Maaliskuun viimeinen

Ja niin se päivä koitti. Ukkokulta palasi varhain aamulla takaisin työn pariin. Me jäätiin isosiskon ja pikkuveljen kanssa kolmistaan kotiin. Mielenkiintoista on ollut tähän mennessä. Selvästi eräs isosisko koettelee rajojansa ja tekee kyllä juurikin kaikkea sellaista mikä on kiellettyä. Saas nähdä mikä tulee olemaan päivän itkusaldo..

Ihme ja kumma, saatiin kyllä ennen päiväunia tehtyä vaikka ja mitä. Toki aikaisella herätykselläkin oli omat vaikutuksensa asiaan. Mutta isosiskolta ollaan jopa tänään leikattu hiuksia. Yhdessä käytiin 40min lenkki jonka jälkeen jäätiin vielä hetkeksi pihalle. Unohtamatta tietenkään päivän normaaleja askareita.. Ja aamun lastenohjelmia (= äidin aamupalan pelastus).

ps. En nyt ymmärrä miksi tämä Blogger muuntaa ylätunnisteen kuvien taustavärin harmaaksi. En jaksa edes nyt pähkäillä, että mistä tämä jatkuva ongelma johtuu vaan olkoon sivusto nyt ulkoasultaan keskeneräinen! :)

Mammanpoika

Pikkuveljellä tänään ikää 14vrk. Masu vaivannut viime keskiviikosta lähtien. En oikein ole päässyt selville, että johtuuko mun syömisistä (=rintamaidosta) vai välillä annettavasta korvikkeesta (=Tuuti 1). Vai onko tälläkin pienokaisella vain hyvin herkkä vatsa. Cuplatonia ollaan annettu keskiviikosta lähtien, kai sillä pientä helpotusta ollaan saatu.

Puklailua on ollut ensimmäisistä päivistä lähtien. Viikonloppuna saatiin kolmesti yhden vuorokauden sisällä kaaressa lentävät oksennukset päällemme ruokailun päätteeksi - minä kahdesti, mies kerran. Sama tapahtui esikoisellakin täsmälleen samassa iässä. Tosin sillä erotuksella, että pikku-A hökäisi alkuyöstä oksunsa henkitorveen ja tuli pieni tukehtumisreaktio, jonka takia kutsuimme paikalle ambulanssin. Ja siitä tuli sitten päivystyskeikka, jossa kuitenkin kaiken todettiin onneksi olevan hyvin. Joten nyt ei osattu edes olla niin huolissamme, pikkuveli rauhoittui jokaisella kerralla nukkumaan mun syliin ja heräsi noin tunnin päästä itsenäisesti syömään.

Pikkuveljellä alkoi myös toissapäivänä rähmiä toinen silmä kovasti. Samainen silmä rähmi jo synnärillä, mutta meni muutamassa päivässä ohitse. Tänään mennään painokontrolliin neuvolaan, joten täytyy siinä samalla kysäistä tuosta silmästä.

Oma sektiohaava alkoi myös viikonloppuna hieman oikuttelemaan. Kaikki alkoi siitä, kun leivoin pullia ja ajatuksissani sitten jäin seisomaan kuuman uunin eteen. Ehkä noin 5-10min siinä touhusin kunnes alkoi kuumottaa haavaa. Ja sen jälkeen sitä on hieman kuumotellut ja nipistellyt. Samasta kohdasta haava ehkä aavistuksen punoittaa noin 1cm alueelta. Täytynee näyttää sitäkin tänään neuvolassa.

Muuten vointi on kyllä mainio :) Eilen käytiin ensimmäistä kertaa koko perhe ulkoilemassa uusilla vaunuilla. Samalla piipahdettiin läheiseen puistoon. Oli mukavaa, vaikkei eilen aurinko paistanutkaan!

Ukkokulta on vielä tämän viikon isyyslomalla. Viikon päästä meillä alkaakin sitten uusi erilainen arki. Hieman jännittää jo etukäteen, sillä tänäkin aamuna molemmat lapset heräsivät täsmälleen samaan aikaan. :)

Olen kirjoittanut lähes kokonaan jo ylös pikkuveljen syntymäpäivästä kertomuksen, mutta se kaipaa vielä viimeistelyä ennen kuin sen täällä julkaisen. Mutta kertomus sektiopäivästä on tulossa!

