tiistai 3. helmikuuta 2015

Sydänkontrolli, EKG ja ultraus

Viimeisin kirjoitukseni pojan sydämen kontrollista on aivan lokakuun lopulta, ensimmäisen tutkimuksen jäljiltä. Tuon käynnin jälkeen olemme käyneet jo kahdesti sydänpolilla kontrollissa.

Toinen käyntimme sydänpolille tapahtui marraskuussa, noin neljä viikkoa ensimmäisen käynnin jälkeen. Käyntimme alkoi sydänfilmin ottamisella. EKG:n ottaminen sujui kaikkinensa hyvin, mitä nyt pienen ja vilkkaan pojan paikallaan pitäminen filmin ottamisen aikana oli hieman hankalaa. Johdot kiinnostivat hirmuisesti, mutta pienet nyrkit saatiin piiloon sentään sukkien sisään. Sen lisäksi olimme taas olleet flunssaisia, mutta paranemaan päin. Sydänfilmin jälkeen päästiin lähes samantien sydänhoitajalle verenpaineiden mittaukseen ja kasvukäyrien tarkastukseen. Sitten saatiinkin kahdestaan odotella tovin aikaa lääkärille pääsyä. Sydämen ultraus tehtiin edellistä kertaa nopeammin. Nyt kontrolloitiin aortan kaaren kapeutta ja aorttaläppää. Poika käyttäytyi levottomasti, joten lääkäri tutki nopeasti kaiken tarvittavan.

Seuraavassa otteita epikriisistä.
"Diagnoosit: kaksiliuskainen aorttaläppä, kapea aortan kaari.
Toimenpiteet: lepo-EKG, sydämen yleinen uä, sydämen doppler-uä.

Esitiedot: Sivuäänen takia tehty sydämen tarkistus ja todettu kaksiosainen aorttaläppä ja nopea virtaus aortankaaressa, kapea aortankaari.

Status: Sydänsyke tasainen, sydämestä kuuluu edelleen karheahko holosystolinen alkumesosystolisesti karheahko sivuääni sternumin oikealta yläpuolelta ja sydämen keskialueelta. Selästä ei sivuääntä kuulu.

Lepo-EKG: Sinusrytmi, normaalit johtumisajat, molemmat kammiot suhteellisesti kookkaat, mutta ei vielä hypertofian kriteeriä täytä.

Ultraääni sydämestä: Aorttaläppä lyhyessä akselissa kaksiosainen. Aortankaari vasemmalle laskevassa aortassa virtaus kiihtyy, pieni kapeuma näkyy. Kaksiosainen aorttaläppä, jossa ei vuotoa tai ahtautta tässä vaiheessa. Aortankaaressa edelleen virtaus kiihtyy, ahtaus ei ole lisääntynyt ja hyvä virtausprofiili. Pulssi tuntuu ja verenpainemittauksessa ei gradienttia. Kasvuiässä seurantaa jatketaan vielä tiheämmin ja seuraava kontrolli 6-7vko päästä."

Eli tilanne tämän toisen kontrollin jäljiltä oli siis oikeastaan pysynyt ennallaan, eikä mikään mennyt huonompaan suuntaan. Meille kerrottiin, että seuraava aika tulee kotiin ja se ajoittuu noin joulun ja uudenvuoden tienoille. Jäimme sitä sitten odottelemaan hyvillä mielin. Kerron tuosta kolmannesta kontrollista sitten eri postauksessa.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Aika

Tammikuu lähenee uhkaavasti loppuaan. Aika on kulunut kuin lentäen. Elo onkin ollut kuin yhtä vuoristorataa sitten marraskuun. Valitettavasti nuo pudotukset pohjalle on tuntuneet kestävän pidempään, kuin nousut sinne vuoristoradan huipulle. Päällisin puolin kaikki on kyllä hyvin, hengissä ollaan koko perhe. Väsymys(?) vaan tuntuu lamaannuttavan liikaa kaikenlaisia osa-alueita.


Tällä hetkellä työstettävänä on parisuhde. Sillekin pitäisi löytää aikaa. Yhteistä aikaa. Ilman lapsia. Vain me kaksi aikuista. Pienin askelin eteenpäin - ja kyllä tämä nousu tuntuukin niin hitaalta siinä vuoristoradassa. Välillä tuntuu siltä, että vaunu liukuu vain taaksepäin, aika pysähtyy. Mutta sitten tulee onneksi ajanjakso, että kuljetaan myös eteen ja ylöspäin lähinnä suupielet korvissa. "Kyllä tämä tästä". Tämähän on kaikki sitä "ensimmäisten vuosien haastetta, kyllä se sitten helpottaa" ja "toinen vauvavuosi haasteineen". Sitäkö tämä on? Onko meistä tähän yhteiseen matkaan? Varmasti? Vai pitäisikö koittaa kulkea erillään? Uskon vahvasti, että yhteinen matka jatkuu. Emme ole valmiita luovuttamaan. Aika sen kai näyttää. Niin, että kyllä tämä tästä! :)