Omenapiirakka

Inspiroiduin eilen keräämistäni omenoista. Ajattelin illalla, että tuskin kodin kaapeista löytyy kaikkia tarvittavia aineita omenapiirakan tekemiseen, mutta kuinka ollakaan kaikkea olikin saatavilla yllin kyllin. Nyt koko talo tuoksuu kanelilta <3

Sivistin myös itseäni sen verran, että tutkailin netistä eri sivustoilta omenapuiden hoidosta ja niiden leikkaamisesta. Suurimmaksi osaksi omenapuiden harvennusta kehotettiin tekemään keväisin, kun suurimmat lumimäärät ovat sulaneet pois. Joillakin sivustoilla sanottiin myös loppukesän olevan hyvää aikaa harventamiseen. Mutta kaikilta sivustoilta ymmärsin yhden asian täysin selvästi: vanhan ja suuren omenapuun harventaminen täytyy jakaa useammalle vuodelle, jopa 3-4 vuodelle. Ja meidän pihassa olevat omenapuut ovat kyllä selvästi kokeneet elämänsä aikana harventamista, mutta nyt kaipaavat selvästi sitä lisää. Nurmikon leikkuu omenapuiden alta raastaa mieheni hermoja, koska jotkut oksat hipovat lähestulkoon maata. Ja suurin osa puun latvustoista on niin tiheää ja korkealla, että niitäkin tulee harventaa. Ilmeisesti alle 7cm paksuja oksia voi harventaa enemmän, mutta näitä enemmän kuin ranteen paksuisia oksia saisi katkoa maksimissaan 2-4 kappaletta per vuosi.

Mutta sitten palataan takaisin siihen omenapiirakkaan kuvien ja reseptin kera. Hyvällä lykyllä mies saa tämän piirakan matkaansa lähtiessään suorittamaan viikonloppuprojektiaan ystävänsä luokse. Ellen kerkeä rohmuamaan kaikkea yksin.. ;)

Tarvittavat ainekset. Kulho ja voi eivät näy kunnolla kuvassa..

Piirakkaan valitut omenat.

Omenat valmiiksi pilkottuna.

Piirakka ennen uuniin menoa.

Valmis omenapiirakka valmiina tarjoiltavaksi!

Omenapiirakka

200 g        margariinia
1,5 dl        sokeria
3 dl           jauhoja
1               kananmuna
0,75 dl      maitoa
1 tl            leivinjauhetta
1 tl            vanilliinisokeria
3-4           omenaa
                kanelia, sokeria

- Kuori ja pilko omenat.
- Voitele vuoka valmiiksi voilla.
- Sekoita sulatettu rasva kulhossa sokerin kanssa.
- Lisää kulhoon jauhoja pieniä määriä kerrallaan hiljalleen sekoittaen.
- Ota tässä vaiheessa taikinasta noin kahvikupillisen verran sivuun odottamaan viimeistä vaihetta.
- Lisää kulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita tasaiseksi.
  Taikina jää hieman veteläksi, muttei missään nimessä litkuksi.
- Kaada taikina voideltuun vuokaan ja asettele päälle pilkkomasi omenapalat.
- Ripottele omenoiden päälle haluamasi verran kanelia ja sokeria.
   Happaman omenan kanssa voi laittaa enemmän sokeria.
- Ripottele nyt alussa sivuun laitettu taikina vuoan reunoille ja omenoiden päälle.
- Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuutin ajan.

Omenapiirakkaa on hyvä tarjoilla esimerkiksi vaniljakastikkeen kera!


- Ann

Kesän taittuessa syksyyn

Kävin koiran ja kameran kanssa ulkoilemassa. Kameralla kuitenkin kuvasin vain pihastamme löytyviä asioita, jotka nyt haluan jakaa myös teille muille. Muutamaan kuvaan onnistuin taltioimaan pieniä auringon säteitäkin. Taivas on tällä hetkellä hyvin pilvinen..

 

 

 

Tämä vuosi on ollut elämästäni varmasti erilaisin. Lempivuodenaikani on aina ollut kesä, mutta nyt se ei olekaan mennyt niin. Uskoisin, että suurimpana syynä on jatkuvasti kasvava mahani joka on muuttanut minua ja kehoani. Kesän aikana ei ollut kuin kaksi kertaa, jolloin hetken jaksoin maata kirjaimellisesti pihalla aurinkoa ottamassa. Nekin olivat molemmat 30 minuutin pituisia kertoja. Yöt taas ovat olleet hieman vaikeita niinä hellepäivinä. Vaikka meillä onkin talossamme käytössä ilmalämpöpumppu, on mieheni varsinainen vilukissa jonka vuoksi emme ole voineet kuin muutamana yönä pitää pumppua päällä. Olen siis saanut kärvistellä hikoilujeni kanssa peiton alla, koska ilman peittoa en osaa nukkua! Nyt on ollut ihanaa, kun kelit ovat tosiaankin viilentyneet noin +15 asteen hujakoille ja sisälämpötila pysyttelee +20. Eilen illalla miestä kuitenkin paleli taas siihen malliin, että ilmalämpöpumppu täytyi laittaa lämmittämään taloa. Ja hyvä niin, koska kosteutta sisälle on kertynyt hirveät määrät.

Pihakierrokseni havahdutti siihen, että meillähän on tosiaan omenapuiden aluset aivan täynnä omenia jotka täytyisi kerätä pois ennen kuin ne kaikki kerkeävät mätänemään paikoillensa. Huomasin myös, että mitä korkeammalle omenapuihin katselin, sitä paremman ja kypsemmän näköisiä omenoita niissä oli. Ja kaikki tietenkin käden ulottumattomissa! Eli jahka kun mies kotiin töiden jälkeen saapuu, saa hän tuoda minulle tikkaat jotta pääsen keräämään omista pihapuistamme omenasatoa talteen :)


- Ann

Koreja ja sairauspäivärahaa

Olin eiliseen mennessä kiertänyt lähes kaikki tavaratalot etsien niitä Luhdan valkoisia tai mustia isomman kokoisia koreja. Tietenkin viimeiseksi olin jättänyt Anttilan ja Kodin1:sen. Ja näistä jälkimmäisestä tein eilen löytöni! Viimeiset kaksi isoa valkoista koria lähtivät mukaan, vaikka niitä juuri en olisi valinnut jos tarjontaa olisi ollut enemmän. Näissä kahdessa korissa oli pieniä punosvirheitä ja Luhdan merkinkin saa asetella uudestaan, hehe ja argh.

Aiemmin olinkin jo hankkinut muutaman pienemmän korin, jonne mahtuu hyvin laittamaan kaikenlaista pienempää tavaraa. Nyt niissä on näin alkuunsa säilöttynä tutteja, tuttipulloja, vanuja, talkkia yms. Myöhemmin niihin voi laittaa jotakin muuta tarpeellista, mitä tarvitsee olla käden ulottuvilla. Kaikki valkoiset korit tulevat siis päätymään hoitopöydän hyllyille. Mustien korien sijoituspaikka olkoon edelleen eteisessä.

Tarkoituksena oli käydä Ikeassa vielä ennen pienokaisen syntymää, mutta taitaa sekin nyt jäädä haaveeksi. Hankintalistalla Ikeasta on valkoinen Malm neljällä laatikolla ja siihen päälle muutama valkoinen Lack-hylly. Sekä mahdollisesti pinnasänkyyn muutama paketti petivaatteita. Koko setti on arviolta 100 € luokkaa ja siihen päälle toinen satanen tulisi pelkästään matkakuluista. Jaksanko istua autossa vielä puolet päivästä? Hm, en osaa kyllä tähän vastata. Lyhyemmät matkat menevät ainakin vielä helposti. Mutta sen olen huomannut, että mitä enemmän ollaan keskiyön molemmin puolin on olokin aivan erilainen auton ratissa kuin normaalisti. Ymmärrän ainakin vielä tässä vaiheessa, että miksei viimeisillään oleville suositella autolla ajoa. Luultavasti täytyy itsekin pidättäytyä moisesta loppuvaiheessa. Tai ainakin siitä pimeällä ajamisesta väsyneenä.

