Kerrottakoon nyt neuvolakuulumisia tältä päivältä. RR 130/74. Hemoglobiini oli noussut 115, vaikken ole juurikaan muistanut syödä obsidaneja sitten viime viikon, jolloin hb oli 101. Josta johtuen kävin verikokeissa, jotka olivat kaikki kuitenkin ok. SF-mitta oli kasvanut viikossa +2cm, eli nyt 36cm. Pienokainen yhä perätilassa, sykkeet +150. Pissatestitikkuja sain kotiin mukaan testattavaksi, kaikki arvot edelleen puhtaat. Viikon päähän varattiin seuraava käynti. Samalla myös sovittiin päivät tikkien poistolle, vauvan ensimmäiselle punnitukselle sekä neuvolatädin kotikäynnille.
Sen verran tylsää alkaa olemaan päivisin kotosalla ollessa, että voisin tähän vaikka listata noita verenpaineita ja hemoglobiinin muutoksia.. Aivan kuin se teitä kiinnostaisi ;)
RR
rv 9+5 129/79
rv 14+4 130/81
rv 20+4 128/68
rv 22+6 138/77
rv 26+0 129/71
rv 29+5 128/68
rv 30+4 117/61
rv 33+4 125/71
rv 35+4 131/66
rv 36+5 130/74
Hb
rv 9+5 130
rv 14+4 122
rv 22+6 118
rv 29+5 110
rv 33+4 110
rv 35+4 101
rv 36+5 115
Huh, nyt voi jo sanoa että on jäljellä enää alle kolme viikkoa sektioon! Supistukset ovat selvästi vähentyneet tässä viikon aikana, mutta ei kokonaan poistuneet. Tilalle on tullut hirveästi sukkapuikkokipuja ja vatsan polttoja. Masua siis polttelee sivuilta ja päältä, muttei kuitenkaan sisäpuolelta. Käännökset makuultaan, sohvalta ylös noustessa ja milloin missäkin tilanteessa saattaa tulla ihmeellisiä vihlaisuja kylkiin yms. Toisaalta niin toivoisin, että synnytys käynnistyisi ennen sektiota..! :)
Lauantaina olin tosiaan ystävieni kanssa katsomassa stand uppia ja kyllä teki hyvää! Viimeisen 30min ajan sain pidellä käsin vatsasta kiinni, kun nauratti niin paljon. Ja parin tunnin nauramisen jälkeen lähdettiin syömään vielä meidän vakkaripaikkaan. Kerrankin otin jotakin uutta maistettavaksi ja oli kyllä hyvää :) Mukava ilta kaikin puolin! Mies oli luullut, että olisin ollut klo23 aikaan jo kotona, mutta tulinkin hieman klo1 jälkeen. Oli sitten valvonut ressukka väsyneillä silmillään ja odottanut kotiin tulevaksi. Eikä ollut viitsinyt "häiritä" ja laittaa viestiä, vaikka vielä ite tuijottelinkin vähän väliä puhelinta kaiken varalta.
Miehen kanssa höpöteltiin muutama ilta sitten asioista ja saatiin molemmat hieman pahaa oloa purettua. Nyt on selvästi taas eri fiilis talossa, mikä on loistava juttu! Eiköhän tässä olla molemmat niin jännän äärellä, että väkisinkin toisen tuntemukset ja olotilat tarttuu toiseenkin jollain tapaa. Mutta nyt on itselläkin aiempaa parempi fiilis :)
Jos nyt yrittäisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kävisin koiran kanssa hieman pidemmän pisulenkin!
- Ann
tiistai 25. syyskuuta 2012
perjantai 21. syyskuuta 2012
I love it!
Söin aamupalan katsoen eilistä Big Brother koostetta. Jätin jopa tietokoneen aukaisematta ja ryhdyin heti aamupalan jälkeen siivoushommiin - vaikka kiinnostus täysin nollassa! Viimeksi tässä talossa on siivottu tasan viikko sitten, minun toimestani, joten pakko oli päästä koirankarvoista ja muusta ylimääräisestä esillä olevasta tavarasta taas eroon. Mutta ei se siivoaminen kyllä ole enää yhtään helppoa, vielä vähemmän herkkua, tämän vatsan kanssa! Eteisen ja käytävän imuroiminen otti jo niin voimille, että miltei itkua väänsin. Mutta väkipakolla imuroin koko huushollin ja pidin sitten hieman taukoa. Nyt on pesukoneellinen miehen vaatteita pyörimässä, kerkeän nekin saada kuivumaan vielä ennen kuin mies tulee kotiin. Sitä kun nähtävästi niin kovasti kiinnostaa tällä hetkellä kodista ja omista pyykeistään huolehtiminen... Taidan kyllä tietää, mistä kiikastaa. Onhan se niin epäreilua, kun meikäläinen saa olla kotona päivät pitkät ja olla tekemättä mitään! Että vähintään nyt pitäisi minun huolehtia kodin siisteydestä ja ruokapuolesta, kun toinen raataa töissä. Kyllä se ukkokulta onneksi auttaa, jos apua pyydän tai ei itse enää jaksa katsella jotakin sotkukohtaa talossa. Mutta kieltämättä ärsyttää, kun toinen ei tunnu aina ymmärtävän että ei tää ole itelläkään helppoa tämän mahan ja selkäkipujen kanssa..
