Saavuin keskussairaalaan alkuillasta, tuntia myöhemmin mitä olin poistunut työterveydestä. Siinä vaiheessa tuntui hieman oudolta, että minut oli sairaalaan ylipäätänsä passitettu. Vaikka olo olikin aivan kamala, ajattelin että se kyllä kohentuisi kotona lepäämällä. Ensimmäinen tapaamani sairaanhoitaja päivystyksessä ei juuri ilmettään väräyttänyt, seuraavalla luukulla toinen sh hämmästeli alhaista hemoglobiinia. Minut ohjattiin odottamaan sairaanhoitajaa, verikokeita ja lääkäriä pitkän käytävän perällä olevaan odotustilaan. Valitsin nurkkapaikan, josta pystyi tuijottamaan katonrajassa olevaa pientä televisiota. Odotustilassa istui saapuessani muutama muukin ihminen rannekkeineen. Perässäni tuli yksi nainen, joka käveli vaikean näköisesti. Oma kiireellisyysluokkani oli D, joten arvelin että ainakin tuo perässäni saapunut nainen menisi ohitseni. Laittelin viestiä äidille ja miehelleni.
Jonkin aikaa olin saanut odottaa, kunnes sairaanhoitaja numero 3 saapui paikanpäälle kyselemään oireistani. Siinä kaikkien miesten ja naisten kesken täytyi puhua oireista, tuntui tosi vaivalloiselta - varsinkin kun ääneni oli niin käheänä ettei kuiskaaminen edes onnistunut. Ärsyttikin, joten en oireista kovin pitkää listausta sanonut. Tuossa vaiheessa lämpö oli 37, sokeriarvot 5.0, verenpaineet 150/76 ja hapetus 97. Sanottiin, että labrasta tullaan pian ottamaan verikokeita. Tuloksien saamisessa kestäisi muutaman tunnin ajan. Jäin siis paikoilleni odottamaan. Ihmiset pääosin odotustilassa vaihtuivat. Vanhukset viipyivät vain hetken. iPhonen akku väheni uhkaavasti, oli pakko yrittää katsoa televisiota. Väsytti ja päässä humisi niin paljon, ettei television katsomisesta tullut sitten edes mitään. Lähinnä nojasin polviini ja yritin hengitellä ja taistella nukahtamista vastaan. Huomasin, että keräsin katseita.
Äidilleni olen laittanut siinä vaiheessa viestin: "2,5h verikokeiden otosta. Olin jo jonkun aikaa tässä yksinäni, mutta ei ole tullut lääkärin pakeille kutsua.. Väsyttää, päätä särkee ja tekisi mieli heittäytyä lattialle nukkumaan. Niin ja nälkäkin on."
Viestin laittamisen jälkeen ei mennyt kuin muutama minuutti, kun jälleen tultiin labrasta hakemaan lisää verta kahteen putkiloon. Kuulemma lisäselvityksiä tarvittiin ja tällä kertaa tuloksien piti tulla pienemmän koneen kautta, eli tuloksien pitäisi tulla nopeammin. Lisäksi verikokeiden ottaja kertoi, että nämä näytteet oli merkattu menemään "massan yli". Onnekseni samaan aikaan sairaanhoitaja numero 4 tuli luokseni ja kysyi, josko haluaisin siirtyä sängylle lepäämään. Lähdin mielelläni hänen mukaansa. Pääsin sängylle lämpimän peiton alle. Nopeasti laitoin viestit miehelle ja äidilleni, vedin peiton pääni päälle, ummistin silmäni ja torkahtelin.
Mies oli laittanut useita viestejä joissa kyseli, että joko tiesin verikokeiden tuloksia tai sitä, että joudunko jäämään osastolle. Vastailin, etten tiennyt ja että olen yrittänyt nukkua, mutta se on valaistuksesta ja metelistä johtuen hieman vaikeaa. Kerkesin siis 1,5h makoilla sängyllä kunnes nuori mieslääkäri ilmestyi herättelemään. Oli aika vastailla liutaan kysymyksiä, kertoa oireista ja oireiden kestoista. Piti kertoa myös alusta alkaen, että kuinka ylipäätänsä sairaalaan päädyin. Siinä verhojen 
hieman suojatessa täytyi sitten housujakin laskea alas ja antaa lääkärin tutkia. Lääkäri lähti, palasi jonkun ajan kuluttua ja kyseli lisää. Vielä puuttui joitakin verikokeiden tuloksia, mutta hän sanoi, että "Jäät osastolle ja saat lisäverta. Tästä lähtee pyörät pyörimään ja aletaan selvittämään, että mistä anemia johtuu". Hetken päästä sairaanhoitaja numero 4 kuljetti keuhkokuviin. Se oli nopeasti ohitse ja pääsin takaisin päivystyspaikalleni. Sitten siihen tulikin jo sairaanhoitaja numero 5, joka alkoi laittamaan kanyylia oikeaan ranteeseeni. Jälleen mainitsin, että olen neulakammoinen. Ja sitten suoni puhkesi. Sh pahoitteli ja eikun uutta yritystä vasempaan ranteeseen. Samaan aikaan paikalle sattui labrasta verinäytteiden hakija, joka tarvitsi pariin putkiloon verta. Sh kerkesi innostumaan, että nyt osuikin kohdalle hyvä suoni ja eiköhän tämä onnistunut, kunnes sekin suoni puhkesi. Sh oli hyvin pahoillaan. Sänky oli siinä oikein kunnolla poikittain ja itseäni melkein itketti, että kolmannen kerran joutuvat parin minuutin sisällä piikittämään, kunnes tilannetta hämmästelemään sattui nuori mieslääkäri numero 2. Hän siihen tuli sitten varmoin ottein ja hetken teki töitä suonen kanssa vasemmassa kämmenselässä, kunnes onnisti. Labraan saatiin tarvittavat verimäärät ja kanyyli paikalleen. Siitä pääsinkin sitten siirtymään osastolle, seuraavaan kerrokseen, jonne sh numero 5 saatteli.