Sain eilen kirjeen Kelasta joka koski päätöstä sairauspäivärahasta. Työpaikkani palkanlaskennasta oltiin siis tehty jo sairauspäivärahahakemus edellisestä kuukaudesta, vaikka palkaton sairaslomani alkoi ilmeisesti kaikkien palkanlaskennan ja työnantajan laskelmien mukaan vasta tänä maanantaina. Joko tuo hakemus oli minulle vain tiedoksi tai sitten siinä oli jotakin virheellistä. Työntantajani maksaa palkkaa kuudelta sairaslomaviikolta, jonka jälkeen tiputetaan kokonaan Kelan tuille. Ihmettelen silti suuresti, että miten kesälomaa edeltänyt sairaslomaviikkoni lasketaan tähän kuuteen viikkoon mukaan, vaikka kävin kesälomani jälkeen yrittämässä työntekoa muutaman päivän ajan ja jonka jälkeen jäin tälle äitiysloman alkuun saakka olevalle sairaslomalle. Olen saanut tämän kuukauden palkkani ennakkoon, joten voi olla että joudun maksamaan työnantajalleni vielä jotakin takaisinkin. Ilmeisesti ensi kuussa en saa lainkaan työnantajaltani palkkaa enkä Kelalta sairauspäivärahaa ennen kuin omavastuuaika on ylittynyt. Omavastuuaika on 10 työpäivää, jonka jälkeen jää kolme arkipäivää ennen äitiysloman alkua. Ensimmäinen äitiysraha tulee vasta lokakuussa ja tällä hetkellä siihen tuntuu olevan kyllä ikuisuus! Onneksi olemme olleet mieheni kanssa alusta alkaen viisaita ja laittaneet säästöön rahaa juurikin näitä tilanteita varten. Minä vähemmän viisaana olenkin sitten tuhlannut omaa palkkaani kaikenlaisiin tarpeellisiin ja vähemmän tarpeellisiin hankintoihin. Onneksi nyt kaikki pakolliset hankinnat on tehty ja laskujenkaan pino ei ole mikään loputon! Mutta tämä kaikki tälläinen rahojen tarkkaan laskeminen saa kyllä väkisinkin miettimään, että liekkö me selviämme ensi vuodesta kaikkine laskuinemme ja lainan lyhennyksinemme. Tällä hetkellä näyttää kyllä siltä, että jossakin välissä voi tulla hetki jolloin täytyy olla pankkiin yhteydessä ja pyytää lainasta pelkkien korkojen maksua. Kunhan nyt selvitään ensimmäisenä tästä vuodesta loppuun saakka :)

Raskausmahakuulumisia voisin kertoa lyhyesti tähän loppuun. Pienokainen on tästä viikosta lähtien antanut koskea muidenkin vatsaani samalla hänen muksiessaan pienillä nyrkeillään ja potkiessaan jaloillaan. Ilmeisesti tila on todellakin alkanut käydä ahtaaksi. Meinasin kyllä (valitettavasti) maanantaina menettää järkeni, kun pienokainen möyri aivan koko päivän vatsassani! Pidemmän päälle se möyriminen alkaa oikeasti sattumaan eri puolilla vatsaa. Varsinkin kun olet noussut ylös klo 6 jälkeen aamulla ja sängyssä peiton alla uneen pääset vasta puolen yön jälkeen. Mutta kaikesta huolimatta oli ihanaa, kun mies sai tuntea ja nähdä selvästi, kun pienokainen pöngersi selkäänsä vatsani keskikohtaa vasten <3 Huh, laskettuun aikaan on tänään jäljellä enää 7 viikkoa. Kaikkien sektio- ja alatiesynnytysmahdollisuuksien mukaan voi siis olla, että jo 5 viikon päästä olen ihka tuore äiti! Tai sitten tässä odotellaan vielä 9 viikkoa pienokaisemme syntymää. Mutta alamme olla  lyhyen matkan päässä siitä vauvantuoksuisesta arjesta :)

Nyt lähden ulkoilemaan kameran ja koiran kanssa, sillä tajusin eilen että syksy tekee tuloaan! 


- Ann

ps. Oli ilo huomata, että olen saanut ihka ensimmäisen lukijani! :)

Perätila

Olen siis maha-asukkini kanssa ollut seurannassa raskauden alkumetreiltä lähtien, monistakin syistä. Näillä myöhäisemmillä raskausviikoilla yhdeksi seurannan aiheeksi on noussut pienokaisen sijainti, joka on perätila. Pienokainen on majaillut perätilassa jo pidemmän aikaa, varmaksi sen voi sanoa rakenneultrasta lähtien. Silloin tila kohdussa alkoi pienentymään huomattavasti ja pienokainen ilmeisesti huomasi tämän asennon itselleen parhaimmaksi. Yhdellä neuvolakäynnillä oltiin vahvasti sitä mieltä, että pienokainen olisi kääntynyt raivotarjontaan. Itse olin ehdottomasti sitä mieltä, että näin ei ollut. Tunsin aivan samalla tavalla liikkeet alavatsallani ja pään pystyin paikallistamaan rintavarustukseni alle. Ja jälleen kerran perätila todettiin tästä neuvolakäynnistä neljä päivää myöhemmin.

Kuva täältä.

Rakenneultrasta lähtien meille on sanottu, että "tässä sairaalassa ei lähdetä synnyttämään alateitse perätilavauvoja vaan mennään automaattisesti sektiolla". Olen kuullut saman lauseen monen eri lääkärin suusta. Itse en haluaisi lähteä edes yrittämään perätilavauvan synnyttämistä alateitse (tässä on meikäläisellä monta mutkaa matkassa jo muutenkin). Mutta itse sektiokaan ei liiemmin pelota tai järisytä omaa ajatusmaailmaani. Olen kyllä kuullut kaiken maailman kauhukertomuksia sektion jälkeisestä elämästä yhtä lailla kuin alatiesynnytyksestäkin. Klassinen lause "ei ne vauvat ole ennenkään sinne vatsan sisään jääneet" nostaa päätänsä tässä vaiheessa. Onhan tässä edelleen muutamia viikkoja siihen, että rv36 on kohdallamme. Tämä tarkoittanee siis sitä, että pienokaisemme pystyvät yleensä vielä hyvinkin viikoille 35-36 saakka kääntymään ympäri kohdussa. Mutta lääkärini ovat sanoneet, että tämä niin kutsuttu poikkeustila on ihannetilanne tälle pienokaiselle. Ja on hyvin epätodennäköistä, että hän edes tulisi kääntymään raivotarjontaan itse. Lisä-muttana on se, että pienokaisen asento kohdussa on sellainen, että kääntöyritystä ei lähdettäisi tästä asennosta edes yrittämään. Eli jos hän ei nyt näiden muutamien viikkojen aikana itse vapaaehtoisesti lähde kääntymään, on hyvin epätodennäköistä että lähdemme edes synnytystapa-arvioon saatikka kääntöyritykseen.

"Yksi neljäsosa vauvoista on perätilassa jossain vaiheessa raskautta. Raskausviikolle 34 mennessä suurin osa on kuitenkin kääntynyt pää alaspäin ja vain noin neljä prosenttia on perätilassa synnytykseen asti. Yleensä perätilalle ei löydy selvää syytä, mutta on oletettavaa, että se johtuu siitä, että sikiöllä on liian vähän tai liian paljon tilaa liikkua kohdussa. Tilanpuutetta voi olla esimerkiksi monisikiöraskauksissa ja paljon tilaa taas ennenaikaisissa synnytyksissä ja äideillä, joilla on monia aikaisempia synnytyksiä. Joskus perätila voi johtua myös sikiön synnynnäisestä poikkeavuudesta. Anatomisia esteitä vauvan pää alaspäin kääntymiselle voi olla esimerkiksi istukan poikkeava paikka, kohdun poikkeava rakenne tai ahdas lantio, jolloin vauvan pää ei pääse kiinnittymään lantioon. Vähäinen tai runsas lapsiveden määrä voi myös olla syynä perätilaan."

Lähde: Mikä perätila?

- Ann

Hankintoja

Nykypäivän live- ja FB-kirppikset, torit, huutonetit ja muut ovat kyllä loistavia keksintöjä. Raskausuutisen tultua tottakai omassa mielessä oli heti kaikki hankinnat. Ja niitähän oli tiedossa paljon, koska tosiaan odotamme esikoistamme. Vaikka lähipiiristämme löytyykin muutamia lapsia oli tilanne heti alusta alkaen se, että tuskin saamme oikein mitään hyötytavaraa käyttöömme. Alkuraskaudesta mitään ei uskaltanut edes hankkia keskenmenon pelossa. Kun kasvava raskausmahani alkoi pikku hiljaa näkyä muillekin kuin pelkille omille silmilleni uskalsin hankkia ensimmäisiä vaatteita tulevalle pienokaiselle. Olin tehnyt alkuraskaudessa laskelmia täysin uutena hankituista tavaroista, mutta tähän mennessä niitä täysin uutena hankittuja tavaroita on kertynyt aika vähän meidän taloomme. Niihin uusiin lukeutuu kuitenkin yhdistelmävaunut, sitteri, hoitoalusta, mobile, pinnasängyn petivaatteet, hoitolaukun ja muutamia vauvoille tarkoitettuja leluja. Käytettynä olemme hankkineet pinnasängyn, hoitopöydän, turvakaukalon jalustalla, ammeen, leikkialustan leluileen... Tietenkin olemme paljon ostaneet (lue: olen ostanut) ja saaneet täysin uusia vaatteita. Mutta enemmistö vaatteista on tullut kuitenkin hankittua kirpputoreilta ja monta kassillista saimme kummilapseni vanhoja vaatteita. Nyt olenkin ollut viimeisen kuukauden ajan vauvanvaate-ostoskiellossa. Koska niitä koon 58-68 vaatteita on jo nyt aivan liikaa! En usko, että saamme kaikkia edes käytetyksi useampia kertoja. Ja mitähän ne sukulaiset sitten tuovatkaan tuliaisina vauvaa tullessa katsomaan?

Tädiltä saatuja vaatteita.

Vaunut oli yksi hankinnoista jonka tiesimme alusta lähtien hankkivamme täysin uutena. Katselin kyllä eri kirppiksiltä ja torista, huutonetistäkin, vaunuja mutta yksiäkään käytettyjä ja sopivan hintaisia ei tullut vastaan. Ja mieheni ihanat vanhemmat tarjoutuivat lopulta kustantamaan meille nämä täysin uudet ja ihanat vaunut tulevalle lapsenlapsellensa.


Olin vuosikausia himoinnut vaunumerkeistä Emmaljungaa, vaikka koskaan en ollut niitä käytännössä testannut. Itsekin olen vauva-aikani moisissa viettänyt 80-luvulla. Kun vihdoin kesän kynnyksellä lähdimme mieheni kanssa yhdessä tutkailemaan eri vaunuvaihtoehtoja tulin siihen tulokseen, että Emmaljungissa oli liian monta ei-hyvää asiaa. Yksi niistä oli työntöaisan asennon vaihtamisen vaikeus, minun käsilleni. Mies suoriutui tietenkin siitäkin aivan loistavasti heti ensimmäisellä kerralla. Kävimme kuitenkin kokeilemassa myös Gessleinin ja Brion vaunuja. Alkupohdintojen jälkeen ajattelimme tilata uudet Gessleinit ulkomailta edullisempaan hintaan. Mutta kesän ollessa parhaimmillaan kävimme kuitenkin tekemässä vielä toisen vaunukierroksen paikallisissa lastentarvikeliikkeissä ja totesin tällä kertaa, että haluan sittenkin meidän taloomme ihka uudet Emmaljungat. Jotka sitten otimmekin heti mukaamme ja kokosimme yhdessä mieheni kanssa kotiin päästyämme. Enkä ole enää huomannut vaunuissa mitään ei-hyviä asioita. Ne kaikki hyvät ja huonot puolet tulevat varmasti sitten eteemme jahka pääsemme vauvaa vaunuissa työntelemään. Ja vaikka nämä uudet vaunut ovatkin hyvin isot kooltaan, mahtuvat ne meidän farmariimme oikein hyvin muiden matkustajien ja matkatavaroiden keskelle.

Kuva kopioitu Googlen kautta.

Toki omaan kastiinsa hankinnoissa menevät päivittäistavarakaupoistakin löytyvät vaipat, puhdistuspyyhkeet, pumpulipuikot, öljyt, sinkit, talkit, harsot, liivinsuojukset... Ja yksi asia mihin me ainakin olemme törmänneet on suuremman säilytystilan tarve ja sitä varten ostetut uudet kaapistot. Erilaisia ja erikokoisia korejakin tarvitaan toki. Tällä hetkellä olen yrittänyt metsästää mustia tai valkoisia Luhdan punottuja koreja, mutta niitä ei tunnu löytyvän mistään. Prismat esimerkiksi myyvät tällä hetkellä isompina Luhdan koreina valkoisia raidallisia - joita en halua ostaa.

Joka tapauksessa, ostamalla osan tavaroista käytettynä olemme säästäneet varmasti useampia satoja euroja. Säästämämme rahat olen todennäköisesti käyttänyt äitiysvaatteiden hankintaan. Mutta pääseehän niistäkin eroon, vaikka myymällä FB-kirppiksillä sopuhintaan raskausajan jälkeen :)


- Ann

Kaiken alku

Niin sitä vaan ollaan raskaana, vaikka vielä vuoden vaihtuessa uskoin (=uskoittelin itselleni) etten tulisi helposti raskaaksi. Mutta eihän siihen tarvittu kuin muutama ehkäisyvapaa kuukautiskierto ja pingpong! kuukautiset olivat myöhässä. Juuri sinä kuukautena en laskenut ja odottanut kiertoa alkavaksi, koska uskoin että kaikki rullaa aivan normaalisti eteenpäin.

Mutta se kyseinen sunnuntai on jäänyt mieleeni, ainakin toistaiseksi. Me molemmat, minä ja mieheni, olimme hieman epäuskoisia nähdessämme testitikussa kaksi viivaa. Itse en meinannut päästä ulos lukitusta vessasta ja mies epäuskoisesti naureskellen tuijotti ohjelehtistä. Myöhemmin, kun uskalsimme ehkä molemmat jo hieman huokaista helpotuksesta mieheni sanoi minulle, että hänen siittiönsä olivat kuin tehty minulle. Tarkoittaen tällä sitä, että olin aiemmin elänyt ilman ehkäisyä ja silti "välttynyt" raskaaksi tulemiselta. Ja nyt, se kaikki, kävi vain muutamassa kuukaudessa ilman mitään tähtäämisiä, kalenterin tuijottamisia tai ovulaation laskemisia. Minä ainakin, olin ja olen onneni kukkuloilla! Juuri tämän ihanan ihmisen kanssa haluan kasvattaa meidän pienen yhteisen ihmeemme <3

Nyt raskaus on jo pitkällä. Raskauden alussa laskettiin viikkoja puoliväliin, nyt lasketaan lähinnä taakse jääneitä viikkoja. Niitä meillä alkaa olemaan kasassa jo 32. Raskaus ei suinkaan ole ollut elämäni ihaninta aikaa, niin kuin olen useasti elämäni aikana sellaisen lauseen kuullut. Oletko sinäkin? Olen kyllä nauttinut siitä tunteesta, kun pieni ihme kasvaa sisälläni ja saan tuntea sitä suurenmoista kasvavaa elämänhalua vatsani lävitse. Ensimmäiset liikkeet, ensimmäinen hikka, ensimmäiset potkut, ensimmäiset pungerrukset vatsanahkaa vasten - aww <3 Nautin vatsani silittelemisestä ja uskon, että pieni ihmeemme nauttii siitä myös. Alussa hän kun ei antanut oikeastaan "koskea itseensä" vaan lopetti liikkumisen heti, kun käsi meni vatsan päälle. Nykyään hän jatkaa liikkumistaan tai pungertamistaan, kun käteni makaa vatsani päällä tai kun silittelen toisen selkämystä. Mutta jostakin hän tietää, milloin jonkun muun ihmisen käsi on vatsani päällä - koska ei liiku silloin lainkaan.

Mitä tulee siihen "elämäni ihanimpaan aikaan" on se, että alkuraskauden vapisin kylmissäni ja väsymyksissäni sängyn pohjalla ja yritin sinnitellä töissä normaalisti. Kaikkien onneksi olen välttynyt kokonaan oksentamiselta, mutten pahan olon tunteelta. Mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sitä enemmän olen kärsinyt jalka-, selkä- ja päänsäryistä. Supistuksia unohtamatta. Olen ollut 10 viikkoa kotona, poissa töistä. Kävin yrittämässä yhdessä välissä muutaman päivän työelämää, mutta eihän siitä mitään tullut. Olen siis sairaslomalla äitiysloman alkuun saakka. Parempi näin, koska jaksan kotona paremmin ja elämäkin tuntuu kiinnostavammalta. Ainoa ongelma vaan on se, että työnteon pois jättäminen ei helpota lainkaan särkyjä saatikka kivuliaita supistuksia. Mutta pärjään, koska saan olla kotona ilman stressiä työstä. Ja tämä kaikki on pienen ihmeemme takia hyvin tärkeää!

Miten te muut, elättekö te elämänne ihaninta aikaa?

- Ann