Pääsen lauantaina tuulettumaan, ilman miestäni! Ihanat työkuvioista tututksi tulleet ystäväni kutsuivat mukaansa stand uppia katsomaan. Heillä toki on miehensä mukana, omani jää kotiin päivystyshommiensa takia. Stand upin jälkeen on tarkoitus mennä yhdessä syömään jonnekin. Vaikka rahatilanne nyt meillä on toistaiseksi todella heikolla mallilla siihen saakka, kun ensi kuussa saan ensimmäisen äitiyslomarahani, oli mieheni ihana eilen ja sanoi että koska kahdelta reissu tulisi liian kalliiksi, on parempi että minä menen: "Ethän sä kohta pääse pitkään aikaan mihinkään ja mä voin kyllä maksaa sun illan" <3 Kiitos ukkokullalle siis tästä!
Mutta tietenkin onnistuin eilen illalla hormonihuuruissa pahoittamaan mieheni mielen. Itse hermostuin itselleni ja tämän kysyessä, että "onko kaikki kunnossa" tiuskaisin vastauksesksi "on ja ei, ahdistaa!!". Sohvalla ollessa supisteli, selkää jomotteli ja hyvää asentoa en saanut missään vaiheessa 5 minuuttia pidemmäksi aikaa. Sitten lähdin vielä koiraa ulkona käyttämään ja sekin meni yhdeksi mutinaksi etsiessä sopivia housuja jalkaan (pyykkäsin siis eilen omat vaatteeni ja kaikki olivat vielä illalla kosteita). Olisin niin toivonut, että mies olisi sanaakaan sanomattani huomannut vaikean olotilani ja käyttänyt edes sen koiran iltapissalla. En vaan viitsi jatkuvasti valittaa ääneen "au au, sattuu sattuu, ai ai, koskee koskee" koska lähes koko ajan on sellainen olo. Luulisi, että miehet nyt siitä ähinästä ja puhinasta tajuavat, että ei ole naisella helppoa! Mutta saan siis kuitenkin syyttää itseäni sanomattomuudestani :) Ja niin vain, kuinkas ollakaan, nukkumaan mentiin vain toisillemme "öitä" -toivottaen. Ei suukkoja, ei pusuja, ei halauksia.. eikä seksiäkään. Niitä kaikkea niin kaipaan! Aivan mahdottoman suuri hellyydenkaipuu on ollut koko raskausajan, mutta miehellä tuntuu olevan "hyi yök, pysy kaukana minusta" -olotila. Tilannetta omalta osaltani pahentaa se, että emme pysty nyt nukkumaan samassa sängyssä. Koska en saa öisin nukuttua kunnolla, pyörin ja kääntyilen jatkuvasti ja kaipaan suurta tilaa. Parempana vaihtoehtona on ollut, että mies on nukkunut lastenhuoneessa sohvalla yönsä ja aamulla käynyt sitten suukottamassa ennen töihin lähtemistään. Kaipaan silti niin suunnattomasti sitä oman kullan läheisyyttä.. Kai teillä muillakin raskaana ja ei-raskaana olevilla naisilla on näitä samoja tuntemuksia?
Huh, tulipahan hormonihuuruista tekstiä. Mutta on se vaan jännä, kuinka omaa olotilaansa saa aina helpoitettua kun asioista puhuu tai kirjoittaa tuntemattomille :) Kiitos ja pahoitteluni siis tästä! Tämä mamma lähtee nyt häärimään vielä kodin siivouksen kanssa.
- Ann
ps. 500 katselukertaa on mennyt tänään rikki ja 5 lukijani on liittinyt joukkoomme. Ihanaa! :)
" I don't care, I love it! "
Icona Pop - I love it
Pääsen lauantaina tuulettumaan, ilman miestäni! Ihanat työkuvioista tututksi tulleet ystäväni kutsuivat mukaansa stand uppia katsomaan. Heillä toki on miehensä mukana, omani jää kotiin päivystyshommiensa takia. Stand upin jälkeen on tarkoitus mennä yhdessä syömään jonnekin. Vaikka rahatilanne nyt meillä on toistaiseksi todella heikolla mallilla siihen saakka, kun ensi kuussa saan ensimmäisen äitiyslomarahani, oli mieheni ihana eilen ja sanoi että koska kahdelta reissu tulisi liian kalliiksi, on parempi että minä menen: "Ethän sä kohta pääse pitkään aikaan mihinkään ja mä voin kyllä maksaa sun illan" <3 Kiitos ukkokullalle siis tästä!