Kotona

Kotiuduttiin sairaalasta viikko sitten. Jälleen kotiutumispäätökset menivät aivan ns. viimetinkaan. Oli monia ehtoja, joiden täyttyessä saimme luvan lähteä kotiin. Oma toipuminen on sujunut todella erinomaisesti, en ole kärsinyt kivuista ja elämä hymyilee! Tämä sektio-kokemus oli ehdottomasti 1000 kertaa parempi, kuin edellinen. Ja onneksi tämä meni näinpäin.

Vauvalle siis tosiaankin katseltiin niitä ehtoja, jotka onneksi täyttyivät. Verensokeri piti saada aisoihin. Liian pitkillä syöttöväleillä sokerit heiluivat 2-4,5 välillä. Verensokereissa raja oli 3, sen alle ei olisi pitänyt mennä. Mutta tilanne korjattiin sillä, että vauvaa pakkosyötettiin vuorokauden ajan 2h välein. Määräthän alkuunsa olivat todella pieniä, vain noin 1-6ml kerrallaan.

Ja siinä syömisessäkin oli vaikeuksia. Alkuun ei tissittelystä meinannut tulla mitään, kun toinen iski aina ikenet yhteen (auts!). Tuttipullosta ei suostunut juomaan myöskään lisämaitoa, joten ensimmäiset päivät me sitten tissitteltiin ja lypsin ruiskuihin omaa maitoa. Kunnes se maidontulo vaan tyrehtyi, noustakseen 1,5vrk päästä takaisin. Eli kaiken kaikkiaan maito nousi 3vrk kuluttua leikkauksesta, esikoisen kohdalla taisi olla 4-5vrk leikkauksesta.

Ja tokihan vauvan paino laski, kaikenkaikkiaan -8,5%. Esikoisella rikottiin -10%, mutta kotiin päästyä se korjaantui kyllä - hitaasti mutta varmasti. Kotiinlähtöpäivänä paino oli kuitenkin kääntynyt nousuun, 50g oli tullut vuorokaudessa lisää.

Syömisten lisäksi vauva muuttui keltaiseksi 1,5-2vrk iässä. Aivan kuten esikoinenkin. Bilirubiiniarvot olivat ensimmäisellä mittauskerralla 170, seuraavana päivänä 175. Koska nousu ja itse arvo oli vähäinen, takasi se meille kotiin pääsyn. Sillä ehdolla, että kävisimme vielä perjantaina kontrollilabrassa.

                           

Kotiin siis päästiin - se oli aivan ihanaa niiden kolmen valvotun yön jälkeen! Oma sänkykin oli myötämielinen ja nukkuminen leikkaushaavan kanssa sujui mutkitta - toisin kuin esikoisen aikaan. Koska ei ole kipuja, kaikki sujuu niin paljon paremmin! :) Vauvakin nukkui hyvin, tosin tankkailimme 2h välein pakkosyöttöjä ensimmäiset 3 yötä. Sitten vauva nosti maitomäärät yön syötöillä 90ml/kerta, joten pisensimme syöttövälin 2-3h välille. 1-3 kertaa yössä vauva itsekin heräili syömään. Joskus ruoka ei vaan yksinkertaisesti maita ja maidot tulevat pulautuksena ylös. Tämän viikon ajan ollaan seurattu oman mielenrauhan takaamiseksi maitomääriä (tissittely takkuaa, joten pumppailen maitoa ja vauva syö pääasiassa tuttipullosta). Päivittäiset määrät ovat olleet 550ml, 550ml ja 510ml. Syöttökertoja on ollut 10 vuorokaudessa; määrät kaikkea 10-90ml väliltä.

Eksyin aiheesta.. Perjantaina siis käytiin labrassa antamassa bilirubiinista kontrollinäyte. Iltapäivällä saatiin puhelu synnäriltä, että arvot olivat nousseet 251. Lääkäri oli sitä mieltä, että seuraava kontrolli pitäisi käydä antamassa sairaalan labraan viikonloppuna. Ja niinhän me sitten menimme lauantaina labraan ja 4h päästä tuli puhelu jälleen synnäriltä. Lääkäri oli sitä mieltä, että bilirubiinikontrollit voitiin lopettaa - arvo oli 253. Mutta tietenkin, jos vauvan vointi muuttuisi tai syöminen lakkaisi, tulisi lähteä viipymättä sairaalaan.

Vauva on virkeä ja eläväinen, kun on hereillä. Tomerasti yrittää pitää päätänsä koholla eri tilanteissa ja pyörähtelee selältään oikealle kyljellensä. Valvoo noin 3-4h vuorokaudessa, seurustelee ja tarkkailee. Heräilee useampia kertoja vuorokaudessa itse syömään :) Päivisin suostuu nukkumaan omassa sängyssään, mutta öisin ainut oikea nukkumapaikka on äidin tissejä vasten. Toinen käsi pitää tissistä aina kiinni. Nukahtamisessa täytyy olla myös valot päällä tai muuten tulee kiukku. Kunnon mamman poika <3

Että tälläistä täällä meillä! Nyt odotellaan ja toivotaan, että keltaisuus tuosta häviää pikkuhiljaa ja päästään painon kanssa plussan puolelle :) Esikoisellakin näihin asioihin meni oma aikansa, joten uskoa ja toivoa riittää. Toki huoli toisesta on päällä kokoajan. Mutta kyllä se vaan niin on, että rakkaus tuota pientä ihmistä kohtaan on nyt jo valtavan suuri <3

Baby blues

Tiedättehän, sen surullisen kuuluisan baby bluesin? Tänään se tännekin rantautui reilun 2vrk jälkeen synnytyksestä.

Tilanne oli hyvin koominen.

Labran näytteenottaja tuli huoneeseen..

Näytteenottaja: "minkäs niminen perhe te olette?"

N: "Vai niin, sanoisitko henkilötunnuksen?"

Minä: "ai minun vai vauvan?"

N: "sen, jolta näyte otetaan"

M: "ööh, no vauvalta, mitääh.. no 1.. 003"

Tässä vaiheessa purskahdin itkuun!

N: "ja sitten varmaankin 14. Mikäs se loppuosa on?"

M: "en minä tiedä.. se lukee siinä rannekkeessa"

N: "missä se on?"

M: "nilkassa.."

Onneksi kätilö oli tulossa samaan aikaan ottamaan pojalta verensokeriarvoa ja sattui parahiksi paikalle auttamaan näytteenottajaa. Itse istuin sängyllä ja itkin vuolaasti vielä senkin jälkeen, kun muut läksivät huoneesta pois. Onneksi tosiaankin paikalle rientänyt oli se ihanin kätilö, joka rauhoitti pelkällä ymmärtäväisellä katseellansa ja kertoi, että tulevat heti kyllä kertomaan labratulokset, kun ne selviävät.

No sen jälkeen onkin sitten pitkin päivää itkeä tihrustettu milloin mistäkin asiasta! :D Totaalinen romahdus tuli siinä vaiheessa, kun mies ja oma äitini lähtivät vierailuajan lopussa pois. Vauva itki masuansa ja sekös se sai minutkin itkemään! Ukkokulta katsoi huolissaan, että tohtiiko edes jättää tänne - mutta käskin vain lähteä :) Ohihan se meni sekin, kun vauva rauhoittui syliin.

Masuvaivoja meillä on ollut nyt tämän illan. Onneksi hellä vatsan hierominen auttaa ja poika rupsuttelee ilmaa pihalle. Pihkakakka vaihtui maitokakkaan, siinä kovimpien huutojen ja kipristelyiden syy! Ja sitä kakkaa muuten riittää....

Sektiohaava voi hyvin. Itsekin voin hyvin olosuhteisiin nähden. Todella väsynyt olo on kylläkin, kun sunnuntain jälkeen unta on tullut yhteensä katkonaisesti vain noin 7h ajan. Päivällä ei ole toivoakaan nukahtamisesta, sen verran on trafiikkia tuossa verhon takana.. Ja tuleva yökin taitaa mennä aika harakoille, kun vauvaa on lääkärin määräyksestä ruokittava lisämaidolla 2h välein. Vauva ei syö käskien, vaan tuohon yhteen pieneen maitomäärän juomiseen kuluu aikaa kaikkine järjestelyineen tunnin verran. Halleluja jahka kotiin täältä päästään! zzzZ..

Huomenna tosiaankin selviää tilanne kotiutumisen suhteen. Lääkäri näytti vihreää valoa, JOS muutamat tietyt asiat ja arvot ovat kunnossa tulevana aamuna.

Vauvantuoksua

Vauvauutisia!

Pikkuveli putkahti maailmaan eilen aamulla klo 8:20.
Painoa 3955g ja pituutta 51cm <3

Kaikki sujui tällä kertaa paljon edelliskertaa paremmin! Äiti ja lapsi voi hyvin, vaikka tässä on jouduttu seuraamaan pikkuveljeltä verikokeilla yhtä sun toista asiaa. Tähän tietoon kuitenkin seurannan pitäisi olla ohi, toki verensokereita vielä tarkkaillaan. Poika ei meinaa ihan vielä tajuta tissiruokailua, mutta eiköhän se tästä!

Viimeinen kontrolliultra

Heti aamutuimaan tuli käytyä tosiaankin viimeistä kertaa kontrolliultrassa. Niin kätilö kuin lääkärikin suuresti ihmettelivät, että miksi ihmeessä edellinen lääkäri oli vielä tämän käynnin määrännyt näin lähelle sovittua sektiopäivää. Enpä osannut sitä itsekään sanoa, kun sen edellisen lääkärin kanssa oli pieni kielimuuri :)

Vauvalla kaikki kuitenkin hyvin masussa. Painoarvio oli 3500g, hieman keskikäyrän yläpuolella. Lapsivettä oli vähäinen määrä, mutta lääkärin mielestä riittää sektiopäivään saakka. Jos kuitenkin nyt ne vähäisetkin lapsivedet menisivät, niin tulee lähteä ambulanssilla sairaalaan makuuasennossa. Käski ottaa rauhassa ja lepäillä sen mukaan, mitä pystyy :)

Nyt aijon loppuviikon pitää kodin siistinä ja järjestellä viimeisimpiäkin nurkkia, laittaa vauvan asiat mallilleen ja leipoa pakkaseen pullaa. Toki levätäkin. Mutta ennen kaikkea antaa suuren määrän rakkautta ja hellyyttä esikoiselle! Meidän poika syntyy pian <3

ps. Flunssa on meillä kylässä jälleen!

Iisi suklaakakku

Facebookin mammaryhmässä yksi herkuttelijasuu jakoi meille tämän todella iisin suklaakakun ohjeen jokunen aika sitten. Eilen sen vihdoin pääsin tekemään ja testaamaan, kyllä voi vain kehua! Helppoa, nopeaa ja hyvää :)

Iisi suklaakakku

Pohja:
3 munaa

3 dl sokeria

1 ½ dl vehnäjauhoa 

1 dl kaakaojauhetta

1 rkl vanilijasokeria

200 g voita

Voita sekä korppujauhoja vuoan voiteluun .

Kuorrute:

50 g sulatettua voita

200 g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)

2 dl tomusokeria

2 rkl kaakaojauhetta

1 rkl vanilijasokeria

Ota pohjaan tuleva voi huoneenlämpöön pehmenemään hyvissä ajoin. Voitele irtopohjavuoka voilla ja ripottele sen pinnalle ohut kerros korppujauhoja. Sekoita kaikki kakun ainekset tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista 180 asteessa noin 17 minuuttia. Kakun sisuksen kuuluu jäädä mutakakkumaisen pehmeäksi mutta pinta peruskiinteäksi. Kakun jäähdyttyä irrota se vuoasta.

Sulata kuorrutteeseen tuleva voi. Sekoita kaikki kuorrutteen ainekset kulhossa. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun pinnalle. Koristeeksi kakun päälle voi vielä laittaa esimerkiksi rouhittua suklaata.

Kakku on hyvää ja syötävää myös ilman makeaa kuorrutetta! :)

Mahtava ohje on täältä: http://leuhkatevaat.blogspot.fi/2012/12/tosi-iisi-suklaakakku.html?m=1