hieman suojatessa täytyi sitten housujakin laskea alas ja antaa lääkärin tutkia. Lääkäri lähti, palasi jonkun ajan kuluttua ja kyseli lisää. Vielä puuttui joitakin verikokeiden tuloksia, mutta hän sanoi, että "Jäät osastolle ja saat lisäverta. Tästä lähtee pyörät pyörimään ja aletaan selvittämään, että mistä anemia johtuu". Hetken päästä sairaanhoitaja numero 4 kuljetti keuhkokuviin. Se oli nopeasti ohitse ja pääsin takaisin päivystyspaikalleni. Sitten siihen tulikin jo sairaanhoitaja numero 5, joka alkoi laittamaan kanyylia oikeaan ranteeseeni. Jälleen mainitsin, että olen neulakammoinen. Ja sitten suoni puhkesi. Sh pahoitteli ja eikun uutta yritystä vasempaan ranteeseen. Samaan aikaan paikalle sattui labrasta verinäytteiden hakija, joka tarvitsi pariin putkiloon verta. Sh kerkesi innostumaan, että nyt osuikin kohdalle hyvä suoni ja eiköhän tämä onnistunut, kunnes sekin suoni puhkesi. Sh oli hyvin pahoillaan. Sänky oli siinä oikein kunnolla poikittain ja itseäni melkein itketti, että kolmannen kerran joutuvat parin minuutin sisällä piikittämään, kunnes tilannetta hämmästelemään sattui nuori mieslääkäri numero 2. Hän siihen tuli sitten varmoin ottein ja hetken teki töitä suonen kanssa vasemmassa kämmenselässä, kunnes onnisti. Labraan saatiin tarvittavat verimäärät ja kanyyli paikalleen. Siitä pääsinkin sitten siirtymään osastolle, seuraavaan kerrokseen, jonne sh numero 5 saatteli.
Osaston aulasta sh nro 5 kysyi huoneen numeroa. Huoneessa oli toinen potilas nukkumassa. Sinne sitten jäin odottamaan, kunnes jälleen mukava sairaanhoitaja numero 6 tuli huoneeseen. Sh nro 6 kyseli vointiani, nälkääni ja halusinko pukeutua sairaalavaatteisiin. Mitattiin verenpaineet, hapetus ja lämpö. Siinä sitten valmistauduin yötä vasten, kunnes sain tarjoittimella muutaman voileivän, jogurttia, mehukeittoa, lasillisen mehua ja banaanin. Kuulin, että yöstä alkaen joutuisin paastoamaan mahdollisten testien varalta. Verensiirron saisin, jahka viimeiset labratulokset olisivat valmiina ja itse verikin olisi valmis. Syötyäni kömmin peiton alle, laitoin korvatulpat korviin ja aloin nukkumaan. Noin tunnin päästä klo01 aikaan sh nro 6 tuli huoneeseen lisäveren kanssa. Letku kiinni kanyyliin, 
sideharsoa päälle ja veri tippumaan hitaasti ensimmäisen kymmenen minuutin ajaksi. Taisin nukahtaa samantien, mutta havahduin sh nro 6 käydessä huoneessa. En jaksanut edes kuvata lisäveripussia, vaikka olisi ollut mielenkiintoista myöhemmin katsoa pussissa lukeneita tietoja. Klo03 aikaan heräsin, kun sh nro 6 tuli ottamaan letkun irti kanyylista. Sain jatkaa uniani. Huonetoveriani käytiin katsomassa vähintään tunnin välein, joten havahduin niihin kertoihin, mutta joka kerta pääsin takaisin uneen.
sideharsoa päälle ja veri tippumaan hitaasti ensimmäisen kymmenen minuutin ajaksi. Taisin nukahtaa samantien, mutta havahduin sh nro 6 käydessä huoneessa. En jaksanut edes kuvata lisäveripussia, vaikka olisi ollut mielenkiintoista myöhemmin katsoa pussissa lukeneita tietoja. Klo03 aikaan heräsin, kun sh nro 6 tuli ottamaan letkun irti kanyylista. Sain jatkaa uniani. Huonetoveriani käytiin katsomassa vähintään tunnin välein, joten havahduin niihin kertoihin, mutta joka kerta pääsin takaisin uneen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti