Tangleteezer

Tangleteezer, se takkujen ja pörröisten hiusten loistava ja hellävarainen selvittäjä - number one!

Kuva Googlesta.

Jälleen näin iltasella iltatouhujen lomassa aloin harjaamaan tytön hiuksia ja muutaman takkupesän sieltä löysinkin. Otin hiusharjan tilalle tangleteezerin ja tsädäm, takut olivat muutamassa sekunnissa poissa! Eikä tuo herkkäpäinen neitikään edes inahtanut, taaskaan :)

Viime joulukuusta lähtien tuon ihmeellisen kapineen ostettuani olen voinut vain ylistää sitä. Se teki meidän hiustenharjausongelmista kerta heitolla selvää! Tyttö on ollut pienestä pitäen todella herkkä päästänsä (kuten itsekin) ja hiuksien kasvettua pituutta vielä enemmän. Oltiin miehen kanssa yhdessä vaiheessa aivan pulassa normaalien harjojen ja tytön takkujen kanssa. Itkua, kiukkua ja selvää kipua herkkyydestä johtuen. Mutta tosiaan, heti kun tangleteezer otettiin käyttöön, loppui kaikki hankaluudet kertaheitolla.

Kuva Googlesta.

Mitä tulee tangleteezerin käyttöön itselläni.. Omaan pitkät hiukset, eräs kampaaja kehaisi niitä tuuheiksi alkuvuodesta, mutta en itse samaa nimitystä käyttäisi. Joka tapauksessa, tangleteezer selvittää pitkien hiuksieni takut hyvin hellävaraisesti ja helposti. Enkä siinä rytäkässä menetä läheskään niin montaa suortuvaa, kuin mitä normaalilla harjalla. Samalla hiukset mukavasti suoristuvat ja ns. pehmenevät.

Ei hullumpi sijoitus! Suosittelen, varsinkin jos teidän perheessä asustaa herkkähipiäisiä takkutukkia :)

ps. Välillä tuntuu siltä, että tangleteezer kaipaisi itseensä kiinni jonkinlaisen remmin, vähän niinkuin hevosten harjoissa ;) Sillä se karkaa todella helposti ainakin omista käsistäni. 

Taikataikina

Näin isänpäivän alla tuli mieleen toteuttaa idea taikataikinaan painetuista lasten jalanjäljistä. No eihän se nyt ihan nappiin mennyt, mutta eikös se ajatus ole tärkein? ;)

Taikataikina koostuu yhdestä osasta vettä, yhdestä osasta suolaa ja kahdesta osasta vehnäjauhoja. Vehnäjauhot voi korvata perunajauhoilla, jolloin lopputuloksesta saa sileämmän. Elastisuuden lisäämiseksi massaan voi lisätä tilkan ruokaöljyä. Massan saa kovetettua 125 asteisessa uunissa noin tunnissa.

Jäähtymisen jälkeen massan voi koristella erilaisin värein, esimerkiksi vesiväreillä. Massasta saa tehtyä mm. hauskoja leipomuksia esimerkiksi nukkekodin asukkaille, joulukuusen koristeita ja ovikransseja. Mitä vain ikinä keksiikään. Ja koska massa ei sisällä mitään myrkyllisiä ainesosia, voi sitä muovailla kaikilla kodin välineillä (kaulin, veitset..) ja lapset pääsevät osallistumaan myös. Tietenkään massaa ei pidä syödä!

Jauhoja, suolaa ja vettä.

Valmis taikinamassa.

Taikinamassa kaulittuna ja lasten jalanjäljet painettuna.

Uunissa käynyt kovettunut teos.

Valmista tuli. Mustan tilalle olisin kyllä halunnut valkoista.

 

Buzzausta: Air Wick tuoksukynttilät käytössä

Tämän hetken tuotetestauksessa on siis Air Wickin tuoksukynttilät, Black Edition (Mulled Wine & Cinnamon Apple) ja Golden Winter Wood. Lauantaista lähtien on tullut päivittäin polteltua näitä tuoksukynttilöitä.

Hieman ennakkoon mietin jotta kuinkahan voimakkaita nämä tuoksut mahtavat ollakaan omalle nenälle, mutta ainakin olen positiivisesti yllättynyt. Tuoksu ei heti valtaa huonetta, vaan alkaa hiljalleen levitä kynttilän lämmetessä ympäristöön. Jonkin ajan kuluttua tuoksua on miedosti myös muualla talossa, eikä mitenkään voimakkaana. Molemmat tuoksut ovat myös miellyttäviä! Enemmän kuitenkin olen kallistunut polttelemaan tätä Golden Winter Woodia. Ja välillä olen muuten vain käynyt nuuhkimassa palamatonta kynttilää miehen naureskellessa vieressä ;)

Black Editionissa vaihtuu ns. räväkämmin ja selkeämmin värit, mutta itse en ole järin ihastunut kynttilän ulkokuoreen. Pidän enemmän GWWn kuvituksesta. Alla siis kuva jälkimmäisestä.

Black Editionia poltellessa värit ovat noin 2h palamisen jälkeen alkaneet katoamaan noin 5-15sek ajaksi. Kynttilän värit siis vähän niinkuin syttyvät ja sammuvat yhä uudestaan. Tuolloin olen puhaltanut suosiolla kynttilän sammuksiin. Tätä samaa ei ole tapahtunut GWWn kohdalla. Ohjeissahan suositellaan 4h palamisaikaa kerrallaan ja tätä olen noudattanut.

Huonoakin kynttilöistä löytyy, nimittäin liekin pois puhaltamisen jälkeen tuleva tyypillinen savu kestää todella pitkään, voimakkaana ja näin ollen leviää koko taloon vieden kaiken kynttilän tuoman hennon tuoksun pois. Yleensä polttelen tuikkukokoisia tuoksukynttilöitä ja niiden sammuessa ei tuo savutus ole kyllä lainkaan samoissa mitoissa. On kai se nyt hieman typerää, että kynttilä täyisi käydä ulkona puhaltamassa sammuksiin - vai?

Tuoksun puolesta siis voisin ostaa jatkossakin näitä tuoksukynttilöitä. Lapset eivät kuitenkaan kovin kauaa jaksaneet olla kiinnostuneita värien vaihtumiseen. Ja juurikin lasten myötä, kynttilöiden tulee olla tarpeeksi ulottumattomissa ja kuitenkin niin, että me vanhemmat pystymme niitä vahtimaan. Tuo sammumisen savutus on kyllä pitkä miinus.

Buzzausta: Air Wick tuoksukynttilät

Viime vuodesta lähtien olen ollut Buzzadorina. Buzzadorina pääsee testaamaan erilaisia tuotteita joita sitten esittellään ystäville, työkavereille, sukulaisille ja tuntemattomillekin eri yhteyksien kautta; esimerkiksi kasvotusten ja sosiaalisessa mediassa. Buzzadorina saan mahdollisuuden antaa myös ystävieni testata samoja tuotteita kanssani.

Nyt sain siis neljännen pakettini kotiin saakka. Tällä kertaa testaillaan Air Wickin tuoksukynttilöitä, Black Editionia joka on varustettu Mulled Wine & Cinnamon Apple -tuoksuyhdistelmällä sekä Golden Winter Woodia. Nämä ovat itselleni täysin uusi tuttavuus, joten tänään mielenkiinnolla aloitetaan testailu tytön (ja isin) kanssa ;) Alkuillan vieraat pääsevät myös mukaan tutkiskeluun!

Lähipäivinä raportoin tänne blogiini näistä tuoksukynttilöistä ja omista kokemuksistani.

ps. Tänään onkin sopivasti ollut pakkaspäivä ja siihen jos mihin sopii kynttilöiden lämmöstä ja tuoksusta nauttiminen! :)

2-vuotiaan neuvolakäynti

Muutama päivä sitten käytiin kolmistaan tytön 2-vuotis neuvolassa. Poika oli jälleen niin tyytyväinen ja rauhallinen, että viihtyi koko käynnin kaukalossa. Mikä helpotti toki suuresti keskustelua neuvolantädin kanssa.

Uusien mittojen mukaan tytön käyrät muuttivat vihdoin suuntaansa. Keskikäyrien sisällä mentiin kyllä kokonaisuudessaan. 7kk aikana paino oli noussut -10 käyriltä +3 käyrälle. Aikuisiän ennustepituudeksi sanottiin "hieman reilut 160cm", mikä kyllä tuntuu hämmästyttävältä. Mutta katsotaan sitä sitten tarkemmin jahka on kulunut seuraavat 16-vuotta ;)

Lähes koko visiitti meni höpöttelyyn, mutta kyllä se neuvolantäti testasi tytöltä, että osaako kasata palikoita päällekäin. Ihan mikä tahansa värijärjestys ei neidille tyypillisesti sopinutkaan. Täti kysyi myös, että osaako tehdä nuppipalapelejä - kyllä, eikä oikeastaan enää halua tehdäkään niitä kun ovat olleet niin helppoja viimeisen 6kk ajan. Viikonloppuna otettiin siis esille 30 palan puinen palapeli jota ollaan tehty 2-4 kertaa vuorokauden aikana. Hienosti osaa itse yhdistää palat, kunhan vain antaa valmiiksi yhden nurkkapalan.

Mainitsin tädille myös neidin uskomattomasta valokuvamuistista. Esimerkiksi muistaa jo yhden näyttämiskerran jälkeen, että mitä ko. paikassa on tai on ollut. Eikä asiasta tarvitse erikseen kysyä, vaan esimerkiksi autolla ohi ajaessa neiti huudahtaa esimerkiksi "kauppa!" tai "mummu" osoituksena sille, että kauppa on tuolla metsän takana ja mummu asuu tuolla. Toivottavasti saa nauttia tuosta valokuvamuististaan loppuelämänsä ajan. Itsekin olen siitä ilon irti ottanut elämässäni ;)

Rokotuksia ei saatu, tyttö niitä kyllä selvästi odotti kun olin ennakkoon puhunut, että sellainen saatetaan laittaa. Parempi kuitenkin, että niiltä vältyttiin tällä kertaa. Taisi olla niin, että seuraavan kerran sellainen sitten laitetaan vuoden päästä ja silloin "tutkitaan" hieman perusteellisemmin.

Kuva neidin 2-v synttäripirskeiltä kuukauden takaa.

Vieroittaminen tuteista

Niin koitti sekin aika, 2-vuotiaan tuteista luopuminen - vanhempien päätöksestä. Mies sen oikeastaan päätti viikkoa aikaisemmin, että seuraavana viikonloppuna se tapahtuu. Aloimme neidille kertoa, että niin ja niin monen yön päästä viemme tutit oravavauvoille. Tyttö oli alusta lähtien juonessa hyvin mukana, onneksi. Kuvakirjoista näytteli oravia ja osoitteli metsään päin aina tilaisuuden tullen.

Kerrottakoon tähän väliin, että meillä oli pidemmän aikaa olleet tutit käytössä vain unien aikana. Tytön ollessa 0-4kk ikäinen vauva, ei tutit edes juuri kelvanneet. Myöhemmin niistä tulikin sitten todella tärkeitä. Kunnes pikkuveljen raskausaikana hiljalleen luovuttiin ja vähennettiin entisestään sitä tutin käyttöä. Noin 1v iässä tutti oli mukana vain automatkatkoilla, päivä- ja yöunilla. Pikkuveljen syntymän aikaan luovuttiin niistä automatkan tuteista.

Perjantai tuli ja kerroin tytölle, että päiväunet ovat viimeiset unet jolloin hän saa tutin suuhunsa. Sitten niistä luovutaan ja ne viedään alkuillasta yhdessä metsään, niille oravavauvoille.

Päiväunien jälkeen otettiin tutit pois. Ennen mummun luokse lähtöä paketoin tytön kanssa kaksi tuttia lahjapaperin sisälle. Autolla mummun luokse mennessä pysähdyttiin yhden metsän reunalle. Tyttö sai itse laskea tuttipaketin kuusen juureen. Puolet automatkasta mummun luokse hoki "tutti tutti" ja laittoi etusormea tutin osoitukseksi suuhun. Ylpeänä kuitenkin mummulle kertoi kuvia näyttäen, että tutit on viety oravavauvoille.

Ilta tuli ja palattiin kotiin iltatoimille. Alla kuvaus tarkemmin ja vähemmän tarkemmin seuraavien vuorokausien uniajoista.

Klo19:35

Muisti tutit, hämmästeli tuttien viemistä oravauvoille hokemalla "tutti tutti" ja etusormi hampaiden väliin -demonstraatiolla

Klo19:50

Hampaiden pesu, unikaverit kainaloon ja peiton alle. Hämmästeli tutteja, vastattiin että on reipas ja iso tyttö, eikä tarvitse tutteja, vaan oravavauvat tarvitsevat niitä nyt vuorostaan

Klo19:54

Halusi juoda vielä vettä sängyn reunalla

Klo19:56

Peittelin uudestaan sänkyyn pehmolelujen keskelle. Suukot ja hyvänyön toivotukset uudelleen

Klo19:58

Jäi mukisematta huoneeseensa, mutta höpötteli noin 1,5min ajan tutista sängyssään

Klo20:00

Hiljaista

Klo20:05

Yski pari kertaa

Klo20:07

Hengähti huokaisten

Klo20:12

Hiljaisuus

Klo20:31

Kolinaa huoneesta. Tyttö tuli hiljaa huoneensa ovelle. Isi vei takaisin sänkyyn

Klo20:36

Hemmetin kova tuulenpuuska, johon taisi havahtua

Klo20:40

Hiljaista "äiti äiti äiti" hokemaa kuului hetken ajan

Yöllä yski moneen otteeseen ja kerran vähän inahteli unen seasta. Ei kuitenkaan vaatinut missään vaiheessa käyntiä tytön huoneessa.

Klo7:15

Tyttö heräsi yöuniltaan. Ei sanaakaan tuteista, yöuni oli kuulemma maittanut.

Klo12:12

Päikyille pehmolelujen kanssa

Klo12:15

Tuli ovelle, halusi juoda vettä, kyyneleet virtasivat

Klo12:17

Isi peitteli sänkyyn, äänteli hetken huoneessaan

Klo12:20

Hiljaisuus

Klo12:23

Yskimistä vaihtelevasti 3min ajan

Klo12:28

Tuli ovelle, vein vuorostani sänkyyn takaisin, kyyneleet virtasivat tytöllä

Klo12:39

Höpöttelyä

Klo12:48

Tuli ovelle, isi vei takaisin sänkyyn, nyt kovaa itkua yhtäsoittoisesti

Klo13:05

Tuli pois huoneesta, itku jatkui

Klo13:28

Tuli pois huoneesta ja luovutettiin, pyydettiin sohvalla. Päiväunet jäivät siis välistä.

Toinen yöunille meno ilman tuttia sujui myös kivuttomasti. Vein sänkyyn, peittelin ja suukottelin, toivotin hyvää yötä. Tyttö höpötti noin minuutin ajan oven sulkeuduttua ja nukahti sitten. Heräsi klo7 talviaikaa. Yöunien pituus oli siis 12h, ilman heräämisiä.

Päiväunille meno takkusi hieman jälleen. Nukahtamiseen meni aikaa noin 30min, mutta tyttö nukahti kuitenkin itsestään ja onnistui nukkumaan 1h ajan. Ei kyselyjä tutista.

Kolmas yöunille meno sujui taas kivuttomasti. Nukahti hetkessä sänkyynsä. Nukkui hyvin 11h ajan.

Kolmansille päiväunille meni itku silmässä, mutta nukahti heti ja nukkui 1,5h ajan.

Neljäs yöunille meno meni todella kivuttomasti. Peittely sänkyyn, suukot ja hyvänyön toivotukset, ovi kiinni. Ei pihahdustakaan ja yhtäsoittoista unta 11h ajan.

Eli meillä tuteista luopuminen lähti ainakin näin alkuun sujumaan todella helposti ja kivuttomasti. Pikkuveljen tutit eivät ole myöskään kiinnostaneet tyttöä. Hyvä niin! :) Täytyy myöntää, että odotin kuukauden kestävää itkunsekaista raivoa, mutta kyllä se tämä kelpaa paremmin!

Sydämen ultraääni

Kävin pojan kanssa kaksin lastentautien poliklinikalla edellisellä viikolla. Se oli ensimmäinen kosketus kyseiseen osastoon itsellenikin. Menimme sinne siis neuvolalääkärin lähetteellä, joka kuuli sydämestä sivuäänen 6kk käynnillä.

Käynti alkoi odottelulla, olimme 20min etuajassa paikan päällä. Sydänhoitajalle päästiin 20min myöhässä. Onneksi poika on niin reipas ja hyväntuulinen, että viihtyi tuon 40min hyvinkin sylissä. Todellisuudessa olisi varmaankin halunnut konttailla ja touhuta sairaalan likaisella lattialla. Sh:n huoneessa käynti aloitettiin verenpaineiden mittauksella, jotka tarkistettiin oikeasta käsivarresta. Paineet olivat kuulemma normaalit. Sen jälkeen katsottiin pojan pituus ja paino. Kuukauden takaiseen verrattuna paino lähti käyrillä kohoamaan ja pituus laskemaan, kun se tähän mennessä on mennyt päinvastoin. Sh tosin painotti, että jyrkästä muutoksesta ei ollut kyse. Poika vaan naureskeli sh:lle ja leluille. Ei rimpuillut tai kääntyillyt pöydällä. Sh:n huoneesta pääsemisen jälkeen menimme takaisin käytävälle odottelemaan. Vieläkin poika ihmeen hyvin viihtyi sylissä, eikä kaipaillut ruoan tai maidon perään.

Lääkärin huoneeseen pääsimme myös lopulta noin 25min myöhässä. Riisuin pojalta bodyn ja jätin housut sekä sukat jalkaan. Poika naureskeli naislääkärille ja antoi tämän ultrata ilman rimpuiluja. Johdot kiinnostivat enemmän, kuin lelut tai muut viihdykkeet. Tuntui ainakin siltä, että lääkäri ultrasi 10min ajan sydäntä jonka jälkeen sanoi, että nyt täytyisi ultrata aorttaa ja varoitteli, että siinä vaiheessa vauvat viimeistään ryhtyvät itkemään, koska se tuntuu niin epämiellyttävältä. Ja niin poika alkoikin itkeskellä, muttei mitenkään raivolla. Lääkärillä oli vaikeuksia päästä kunnon näkymään, joten sain nostaa pojan hetkeksi ilmaan ja lääkäri siirsi tyynyn pojan alle niin, että pää oli hieman takakenossa, jolloin rintakehä ja kaula paljastuivat. Aortan ultrauksessa kesti ehkä viitisen minuuttia. Sain nostaa pojan paremmin tyynyn päälle nojaamaan ja lääkäri tutki vielä alavatsan sekä nivuset, joista pulssi kuulemma tuntui hänen mielestään ihan hyvin. Lääkäri lähti hakemaan sydänhoitajan paikan päälle, koska pitäisi vielä ottaa uusinnat verenpaineista. Sydänhoitaja tuli huoneeseen ja asetteli laitteistoin valmiiksi. Verenpaineet katsottiin 3x oikeasta kädestä ja tämän jälkeen 3x oikeasta jalasta. Paineet olivat hyvät.

Lääkäri havainnollista kirjan avulla löydöksensä sydämestä. Pojalla on siis kaksipurjeinen aorttaläppä, eli bikuspidi. Normaalisti sydämen aorttaläppä on kolmipurjeinen. Täten pojalla on siis synnynnäinen sydämen epämuodostuma, joka ei näytä kuitenkaan tällä hetkellä olevan mitenkään haitallinen eikä täten estä meitä elämästä normaalia elämää. Bikuspidin lisäksi pojalla on aortan koarkaatio, eli ahtauma - mutta erittäin lievänä. Näitä nyt sitten seuraillaan ja tilannetta katsotaan, että mihin suuntaan mennään. Ahtauma voi poistua kasvun myötä itsestään tai sitten se voi pahentua. Bikuspidi taasen vaatii koko kasvuiän ajan seurantaa ja vielä kuulemma aikuisiälläkin tarkastuksen/tarkastuksia. Molemmat "vaivat" ovat tarvittaessa korjattavissa.

Raskausaikainen trikuspidaaliläpän vuoto oli tosiaankin korjannut itse itsensä ja toimi täysin normaalisti.

 

Kuvan nuolet kuvaavat veren kulkusuuntaa.
1. Oikea eteinen
2. Vasen eteinen
3. Yläonttolaskimo
4. Aortta
5. Keuhkovaltimo
6. Keuhkolaskimot
7. Hiippa (Mitraali)läppä
8. Aorttaläppä
9. Vasen kammio
10. Oikea kammio
11. Alaonttolaskimo
12. Kolmipurje (Trikuspidaali)läppä
13. Keuhkovaltimon läppä

Seuraavan ajan saimme 4 viikon päähän. Silloin käynti alkaa sydänfilmin otolla ja jatkuu sydänhoitajan luona tehtävillä mittauksilla ja päättynee lääkärin ultraukseen. Jälleen on siis pariksi tunniksi ohjelmaa luvassa sairaalalla. Sinänsä ikävää, kun nuo käynnit osuvat keskelle päivää. Tyttöä ei voi ottaa sairaalalle mukaan, kun saisi olla itsellä silmät selässä ja kaksi lisäkättä. Jotenka mies joutuu sitten ottamaan töistä palkattomia päiviä tai tunteja, riippuen meidän aikataulusta ja omasta työtehtävätilanteestaan. Mutta kyllä näistä asioista selvitään eteenpäin, nämähän on vaan järjestelykysymyksiä! :)

Uudet tuulet

Blogi sai uuden nimen; Ipanakasta.
Sanottakoon, että tämä on nyt sitten ipanakasta eloa, meidän tyyliin.


Hyvästit siis Kaksi jakautuu kolmeksi ja Kaksi jakautui neljäksi -nimille!

Neuvola ja sydän

Meillähän unohtui käydä yhdessä lääkärineuvolassa kesän rientojen ohella. 5kk neuolakäynnillä sovittiin, että 6kk neuvolassa käydään sitten lääkärillä. Käynti sujui muuten ihan normaalisti, mutta sydänäänien kuuntelussa lääkäri havaitsi heti sivuäänen. Jonka seurauksena saatiin tietenkin lähete lasten polille, ei kuitenkaan kiireellisenä. Lääkäri tunsi pulssin nivusista ja selitti silloin, että se on aina hyvä merkki. Jos pulssia ei olisi tuntunut nivusista, olisi lähete kuulemma lähtenyt kiireellisenä. Jäimme siis odottelemaan aikaa.

Raskausaikanahan pojalla oli sydämessä pieni vuoto trikuspidaaliläpässä. Se korjaantui kuitenkin raskauden puolen välin jälkeen itsestään. Silloin lääkärit äitiyspolilla selittivät, että kaikki raskauden alun muutokset voivat kieliä vielä jostain sellaisesta sydänviasta, mitä raskausajan ultrassa ei nähdä. Eli meidän tuli varautua siihen, että sydämestä saattaa jotakin vielä löytyä, esimerkiksi pieni reikä. Sektion jälkeen 2vrk tarkastuksessa lastenlääkäri ei kuullut sydämestä sivuääntä, ei myöskään 6vko neuvolalääkäri. Liekö tuo sivuääni olisi sitten kuulunut 4kk neuvolalääkärissä, jos sinne olisimme muistaneet tosiaankin mennä. Mitään flunssaa ei pojalla tuolloin 6kk lääkärissä ollut, joten senkään piikkiin sivuääni ei mennyt.

Aika lastentautien poliklinikalle saatiin kuukauden päähän. Luvassa olisi ensin aika sydänhoitajalle ja sen jälkeen lääkärille sydämen ultraääneen. Siitä käynnistä kerron hieman myöhemmin lisää.

Vesipisaroita

Meillä pitää kiirettä ja ei-kiirettä. Tuntuu että kaikki tapahtuu aina sykähdyksissä. Kaikki kiire tapahtuu peräkkäisinä päivinä ja sitten tylsistytään monta päivää peräkkäin. Kuten näinä sadepäivinä. Sataa kaatamalla, ei paljoa ulkoilu houkuttele.

Sadepäivien päikkäriaika on hyvä käyttää lähestyvien 2-vuotis synttäreiden suunnitteluun. Kohtahan tuo meidän pienempikin on jo puolivuotias! Kääk! Tää aika tosiaan juoksee. Tällä hetkellä nurkat pyörii eteenpäin myytävistä tavaroista - no on niitä onneksi paljon jo haettukin. Mutta noi lastenvaatteet... En jaksa mitään yhden vaatekappaleen postitusrumbaa. Täkäläiset kirpparitkin on sen verran kaukana. Niin ja hei, pian täytyisi ilmoittaa töihin hoitovapaalle jäämisestä!

Tervetuloa sateinen syksy ja leuto talvi! :)

Neurologilla on asiaa

Saimme toissaviikolle peruutusajan neurologin vastaanotolle. Kävimme siellä koko perheen voimin heti aamutuimaan. Olin lasten kanssa paikalla 30min ennen aikaa, joten käytettiin se hetki touhuten neuron aulassa olleilla leluilla. 20min ennen sovittua aikaa meidät pyydettiin ensimmäiseen huoneeseen, jossa tyttö punnittiin ja mitattiin. Se olikin omanlaisensa show, kun tyttöä selvästi pelotti. Itkua ja rimpuilua tuli, vauva huusi samalla nälkäänsä. Onneksi mies tuli toimenpiteen loppusuoralla paikanpäälle. Hyvin ja tasaisesti tyttö kasvaa omilla käyrillänsä, hyvä niin.

Hetken päästä pääsimme jo lääkärin huoneeseen. Lääkäri oli todella mukava ja selitti asiat tarkemmin, kun pyysimme. Tavalliset tutkimukset hän teki tytölle. Ja taas tyttöä pelotti, mutta onneksi oli isi paikanapäällä auttamassa. Ei siitä käynnistä oltaisi kyllä kunnialla selvitty kolmestaan, kun vauvakin vaati jatkuvaa sylissä oloa tytön lisäksi.

Tytön EEG:n aikana ei ollut tuota poissaolokohtausta, mikä nyt oli tiedossakin. Sen sijaan niin valveilla kuin unessa olonkin aikana aivoissa oli jotakin positiivista poikkeamaa. Poissaolokohtaus halutaan saada kiinni sekä tutkia tarkemmin noita poikkeamia, että ovatko ne kasvuun liittyvää, vaiko jotakin epileptistä vai aivan jotain muuta.

No, loppujen lopuksi lääkäri laittoi tytölle lähetteen magneettikuvaukseen ja sovittiin, että otetaan tytöltä 2 vuorokauden mittainen jakso ambulatorista EEG:tä. Magneettikuvaus tehdään kevyessä nukutuksessa. Ambulatorista EEG:tä varten meidän tulee mennä käymään neurolla, jossa tytölle laitetaan lätkät päähän ja saadaan aivosähkökäyrää mittaava kannettava laite mukaan. Ja minä saan vihkon, johon tulee kirjoittaa lähestulkoon kaikki asiat näiden päivien ja öiden ajalta ylös. Tarkemmat ohjeet tulevat ilmeisesti kirjeitse. Niitä siis odotellessa.

Lääkäri kertoi, että koska tytön kasvu ja kehitys on aivan normaalilla ja ikäisellä tasollaan, ei näiden tutkimuksien kanssa ole mitään järisyttävää kiirettä. Meillä on rauhassa aikaa tutkia ja selvittää, onko kyseessä epileptiset poissaolokohtaukset vai jotakin muuta. Jos ne poissaolokohtaukset nyt yhtäkkiä lisääntyisivät mielettömästi, tulisi olla yhteyksissä neurolle ja sinne mennä heti seuraavana päivänä 6h mittaiseen tarkkailuun. Tarkkailussa tyttö saisi päähänsä lätkät/myssyn, joilla otettaisiin ylös aivosähkökäyrää.

Lääkärille unohdin tietenkin mainita muutamista havainnoistani, mutta täytyy ensi kerralla muistaa ne ottaa puheeksi. Jos niistä on jonkinlaista hyötyä tutkimuksia ajatellen.

EEG

Käytiin kuluneella viikolla EEGssä. Kaikkien ennakkoajatusten jälkeen koko tutkimus sujuikin todella hyvin :) Tyttö pärjäsi reippaasti, äitikin. Tosin, kireän myssyn laittaminen päähän kahden vieraan naisen toimesta oli tytölle selvästi pelottava tilanne. Mutta heti kun naiset menivät kauemmaksi, tyttökin rauhoittui. Myssyn reikiin tungettiin geeliä ruutalla, joka 'hierottiin' päänahkaan puutikulla. Sen jälkeen siirryttiin yhdessä makaamaan tytön kanssa sairaalasängylle, jossa tytön rintakehään laitettiin vielä kaksi läpyskää. Siinä sitten yhdessä maattiin peiton alla, tyttö hengitteli rauhallisesti ja välillä kosketti sairaalasängyn laitaa. Tutkimuksen alkuun tehtiin ns. valotesti, eli kunnon strobovaloshow josta tyttö ei hätkähtänyt lainkaan. 15min jälkeen nukahti ja huoneeseen jäänyt nainen pyysi 36min aivosähkökäyrän ottamisen jälkeen herättämään tytön syvästä unesta. Eipä olisi malttanut millään herätäkään. Kello oli silloin 13:40, eli päiväuniaika oli mennyt jo aikoja sitten ja väsymys oli kova. Tutkimukseen piti tosiaan mennä ilman päiväunia. Mutta nainen huoneessa sanoi, että nukahtaminen ei olisi "pakollista" koska tyttö oli niin rauhallinen. Ilman itkuja herätyksestä selvittiin ja reippaudestaan tyttö sai naiselta ihanan vaaleanpunaisen lapion :) Yksi hyvä lisä meidän pihan hiekkalaatikkoleikkeihin! Ja kyllä tyttö olikin todella ylpeänä lapiosta loppupäivän.

Luulin etukäteen, että tutkimus kestäisi 1-2h, mutta todellisuudessa aikaa kuluikin 45min kaikkine toimenpiteineen. Geelipäisen tytön kanssa lähdettiin sitten kotiin, lippis päässä ;) Kotona tyttö osoitti päätänsä ja tökki sormellaan kertoessaan isille hänen toimenpiteestään. Ihana rakas lapsi <3 ..ja ennen myöhästyneille päiväunille menoa käytiin lapion kanssa suihkussa ;)

Oli kaikkinensa fiksua, että minä menin tytön kanssa tutkimukseen ja isi jäi vauvan kanssa odottelemaan. Molemmat vanhemmat siellä huoneessa olisivat varmasti tehneet koko tilanteesta aivan erilaisen. Eilen ovat sairaalalla katsoneet käyrät läpi ja nyt odotellaan sitten lääkäriaikaa.

Ulkomaanmatka sujui hyvin. Se vaatii kyllä oman juttunsa ja muutaman kuvan. Kerrottakoon siis myöhemmin! :) Nyt nautitaan helteistä!

Arjen askareita

Viikot menee vauhdilla, tällä hetkellä meillä asustaa 9 viikon ikäinen vauva. Reipas pikkukaveri, joka kasvaa hyvää omaa vauhtiansa. Kova on hymyilemään ja höpöttelemään :)

Meidän ulkomaille lähtökin on jo alle viikon päässä! Nyt pitää hieman kiirettä, kun yrittää kuumeisesti haalia lapsille kesävaatteita. Vielä on esikoiselle kesäkengät hakusessa. Sopivia malleja on kyllä löytynyt, mutta ei oikeaa kokoa. 

Äitienpäiväkin tuli ja meni. Mies 'hieman paransi' edellisestä vuodesta ja toi perjantaina töistä tullessaan kukkakimpun. Mutta jäin kaipaamaan sitä hyvää äitienpäivää -toivotusta, jota ei tullut. Ei, ei tullut. Kertoi kyllä viikolla, että oli suunnitellut tekevänsä kortin esikoisen kanssa, mutta ei sitten jaksanut sinä päivänä, kun olin asioilla. Hm, itsestäni on ainakin ollut ilo väsätä ja keksiä miehelle niin syntymäpäivänä, kuin isänpäivänä kortteja ja lahjoja. Olen kyllä sitä mieltä, että nämä isän- ja äitienpäivät ovat enemmän huomionosoituksia lapsilta vanhemmille. Mutta lasten ollessa pieniä, kuuluu mielestäni (omalta osalta!) päävastuu vielä aikuiselle. Eilen illalla sitten keskusteltiin tätä omaa harmitusta lävitse. Mies nauraen tokaisi, että hän kuitenkin kehittyi jo viime vuodesta, tuomalla niitä kukkia. Mutta onhan tämä nyt typerää joka ikinen vuosi kertoa, että "muista sitten ensi vuonna" tms. Olen yrittänyt käyttää esimerkkiä 'mieti minkälainen isänpäivä on ollut'. Ja tottavie kertonut ääneen toiveistani! Joten puhumisesta tai puhumattomuudessa tässä ei ole kyse.

Neuvolalääkäriä

Vihdoin päästiin käymään lasten 1,5v ja 6vkon neuvolalääkärikäynneillä. Tytöllä ikää 1v 7kk ja pojalla 7vko. Molemmat kasvavat hyvin omilla käyrillänsä, kehityksessä ei poikkeavaa. Lääkäri hämmästeli pojan jäntevyyttä ja jämäkkyyttä, onkin ollut samanlainen päänsä kannattelija syntymästään lähtien.

Tuossa jokin aika sitten monen mutkan kautta kuulin epilepsiaan liittyvistä poissaolokohtauksista. Asiasta lukiessani tajusin, että meidän tytöllä on juurikin näitä poissaolokohtauksia. Niitä tulee välillä kerran viikossa, välillä useampia päivässä. En ole osannut asiaa puheeksi neuvolassa aiemmin edes ottaa, kun en yksinkertaisesti vain ole tajunnut että taustalla voi olla jotain vakavaa. Kukaan ei ole neuvolassakaan kysellyt, että onko tytössä jotakin poikkeavaa, vaikka heillä siellä on tiedossa että lasten isällä on ollut nuorena epilepsia, joka hoidettu lääkkeillä pois. Lääkäriltä sain tästä "puhumattomuudestani" negatiiviseen sävyyn palautetta. Paskamutsifiilishän siitä tuli heti. Olisi pitänyt kuunnella itseäni ja ottaa puheeksi, eikä kuunnella muiden mielipiteitä. Noh, asiat viedään nyt eteenpäin ja tutkimuksilla selviää lisää. Eli odottelemme neurologille aikaa EEGhen. Lääkäri oli sitä mieltä, että kohtauksia tulee aivan liikaa jos tulee edes yksi viikossa ja se vaatii jo lääkehoitoa.

Tulee varmasti mielenkiintoinen käynti sairaalassa... Tyttö menee aivan sekaisin pelosta pelkästään neuvolassa. Huutaa ja itkee hysteerisenä, ei millään meinaa rauhoittua. Lääkäri sai kuitenkin kaikki 1,5vuoden käyntiin kuuluvat asiat tutkittua, vaikka neiti itki ja huusi, rimpuili ja läimi lääkäriä käsillänsä.

Poika oli täysi vastakohta; iloisesti silmät auki möllötteli ja hämmästeli seinällä olevia kuvia. Ei pahastunut riisumisesta ja tutkimuksista lainkaan, kuten siskonsa jo pienenä vauvana. Jospa tämä jatkuisi pojan osalta näin jatkossakin :)

Mukavaa vappua! :)

Sektiopäivä

Päivä, jolloin pikkuveli syntyi suunnitellulla sektiolla.

10.03.2014

Herätys soi puhelimessa klo 5:30. Ihmeen hyvin tulikin nukuttua, tosin uni ei tullut miehen vieressä sängyssä vaan vaati sohvan kovuuden, jotta pystyi nukahtamaan. Noin 5h tuli unta yhdellä herätyksellä. Pieni prinsessakaan ei herännyt meidän onneksemme yöllä kertaakaan. Odotin sohvalla sen aikaa, että mies sai itsensä ylös ja tuli pukemaan mulle päälle tukisukat. Sen jälkeen lähdin vessaan siistiytymään. Olisi janottanut kamalasti, mutta klo24 jälkeen syöminen ja juominen oli kiellettyä.

Pakkailin vielä viimeisiä tavaroita, kun miehen isä tuli paikalle prinsessan vahtihommiin hieman ennen klo 6. Lähdimme jännittynein mielin kohti sairaalaa klo 6:10. Mies halusi vielä pysähtyä ABC:lle ostamaan itsellensä energiajuoman ja limsan.

Sairaalalle saavuimme hyvissä ajoin. Ilmoittautuminen leikkaukseen tapahtui klo 6:45. Ilmoittautumisen jälkeen sain mennä naisten pukuhuoneeseen, josta annettiin päälle puettaviksi sairaalavaatteet. Kaikki omat tavarat, korut mukaan lukien, tuli jättää kaappiin. Silmälasit sain kuitenkin tällä kertaa pitää päässäni. Vaatteiden vaihdon jälkeen noin klo7:15 meidät jo kutsuttiinkin kätilön juttusille. Kätilö ei kerennyt juuri suutansa avata, kun leikkaava lääkäri saapui paikanpäälle. Kerroin hänelle edellisen leikkauksen kivuista ja hän lupasi kysellä pitkin leikkausta olojani, sekä kehoitti heti kertomaan jos kipuja alkaisi ilmestyä. Keskustelun jälkeen lääkäri tarkisti vielä ultralla, että vauva tosiaankin oli yhä perätilassa. Sitten saimme siirtyä hetkeksi käytävään odottamaan, kun toinen sektioon tulossa ollut äiti kävi omat asiansa lääkärin kanssa. Sen jälkeen kätilö otti meidät huoneeseensa uudelleen. Kävimme läpi esitäytetyt tiedot, katsoimme verensokerit (jotka oli 5.1) ja sain hörpätä vatsaa tasapainottavan kulauksen ihmelientä - yök. Sitten meillä olikin jo kiire leikkaussaliin, olimme kuulemma jo hieman myöhässä aikataulusta. Kävellessä saliin sain kokea vielä raskauden viimeiset kivuliaat supistukset.

Mies jäi hetkeksi odottelemaan synnytysvastaanoton ja leikkaussalin väliselle käytävälle, kun kätilö ohjasi minut tuttuun saliin. Samaan saliin, jossa prinsessakin näki kylmät loisteputkivalot ensimmäisenä mahasta nostettuaan. Kätilö poistui salista viemään miestä pukuhuoneeseen vaihtamaan sairaalavaatteet ja vihreät suojavaatteet päällensä.

Oli jännä ja hämmentävä kokemus seistä salin ovella, kun viimeksi paikalle oli tuotu sängyllä. Jätin ovensuussa olevaan naulakkoon aamutakin ja pitkät housut. Sen jälkeen kipusin leikkauspöydälle ja esivalmistelut aloitettiin heti. Sairaanhoitaja (jonka tiesin opiskeluvuosiltani) aloitti valmistelut katetrin laitolla. Jotain puhdistusainetta hän ilmeisesti alapäähäni valeli, se nimittäin kirveli niin että lähes huusin ääneen. SH totesi, että "ilmeisesti on aika kuivat limakalvot" ja sitä ne tottavie olikin koko raskauden ajan. Katetrin laitto sattui tälläkin kertaa pirusti ja onnistui vasta toisella yrittämällä! Samaan aikaan anestesialääkäri tuikkasi vasempaan käteeni kanyylin. Tupla AU! Sitten sainkin kääntyä jo oikealle kyljelleni ja hakea oikeanlaisen asennon leikkauspöydällä spinaalipuudutuksen laittoa varten. Selkä mahdollisimman kaarelle, polvet niin ylös päätä kohden kuin vaan mahdollista ja sitten samalla työntää selkää ulospäin. Ja puudutus oli annettu, eikä tälläkään kertaa tuntunut yhtään pahalta. Sen jälkeen sain kääntyä pikaisesti takaisin selälleni ja ottaa ns. hyvän asennon pöydällä. SH puhdisti vatsan ja lantion alueen, jonka jälkeen anestesialääkäri teki ns. lapputestin. Tunsinko kuumaa vai kylmää kehoni eri kohdissa. En kuollakseni muista tästäkään kerrasta, että kumpaa tunsin, mutta juurikin sitä mitä piti tuntea! Sen jälkeen päälleni leviteltiin peitteitä, jotka ns. liimattiin ihoon (vatsan puoliväliin ja haarovälin taitteeseen). Näköeste viritettiin rintakehäni kohdalle. Muistin sanoa vielä ruskeasta haavateipistä, josta olin saanut edellisellä kerralla kaamean ihottuman. Lupasivat laittaa jotakin aivan muuta haava-alueen päälle. Sain happinaamarin naamalleni. Siinä vaiheessa mies tuotiin saliin vasemmalle puolelleni pääni viereen istumaan. Oloni oli hyvä, vaikka jännittikin. Leikkaus aloitettiin. Salissa oli muuten hyvin hiljaista, mutta kaikki imuäänet kuulua raikasivat ja se teki pahaa, mutta yritin olla ajattelematta ko. ääniä. Käskin miehen höpöttää ja kertoa jotakin. Mukava anestesiahoitaja yritti myös pitää seuraa. Noin 10-15min päästä sanottiin, että "pylly näkyy jo" ja joku vasemmalla puolellani seisovista kätilöistä totesi, että "iso vauva on!" ja hetken kuluttua perään "poika on!". Vauva nostettiin vatsan ulkopuolelle ja kuului hento äännähdys, jonka jälkeen seurasi hiljaisuus. Kuulin, kuinka toinen lääkäreistä taputti/läpsytti vauvan ihoa ja kovaan ääneen sanoi, että "herääppäs nyt, älä nyt nukahda, noniin, heräileppäs" ja sitten kuuluivat ne kunnon rääkäisyt ja kaikki salissa olleet ihmiset ns. huokaisivat ja alkoivat toivottamaan onnitteluita. Kyyneleet kohosivat silmiin ja mies vieressä tokaisi, että "noniin" :) Aiemmasta kokemuksesta poiketen, poika tuotiin rinnalleni muutaman minuutin ajaksi. Olipas se kinainen, esikoisen olin nähnyt vain kasvoista vilaukselta, tämän pojan näin sentään täysin alastomana ja sain pitää vapaalla kädelläni hänestä kiinni. Sitten vauva otettiin rintakehän päältä pois, kapaloitiin ja annettiin miehen syliin tuoliin. Siinä he vieressäni istuivat noin 4-5min ajan, kunnes lähtivät kohti lastenhuonetta. Ennen lähtöä pyysin vielä kätilöitä ottamaan kuvia talteen noista isän ja pojan yhteisistä ensihetkistä.

Oloni oli sen verran hyvä, että anestesiahoitaja poisti happinaamarin kasvoiltani. Hetken kuluttua nenä meni tukkoon, mutta sain siihen keittosuolatippoja, jotka aukaisivat hetkessä hengitystiet. Juttelimme salin henkilökunnan kanssa niitä näitä, niin kivuliaasta raskaudesta, imetyksestä ja kuin omista oloistani ja fiiliksistäni lähtien. Kyselin myös sairaalassa tehtävien sektioiden määristä. Edellisessä leikkauksessa olin niin hysteerinen, että itkin vain ja haukoin henkeäni happinaamarin kanssa. Jossakin välissä joku totesi, että jäljellä on enää kolme kerrosta suljettavana. Viimeisen kerroksen kohdalla aloin tuntea kasvavaa kipua haava-alueella. Mainitsin siitä lähes samantien ääneen ja lääkäri totesi, että he laittavat aivan juuri haava-alueen puudutteet ja matka heräämöön voi alkaa. Siellä saisin kipuihini sitten lääkettä. Leikkaus saatiin päätökseen, peitteet poistettiin ja minut ns. tipautettiin liu'uttamalla leikkauspöydältä osastolta tuotuun sairaalasänkyyn. Morfiinilla oli jälleen omat vaikutuksensa, sillä en muista yhtään että kuka minut työnsi sängyssä heräämöön.

Heräämössä sain huoneen perimmäisen nurkan, ikkunapaikan. Muita ihmisiä heräämössä ei juuri sillä hetkellä ollut, mutta sitten paikat alkoivatkin jo täyttyä. Heräämössä kyseltiin heti alkajaisiksi vointiani sekä pituuttani, totesivat että olin aivan sängyn alareunassa ja he siirsivät samantien ylöspäin. Kerroin voimistuvasta kivustani ja heräämön nainen totesi ääneen, että saisin buranan ja panadolin suun kautta. Olin juuri sanomassa, että nyt tarvittaisiin hieman kovempaa lääkettä, kun heräämöön minut tuonut sairaanhoitaja kertoi, että leikkaussalissa lääkäri oli määrännyt heti heräämöön päästyäni minut saamaan fentanyyliä suoraan suoneen. Sain siis fentanyylin, joka alkoi helpottaa noin 5-10min päästä toden teolla. Palelsi, sain lämmitettyjä pyyhkeitä päälleni. 20min ensimmäisen fentanyylin annosta heräämön nainen kysyi kipua asteikolla 0-10, sanoin sen olevan 7. Sitten tuli puhelu lastenhuoneelta, jossa kyseltiin että voitaisiinko vauva tuoda hetkeksi rinnalleni. Suostuin, vaikka hieman jännitti lääkkeiden vaikutus ja vauva samassa paketissa. Samaan aikaan, kun vauvaa tuotiin huoneeseen, sain toisen annoksen fentanyyliä. Vauva nostettiin rinnalleni, hamuamista näkyi ja vaivalloisesti onnistui rintaa imaisemaan muutaman kerran. Se selällään oloasento ei ollut aivan paras. Vauva, kätilö ja kätilöharjoittelija viipyivät heräämössä noin 15min ajan. Lähtiessään he vielä painelivat kohtuani ja totesivat, että verta ei tullut. Kohdun painelu tuntui tuttuun tapaan inhottavalta.

Sitten sain ummistaa silmiäni noin 30min ajaksi. En tosin malttanut nukahtaa, vaan tarkkailin ja kuuntelin ympärilläni olevia ihmisiä. Aurinko kurkisti pilvien takaa ja häikäisi silmiini, hymyilytti ja olo oli hyvä. Kipu haava-alueelta oli poistunut. Heräämön nainen muistutti, että jos osastolla alkaisi kutittamaan, pitäisi muistaa asiasta sanoa niin saisin siihen tarvittaessa helpotusta. Sitten hän soittikin synnytysvastaanotolle ja pyysi kätilöä minut hakemaan osastolle.

Kello oli 10:30, kun saavuimme osastolle jossa mies odotti aulassa vauva kapalossa sylissään. Meidät vietiin 2 henkilön huoneeseen, huoneessa oli tv, iso ikkuna ja ovi lasitetulle parvekkeelle. Ovessa tosin oli lappu, jossa kiellettiin sen avaaminen. Ikkunoistakin oli poistettu kahvat. Vauva vietiin tutkimushuoneeseen näytteidenottoa varten (tulehdusarvot, sokerit yms). Hehkutin ja iloitsin miehelleni hyvää oloani, hyvin sujunutta leikkausta. Kirjoitin miehen puhelimella tekstiviestin lähimmille sukulaisille pojan syntymästä. Mies lähti käymään ulkona. Sitten vaatteeni tuotiinkin huoneeseen ja hetken kuluttua vauvakin. Siinä sitten tutustuttiin toisiimme. Pyysin jossakin vaiheessa saada kutinaani lääkettä (spinaalipuudutus laittoi kutiamaan). Sain lasillisen mehukeittoa, ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa saisin syödä välipala-aikaan. Puolikkaan lasillisen juominen sai voimaan pahoin. Huoneessa oli silloin juuri hirmuisesti höpöttävä siivooja, jonka toivoin äkkiä katoavan pois. Samaan aikaan mieheni äiti ilmestyi huoneeseen meitä moikkaamaan. Olipahan mukava yllätys, hieman hämmästeltiin että mistä oli tiennyt meidän huoneemme ja miten olivat suostuneet hänet sinne päästämään ;)

Mies lähti noin klo 14:30 pois sairaalasta. Me jäimme pojan kanssa loppupäiväksi kaksin. Saimme itseasiassa olla tuossa 2hlö huoneessa keskenämme seuraavan päivän klo18 saakka.

Siellä me ihmeteltiin ja hämmästeltiin toisiamme. Harjoiteltiin tissillä olemista ja sen sellaista.

Klo20 aikaan sain nousta sängyllä istumaan ja lopulta nousin seisomaan. Hetken seistyäni ja huimauksen tasaannuttua halusin ottaa muutaman askeleen. Ja lopulta halusin lähteä siistiytymään vessaan. Kävelin itsenäisesti vessaan kätilön seuratessa katetripussukan kanssa. Ah, raikas vesi piristi ihoa. Suihkuteltiin pöntöllä alapään pesut ja sitten sain puhdasta vaatetta päälleni. Ja sen jälkeen iltapalaa.

Kätilöitä vieraili huoneessa tiuhaan tahtiin. Yökätilön vaihtuessa hän ehdotti, että jos ottaisivat pojan kansliaan jotta saisin nukuttua. Mutta koska olin niin hyvässä kunnossa, halusin pitää pojan vierihoidossa yön ylitse. Tarvittaessa soittelin aina kelloa, mutta muutenkin vähän väliä huoneessa käytiin kyselemässä vointia tai tuotiin lääkkeitä.

Yön aikana en juuri malttanut nukkua. Maitoa lypsin pojalle ruiskuun aina, kun hän nälkäänsä ilmoitteli. Voi sitä onnea <3

Maaliskuun viimeinen

Ja niin se päivä koitti. Ukkokulta palasi varhain aamulla takaisin työn pariin. Me jäätiin isosiskon ja pikkuveljen kanssa kolmistaan kotiin. Mielenkiintoista on ollut tähän mennessä. Selvästi eräs isosisko koettelee rajojansa ja tekee kyllä juurikin kaikkea sellaista mikä on kiellettyä. Saas nähdä mikä tulee olemaan päivän itkusaldo..

Ihme ja kumma, saatiin kyllä ennen päiväunia tehtyä vaikka ja mitä. Toki aikaisella herätykselläkin oli omat vaikutuksensa asiaan. Mutta isosiskolta ollaan jopa tänään leikattu hiuksia. Yhdessä käytiin 40min lenkki jonka jälkeen jäätiin vielä hetkeksi pihalle. Unohtamatta tietenkään päivän normaaleja askareita.. Ja aamun lastenohjelmia (= äidin aamupalan pelastus).

ps. En nyt ymmärrä miksi tämä Blogger muuntaa ylätunnisteen kuvien taustavärin harmaaksi. En jaksa edes nyt pähkäillä, että mistä tämä jatkuva ongelma johtuu vaan olkoon sivusto nyt ulkoasultaan keskeneräinen! :)

Mammanpoika

Pikkuveljellä tänään ikää 14vrk. Masu vaivannut viime keskiviikosta lähtien. En oikein ole päässyt selville, että johtuuko mun syömisistä (=rintamaidosta) vai välillä annettavasta korvikkeesta (=Tuuti 1). Vai onko tälläkin pienokaisella vain hyvin herkkä vatsa. Cuplatonia ollaan annettu keskiviikosta lähtien, kai sillä pientä helpotusta ollaan saatu.

Puklailua on ollut ensimmäisistä päivistä lähtien. Viikonloppuna saatiin kolmesti yhden vuorokauden sisällä kaaressa lentävät oksennukset päällemme ruokailun päätteeksi - minä kahdesti, mies kerran. Sama tapahtui esikoisellakin täsmälleen samassa iässä. Tosin sillä erotuksella, että pikku-A hökäisi alkuyöstä oksunsa henkitorveen ja tuli pieni tukehtumisreaktio, jonka takia kutsuimme paikalle ambulanssin. Ja siitä tuli sitten päivystyskeikka, jossa kuitenkin kaiken todettiin onneksi olevan hyvin. Joten nyt ei osattu edes olla niin huolissamme, pikkuveli rauhoittui jokaisella kerralla nukkumaan mun syliin ja heräsi noin tunnin päästä itsenäisesti syömään.

Pikkuveljellä alkoi myös toissapäivänä rähmiä toinen silmä kovasti. Samainen silmä rähmi jo synnärillä, mutta meni muutamassa päivässä ohitse. Tänään mennään painokontrolliin neuvolaan, joten täytyy siinä samalla kysäistä tuosta silmästä.

Oma sektiohaava alkoi myös viikonloppuna hieman oikuttelemaan. Kaikki alkoi siitä, kun leivoin pullia ja ajatuksissani sitten jäin seisomaan kuuman uunin eteen. Ehkä noin 5-10min siinä touhusin kunnes alkoi kuumottaa haavaa. Ja sen jälkeen sitä on hieman kuumotellut ja nipistellyt. Samasta kohdasta haava ehkä aavistuksen punoittaa noin 1cm alueelta. Täytynee näyttää sitäkin tänään neuvolassa.

Muuten vointi on kyllä mainio :) Eilen käytiin ensimmäistä kertaa koko perhe ulkoilemassa uusilla vaunuilla. Samalla piipahdettiin läheiseen puistoon. Oli mukavaa, vaikkei eilen aurinko paistanutkaan!

Ukkokulta on vielä tämän viikon isyyslomalla. Viikon päästä meillä alkaakin sitten uusi erilainen arki. Hieman jännittää jo etukäteen, sillä tänäkin aamuna molemmat lapset heräsivät täsmälleen samaan aikaan. :)

Olen kirjoittanut lähes kokonaan jo ylös pikkuveljen syntymäpäivästä kertomuksen, mutta se kaipaa vielä viimeistelyä ennen kuin sen täällä julkaisen. Mutta kertomus sektiopäivästä on tulossa!

Kotona

Kotiuduttiin sairaalasta viikko sitten. Jälleen kotiutumispäätökset menivät aivan ns. viimetinkaan. Oli monia ehtoja, joiden täyttyessä saimme luvan lähteä kotiin. Oma toipuminen on sujunut todella erinomaisesti, en ole kärsinyt kivuista ja elämä hymyilee! Tämä sektio-kokemus oli ehdottomasti 1000 kertaa parempi, kuin edellinen. Ja onneksi tämä meni näinpäin.

Vauvalle siis tosiaankin katseltiin niitä ehtoja, jotka onneksi täyttyivät. Verensokeri piti saada aisoihin. Liian pitkillä syöttöväleillä sokerit heiluivat 2-4,5 välillä. Verensokereissa raja oli 3, sen alle ei olisi pitänyt mennä. Mutta tilanne korjattiin sillä, että vauvaa pakkosyötettiin vuorokauden ajan 2h välein. Määräthän alkuunsa olivat todella pieniä, vain noin 1-6ml kerrallaan.

Ja siinä syömisessäkin oli vaikeuksia. Alkuun ei tissittelystä meinannut tulla mitään, kun toinen iski aina ikenet yhteen (auts!). Tuttipullosta ei suostunut juomaan myöskään lisämaitoa, joten ensimmäiset päivät me sitten tissitteltiin ja lypsin ruiskuihin omaa maitoa. Kunnes se maidontulo vaan tyrehtyi, noustakseen 1,5vrk päästä takaisin. Eli kaiken kaikkiaan maito nousi 3vrk kuluttua leikkauksesta, esikoisen kohdalla taisi olla 4-5vrk leikkauksesta.

Ja tokihan vauvan paino laski, kaikenkaikkiaan -8,5%. Esikoisella rikottiin -10%, mutta kotiin päästyä se korjaantui kyllä - hitaasti mutta varmasti. Kotiinlähtöpäivänä paino oli kuitenkin kääntynyt nousuun, 50g oli tullut vuorokaudessa lisää.

Syömisten lisäksi vauva muuttui keltaiseksi 1,5-2vrk iässä. Aivan kuten esikoinenkin. Bilirubiiniarvot olivat ensimmäisellä mittauskerralla 170, seuraavana päivänä 175. Koska nousu ja itse arvo oli vähäinen, takasi se meille kotiin pääsyn. Sillä ehdolla, että kävisimme vielä perjantaina kontrollilabrassa.

                           

Kotiin siis päästiin - se oli aivan ihanaa niiden kolmen valvotun yön jälkeen! Oma sänkykin oli myötämielinen ja nukkuminen leikkaushaavan kanssa sujui mutkitta - toisin kuin esikoisen aikaan. Koska ei ole kipuja, kaikki sujuu niin paljon paremmin! :) Vauvakin nukkui hyvin, tosin tankkailimme 2h välein pakkosyöttöjä ensimmäiset 3 yötä. Sitten vauva nosti maitomäärät yön syötöillä 90ml/kerta, joten pisensimme syöttövälin 2-3h välille. 1-3 kertaa yössä vauva itsekin heräili syömään. Joskus ruoka ei vaan yksinkertaisesti maita ja maidot tulevat pulautuksena ylös. Tämän viikon ajan ollaan seurattu oman mielenrauhan takaamiseksi maitomääriä (tissittely takkuaa, joten pumppailen maitoa ja vauva syö pääasiassa tuttipullosta). Päivittäiset määrät ovat olleet 550ml, 550ml ja 510ml. Syöttökertoja on ollut 10 vuorokaudessa; määrät kaikkea 10-90ml väliltä.

Eksyin aiheesta.. Perjantaina siis käytiin labrassa antamassa bilirubiinista kontrollinäyte. Iltapäivällä saatiin puhelu synnäriltä, että arvot olivat nousseet 251. Lääkäri oli sitä mieltä, että seuraava kontrolli pitäisi käydä antamassa sairaalan labraan viikonloppuna. Ja niinhän me sitten menimme lauantaina labraan ja 4h päästä tuli puhelu jälleen synnäriltä. Lääkäri oli sitä mieltä, että bilirubiinikontrollit voitiin lopettaa - arvo oli 253. Mutta tietenkin, jos vauvan vointi muuttuisi tai syöminen lakkaisi, tulisi lähteä viipymättä sairaalaan.

Vauva on virkeä ja eläväinen, kun on hereillä. Tomerasti yrittää pitää päätänsä koholla eri tilanteissa ja pyörähtelee selältään oikealle kyljellensä. Valvoo noin 3-4h vuorokaudessa, seurustelee ja tarkkailee. Heräilee useampia kertoja vuorokaudessa itse syömään :) Päivisin suostuu nukkumaan omassa sängyssään, mutta öisin ainut oikea nukkumapaikka on äidin tissejä vasten. Toinen käsi pitää tissistä aina kiinni. Nukahtamisessa täytyy olla myös valot päällä tai muuten tulee kiukku. Kunnon mamman poika <3

Että tälläistä täällä meillä! Nyt odotellaan ja toivotaan, että keltaisuus tuosta häviää pikkuhiljaa ja päästään painon kanssa plussan puolelle :) Esikoisellakin näihin asioihin meni oma aikansa, joten uskoa ja toivoa riittää. Toki huoli toisesta on päällä kokoajan. Mutta kyllä se vaan niin on, että rakkaus tuota pientä ihmistä kohtaan on nyt jo valtavan suuri <3

Baby blues

Tiedättehän, sen surullisen kuuluisan baby bluesin? Tänään se tännekin rantautui reilun 2vrk jälkeen synnytyksestä.

Tilanne oli hyvin koominen.

Labran näytteenottaja tuli huoneeseen..

Näytteenottaja: "minkäs niminen perhe te olette?"

N: "Vai niin, sanoisitko henkilötunnuksen?"

Minä: "ai minun vai vauvan?"

N: "sen, jolta näyte otetaan"

M: "ööh, no vauvalta, mitääh.. no 1.. 003"

Tässä vaiheessa purskahdin itkuun!

N: "ja sitten varmaankin 14. Mikäs se loppuosa on?"

M: "en minä tiedä.. se lukee siinä rannekkeessa"

N: "missä se on?"

M: "nilkassa.."

Onneksi kätilö oli tulossa samaan aikaan ottamaan pojalta verensokeriarvoa ja sattui parahiksi paikalle auttamaan näytteenottajaa. Itse istuin sängyllä ja itkin vuolaasti vielä senkin jälkeen, kun muut läksivät huoneesta pois. Onneksi tosiaankin paikalle rientänyt oli se ihanin kätilö, joka rauhoitti pelkällä ymmärtäväisellä katseellansa ja kertoi, että tulevat heti kyllä kertomaan labratulokset, kun ne selviävät.

No sen jälkeen onkin sitten pitkin päivää itkeä tihrustettu milloin mistäkin asiasta! :D Totaalinen romahdus tuli siinä vaiheessa, kun mies ja oma äitini lähtivät vierailuajan lopussa pois. Vauva itki masuansa ja sekös se sai minutkin itkemään! Ukkokulta katsoi huolissaan, että tohtiiko edes jättää tänne - mutta käskin vain lähteä :) Ohihan se meni sekin, kun vauva rauhoittui syliin.

Masuvaivoja meillä on ollut nyt tämän illan. Onneksi hellä vatsan hierominen auttaa ja poika rupsuttelee ilmaa pihalle. Pihkakakka vaihtui maitokakkaan, siinä kovimpien huutojen ja kipristelyiden syy! Ja sitä kakkaa muuten riittää....

Sektiohaava voi hyvin. Itsekin voin hyvin olosuhteisiin nähden. Todella väsynyt olo on kylläkin, kun sunnuntain jälkeen unta on tullut yhteensä katkonaisesti vain noin 7h ajan. Päivällä ei ole toivoakaan nukahtamisesta, sen verran on trafiikkia tuossa verhon takana.. Ja tuleva yökin taitaa mennä aika harakoille, kun vauvaa on lääkärin määräyksestä ruokittava lisämaidolla 2h välein. Vauva ei syö käskien, vaan tuohon yhteen pieneen maitomäärän juomiseen kuluu aikaa kaikkine järjestelyineen tunnin verran. Halleluja jahka kotiin täältä päästään! zzzZ..

Huomenna tosiaankin selviää tilanne kotiutumisen suhteen. Lääkäri näytti vihreää valoa, JOS muutamat tietyt asiat ja arvot ovat kunnossa tulevana aamuna.

Vauvantuoksua

Vauvauutisia!

Pikkuveli putkahti maailmaan eilen aamulla klo 8:20.
Painoa 3955g ja pituutta 51cm <3

Kaikki sujui tällä kertaa paljon edelliskertaa paremmin! Äiti ja lapsi voi hyvin, vaikka tässä on jouduttu seuraamaan pikkuveljeltä verikokeilla yhtä sun toista asiaa. Tähän tietoon kuitenkin seurannan pitäisi olla ohi, toki verensokereita vielä tarkkaillaan. Poika ei meinaa ihan vielä tajuta tissiruokailua, mutta eiköhän se tästä!

Viimeinen kontrolliultra

Heti aamutuimaan tuli käytyä tosiaankin viimeistä kertaa kontrolliultrassa. Niin kätilö kuin lääkärikin suuresti ihmettelivät, että miksi ihmeessä edellinen lääkäri oli vielä tämän käynnin määrännyt näin lähelle sovittua sektiopäivää. Enpä osannut sitä itsekään sanoa, kun sen edellisen lääkärin kanssa oli pieni kielimuuri :)

Vauvalla kaikki kuitenkin hyvin masussa. Painoarvio oli 3500g, hieman keskikäyrän yläpuolella. Lapsivettä oli vähäinen määrä, mutta lääkärin mielestä riittää sektiopäivään saakka. Jos kuitenkin nyt ne vähäisetkin lapsivedet menisivät, niin tulee lähteä ambulanssilla sairaalaan makuuasennossa. Käski ottaa rauhassa ja lepäillä sen mukaan, mitä pystyy :)

Nyt aijon loppuviikon pitää kodin siistinä ja järjestellä viimeisimpiäkin nurkkia, laittaa vauvan asiat mallilleen ja leipoa pakkaseen pullaa. Toki levätäkin. Mutta ennen kaikkea antaa suuren määrän rakkautta ja hellyyttä esikoiselle! Meidän poika syntyy pian <3

ps. Flunssa on meillä kylässä jälleen!

Iisi suklaakakku

Facebookin mammaryhmässä yksi herkuttelijasuu jakoi meille tämän todella iisin suklaakakun ohjeen jokunen aika sitten. Eilen sen vihdoin pääsin tekemään ja testaamaan, kyllä voi vain kehua! Helppoa, nopeaa ja hyvää :)

Iisi suklaakakku

Pohja:
3 munaa

3 dl sokeria

1 ½ dl vehnäjauhoa 

1 dl kaakaojauhetta

1 rkl vanilijasokeria

200 g voita

Voita sekä korppujauhoja vuoan voiteluun .

Kuorrute:

50 g sulatettua voita

200 g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)

2 dl tomusokeria

2 rkl kaakaojauhetta

1 rkl vanilijasokeria

Ota pohjaan tuleva voi huoneenlämpöön pehmenemään hyvissä ajoin. Voitele irtopohjavuoka voilla ja ripottele sen pinnalle ohut kerros korppujauhoja. Sekoita kaikki kakun ainekset tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista 180 asteessa noin 17 minuuttia. Kakun sisuksen kuuluu jäädä mutakakkumaisen pehmeäksi mutta pinta peruskiinteäksi. Kakun jäähdyttyä irrota se vuoasta.

Sulata kuorrutteeseen tuleva voi. Sekoita kaikki kuorrutteen ainekset kulhossa. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun pinnalle. Koristeeksi kakun päälle voi vielä laittaa esimerkiksi rouhittua suklaata.

Kakku on hyvää ja syötävää myös ilman makeaa kuorrutetta! :)

Mahtava ohje on täältä: http://leuhkatevaat.blogspot.fi/2012/12/tosi-iisi-suklaakakku.html?m=1

Haaste

Kiitos haasteesta Hennalle! Päätin tarttua heti toimeen ja vastata haasteeseen pikimmiten :)

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut

6. Kerro kuka sinut haastoi, ei takaisin haastamista

11 asiaa minusta:

1. Vannoin vielä teini-iässä, ettei minusta tule koskaan äitiä. Väärin meni!

2. Tyttökaverin kanssa myös sovittiin ja vannottiin, että me ei ikinä tulla elämään "vanhoiksi" - silloin se vanhan ikä taisi olla luku 40. Haluaisin elää tuota lukua vieläkin pidemmälle, kiitos :)

3. Olen: kaikki-mulle-heti-nyt -ihminen. Harmi vaan, kun aina ei tahtoansa aikuisiälläkään voi saada läpi ;) Tässäpä opetettavaa jälkipolvelle..

4. Laihdutin ensimmäistä kertaa elämässäni vuonna 2008 itseni timmiin kuntoon.

5. Olen välillä hyvinkin saamaton; pyörän sisäkumin venttiilit hajosivat vääränlaisen pumpun myötä kesällä 2010 - enkä ole sen jälkeen koko pyörällä polkenut metriäkään.

6. Astiamme ja lasiesineemme, koristeet, ovat kaikki Iittalaa.

7. Haluaisin itselleni uuden ammatin ja aijon mahdollisuuksiani selvitellä vielä tämän vuoden puolella tarkemmin. Mutta vauvavuosi alta pois ensin :)

8. Olemme omistaneet 3-vuoden sisällä 8 eri autoa (joista tällä hetkellä omistamme 2).

9. Ärsyttävää kyllä, mutta olen lähes jatkuvasti jollain tapaa vaivainen. Milloin olen flunssassa tai sitten kolautan varpaani pöydän jalkaan tai selkäni oikuttelee..

10. Ei ole päivääkään, etten käyttäisi iPhoneani vähintään 1h ajan.

11. Olen velallinen, mutta onnellinen!
 

Minulle esitetyt kysymykset:

1. Millaisista asioista kadehdit muita ihmisiä?

Hmm, en kyllä ole toisille kovin kateellinen. Tällä hetkellä ehkä enemmänkin sydämestä kirpaisee, kun tutut menevät naimisiin. Juurikin siksi, kun itse odottaisi sitä omaa naimisiin pääsyä ja koko perheen yhteistä sukunimeä.. :)

2. Onko elämässäsi paljon asioita, jotka olisit halunnut jättää näin jälkikäteen mietittynä tekemättä?

Toisaalta on, toisaalta ei. Tiedän ainakin, mitä ei olisi kannattanut tehdä. Mutta toisaalta taas asiat, joita en tänä päivänä enää tekisi ovat kasvattaneet ja vahvistaneet. En halua, että omat lapset joskus nuoruudessaan toistavat virheitäni.

3. Mitä haluaisit saavuttaa elämässäsi?

Olla lapsilleni hyvä äiti, tulevalle miehelleni hyvä vaimo. Haluan tehdä itselleni mieleistä työtä hyvässä ilmapiirissä.

4. Kerro niksi, jolla helpotat omaa arkeasi.

Tällä hetkellä arki on suhteellisen helppoa - pöh ;) Mutta jos haluan tai tarvitsen sohvalepoa, annan tytön touhuta lattialla vieressä tai näytän iPhonesta Musarullaa! -jaksoja tai muita musiikkivideoita (Robinin Boom Kah on tytön yksi suosikeista).

 5. Saatko iloa muiden epäonnesta?

No en. Mutta vahingoniloinen olen :E

6. Kerro jokin paha tapasi.

Tuhlaan liikaa rahojani herkkuihin (suolaista, lapsille vaatetta yms).

7. Anna jokin neuvo hyvään elämään.

Tee asiat niin, kuin ne sinusta parhaalta tuntuvat.

8. Millainen olisi ihanne miehesi/naisesi?

Kyllä se tuo ukkokulta on se oma ihanteeni. Jokaisessa toki on huonot puolensa, mutta eihän kukaan ole täydellinenkään. Ukkokullassa on mm. riittävästi miestä, on hyvä ja ihana isä, huolehtiva, suojeleva, rakastettava, hyvä sängyssä muutenkin kuin nukkumalla (todistetusti), komea ja sillä on korvia hivelevä miehen ääni <3

9. Näytätkö/kerrotko somessa elämästäsi vain hyvät ja ihanat puolet?

Kyllä ja en. Höpsöistä vastoinkäymisistä kerron myös, jottei elämä vaikuttaisi liian pumpuliselta. Mutta en halua tuoda liikaa huonoja, enkä niitä hyviäkään, asioita kaikkien ihmisten tietoon. En halua olla se valittaja, joita löytyy kyllä omistakin Facebookin kavereista.. :S

10. Millaiset ovat päivittäiset kaunistautumisrutiinisi?

Näin yhden koti-vuoden ja toisen joulukuussa alkaneen kotivuoden perusteella voin sanoa, että olen paljon laiskempi huolehtimaan itsestäni ja ulkonäöstäni. On päiviä, jolloin en välttämättä edes muista/jaksa pestä kasvojani - kääk! Mutta yleensä siis vähintäänkin; pese kasvot ja hampaat aamuin illoin, laitan kuivalle iholle rasvaa, käytän kulmaväriä ja ripsentaivutinta, harjaan hiukseni ja kotona ollessa pidän hiuksiani kiinni ponnarin ja pinnien avulla. Voin lähteä meikittä ulos, kauppaan, kaupungillekin.. Mutta jos lähden viettämään iltaa tms. kaunistaudun mielelläni; meikkaan ja laitan hiukseni.

11. Miten ajattelet muiden ihmisten näkevän sinut?

Hmm, tätä asiaa en kovin usein halua edes miettiä. Oma itsetuntoni on paljon parempi, kun painoindeksini on normaali (nythän se huitelee jossain korkeuksissa). Mutta en usko, että juuri poikkean massasta - toki korvieni venytykset ja näkyvät tatuoinnit saavat tuntemattomatkin ihmiset monesti kommentoimaan ja esittämään kysymyksiä.

Kysymykseni sinulle:

1. Jos saisit juuri nyt 200 000 € pankkitilillesi, mihin kaikkeen sen käyttäisit?

2. Hemmotteletko itseäsi usein?

3. Oletko tyytyväinen elämääsi?

4. Mitä ohjelmia katsot säännöllisesti tv:stä?

 5. Jos olisit vastakkaista sukupuolta, mikä olisi nimesi?

6. Mitä kaikkia palveluita käytät sosiaalisesta mediasta?

7. Oletko joskus hukannut avaimesi ja jos olet, miten?

8. Jos kuvittelet itsesi 5-vuoden päähän, mitä näet?

9. Luovutatko verta tai olisitko valmis luovuttamaan?

10. Kuuluuko tapoihisi myöhästely?

11. Mikä/mitkä asiat ovat elämässäsi tärkeintä?

Haastetut:

 Sanja
 Nina
Elli 
Hanna 
Tiia 
Siru 
 Linne

Neuvolaa ja kuulumisia

Flunssan kourissa ollaan yhä! Onneksi tytöllä tauti helpotti viikon potemisen jälkeen. Mutta meillä aikuisilla tämä on nyt jo toista viikkoa päällä.. Kunhan nyt loppuisi ennen vauvan syntymää!

Näin loppuraskaudesta näitä neuvolakäyntejä on sijoitettu taas jokaiselle viikolle. Niitä ei kuitenkaan tähän loppuun enää montaa mahdu - sillä neuvolakäyntejä on jäljellä enää yksi! Kontrolliultrassa käyntejäkin on yksi. Verikokeissa täytyy vielä käydä 2-3 kertaa (hemoglobiinin takia ja sektiota varten).

Viikon päästä sektiosta täytyy mennä poistattamaan tikit neuvolaan (esikoisen kohdalla sai kotikäynnin, nyt ei). Eli mukava reissu luvassa ;) Viikon ikäinen vauva, 1v5kk ikäinen touhutaapero, sektiokivuista kärsivä äiti ja ukkokulta - joka saa kantaa ja kaitsea kahta lastansa, sekä huolehtia äidistä ;) Mieluummin olisin sen kotikäynnin ottanut tällekin kerralle!

Neuvolakäynti rv 35+5 (rv 32+5)
Paino: yht. +14,6 kg (+13,4 kg)
RR: 129/72 (143/84)
Pissa: -/- (-/-)
Hb: 94 (91)
Sf-mitta: 35 cm (33 cm)
Tarjonta: pt (pt)
Syke: +135 (+132-135)
Liikkeet: + (+)

Näytin verensokerimittausvihkoani neuvolan tädille ja hän kehui, kuinka "arvot ovat kuin normaali ihmisellä, loistavaa". Enää tosiaan tarvitsee mittailla kolmena päivänä viikossa (yhdessä päivässä yöpaasto, aamupalan jälkeinen 1h paasto, lounaan jälkeinen 1h paasto ja päivällisen jälkeinen 1h paasto)

Piti vielä tehä tuolla Tekayn taulukolla tuosta SF-mitasta muistoksi kuva. Neuvolan tädin sanoin "hienosti kasvanut koko raskausajan omalla käyrällään". Jokaisella mittauskerralla on ollut tämä oma täti, joten siitäkin syystä varmaan nousu käyrällä on tasaisempaa - kuin että olisi monta eri mittaajaa.

Kävelystä on tullut todella vaikeaa. Siis pelkästä kotona kävelystäkin! Saati sitten nuo pakolliset kauppareissut.. Ne on täytynyt suorittaa S-Marketeissa, jotta ei tarvitsisi yrittää kärvistellä Prisman pitkillä käytävillä pienten ostosten takia. Pikkuveli siis istuu jonkun hermon päällä lujasti ja jalat oireilevat kummatkin omalla tavallansa. Vasen jalka puutuilee ja oikeaan jalkaan tulee lähelle haaroväliä ikäviä puukkomaisia "iskuja", jotka meinaavat viedä jalat alta. Sen lisäksi oikea jalka ei vaan suostu toimimaan kävelyssä oikealla tavalla mukana vaan sitä saa lähinnä laahata perässä. Olo on kuin vanhalla raihnaisella mummolla, edelleen! Eipähän tässä ole enää kuin vajaa 3 viikkoa siihen sektioon.. Onneksi!

Nyt vielä painitaan tytön hoitojärjestelyiden suhteen. Sairaalalla tulee olla ilmoittautunut klo6:45 mennessä sektioaamuna. Kaikkihan ovat töissä tuohon aikaan! Varsinkin ne ihmiset, jotka tyttö tuntee ja joihin luottaa jo ilman itkuja. Salaa toivon, että tämä nyt päättäisi tulla jokin ilta/yö - jolloin hoitajan saa 100% varmuudella nopeasti paikan päälle. Toiveissa siis perjantai-ilta ;)

Kontrolliultra

Maanantaina oli jälleen kontrolliultra. Ehkä jopa jo viimeinen tai sitten vähintäänkin toiseksi viimeinen käynti! Varulta siis varattiin sektiota edeltävälle viikolle vielä kontrolli, lähinnä vauvan kasvun ja paikkojen kypsymisen tarkastukselle.

Käyrillä olin taas hetken aikaa, ennen lääkärin suorittamaa ultraa. Pojan käyrät olivat tasaiset ja hyvät, mitä nyt muutaman kerran riehaantui ihan toden teolla ja sai mullekin ikävän olon potkimalla sektioarpea. Ultrassa sitten katsottiin ensimmäisenä alakerran tilanne, joka ei ollut kahden viikon aikana muuttunut millään tavoin. Eli se määrätty "vuodelepo" oli ilmeisesti tehonnut, vaikka näiden kahden viikon aikana onkin ollut aivan hirveän kipeitä säännöllisiä supistuksia ja menkkajomotuksia. Kohdunkaulaa jäljellä siis edelleen 2cm ja kohdunsuu pehmeä. Sitten tämä venäläinen lääkäri suoritti perusteellista tutkimusta ultraten. Mittaili useaan kertaan sääriluun, pään- ja mahan ympärykset. Pojan painoarvio oli 2700g (kasvua 2vkossa +500g).

Koska aiemmalla käynnillä osaston ylilääkäri ei vielä määrännyt sektiopäivää, niin se tehtiin nyt. Aika tuli neljän viikon päähän. Toki, edelleen on mahdollisuudet että tämäkin tyyppi syntyy ennen suunniteltua sektioaikaa :) Se jää nähtäväksi! Jostain syystä olen alkanut kammoamaan sängystä ylös nousemista yöllä yms. "Pelkään", että lapsivedet holahtavat ;) Äippäpolilta ohjeistuksena tuli, että jos kivuliaat supistukset piinaavat, eivätkä helpota kuten tähän mennessä, niin tulee lähteä näytille. Ja jos tulee epäilys lapsivesien menosta tai vedet todellakin holahtavat, tulee viipymättä lähteä synnärille.

Esikoinen oli koko viime viikon kipeänä. Kuumetta ja hirveää räkäflunssaa. Ja sama tauti alkoi sitten viikonloppuna itselläkin.. Ärsyttävää! Tämä on jo ainakin 9.viikko raskauden aikana, kun kärsin kovasta flunssasta. Ja nyt sama tauti alkoi miehelläkin. Toivotaan, että tästä päästään eroon ennen sektiota :) Voi nimittäin tehdä aika kipeää yskiä/niistää tuoreen sektiohaavan kanssa.. Enkä haluaisi, että vauva saa heti pöpöä itsellensä!

Tänään on rv 35+0 ja virallisesti olen jälleen äitiyslomalla! Johan tässä tuli oltua sairaslomalla reilut 2kk.

Asensin vihdoinkin puhelimeeni Bloggerin sovelluksen, jotta saan tänne helpommin päivitettyä tekstejä :) Koneella ei juuri tule istuttua, varsinkaan kun esikoinen on päivät kotona.