Mutta tietenkin onnistuin eilen illalla hormonihuuruissa pahoittamaan mieheni mielen. Itse hermostuin itselleni ja tämän kysyessä, että "onko kaikki kunnossa" tiuskaisin vastauksesksi "on ja ei, ahdistaa!!". Sohvalla ollessa supisteli, selkää jomotteli ja hyvää asentoa en saanut missään vaiheessa 5 minuuttia pidemmäksi aikaa. Sitten lähdin vielä koiraa ulkona käyttämään ja sekin meni yhdeksi mutinaksi etsiessä sopivia housuja jalkaan (pyykkäsin siis eilen omat vaatteeni ja kaikki olivat vielä illalla kosteita). Olisin niin toivonut, että mies olisi sanaakaan sanomattani huomannut vaikean olotilani ja käyttänyt edes sen koiran iltapissalla. En vaan viitsi jatkuvasti valittaa ääneen "au au, sattuu sattuu, ai ai, koskee koskee" koska lähes koko ajan on sellainen olo. Luulisi, että miehet nyt siitä ähinästä ja puhinasta tajuavat, että ei ole naisella helppoa! Mutta saan siis kuitenkin syyttää itseäni sanomattomuudestani :) Ja niin vain, kuinkas ollakaan, nukkumaan mentiin vain toisillemme "öitä" -toivottaen. Ei suukkoja, ei pusuja, ei halauksia.. eikä seksiäkään. Niitä kaikkea niin kaipaan! Aivan mahdottoman suuri hellyydenkaipuu on ollut koko raskausajan, mutta miehellä tuntuu olevan "hyi yök, pysy kaukana minusta" -olotila. Tilannetta omalta osaltani pahentaa se, että emme pysty nyt nukkumaan samassa sängyssä. Koska en saa öisin nukuttua kunnolla, pyörin ja kääntyilen jatkuvasti ja kaipaan suurta tilaa. Parempana vaihtoehtona on ollut, että mies on nukkunut lastenhuoneessa sohvalla yönsä ja aamulla käynyt sitten suukottamassa ennen töihin lähtemistään. Kaipaan silti niin suunnattomasti sitä oman kullan läheisyyttä.. Kai teillä muillakin raskaana ja ei-raskaana olevilla naisilla on näitä samoja tuntemuksia?
" Baby, I'll give you everything you need
I'll give you everything you need, oh
I'll give you everything you need
But I don't think I need you "
I'll give you everything you need, oh
I'll give you everything you need
Ellie Goulding - Anything Could Happen
Huh, tulipahan hormonihuuruista tekstiä. Mutta on se vaan jännä, kuinka omaa olotilaansa saa aina helpoitettua kun asioista puhuu tai kirjoittaa tuntemattomille :) Kiitos ja pahoitteluni siis tästä! Tämä mamma lähtee nyt häärimään vielä kodin siivouksen kanssa.
- Ann
ps. 500 katselukertaa on mennyt tänään rikki ja 5 lukijani on liittinyt joukkoomme. Ihanaa! :)
maanantai 17. syyskuuta 2012
N = närästys ja neuvola
Kyllä tosiaan sen tiesin jo raskauden alussa, että jossain vaiheessa närästys varmasti iskee sellaisena että oksat pois. Ja nyt se taitaa olla tullut jäädäkseen. Pari viikkoa alkaa olemaan tätä vaivaa takanapäin ja viimeinen viikko on mennyt kyllä ihan yhtäsoittoa närästäen. Rennieitä oon napsinut 1-4 päivässä, mitkä on tuoneet jonkinlaista helpotusta. Ainakin ne yrittää viedä hetkeksi sen pahimman polttelun kurkun alueen kohdalta pois. Mutta voin sanoa, että yölläkään vessassa käydessä ei ole oksennus kaukana kun röyhtäyttää ja närästää tolkuttomasti! Mies tuskailee vieressä, kun jatkuvasti pitää kuunnella röyhtäilyä. Mutta se röyhtäily ainakin helpottaa omaa oloa edes hieman :) Vaikka tietty julkisella paikalla liikkuessa onkin vähän vaivaannuttavaa.. mutta minkäs teet, kun raskaana ollaan ja näitä vaivoja on vaikka muille jakaa! ;)
Neuvolassakin tuli käytyä tänään ja jatkossa siellä saan siis käydä kerran viikossa. Verenpaineet mulla on edelleen "todella hyvät", mutta hemoglobiini on laskussa. Tästä syystä neuvolan täti sitten määräsi huomiseksi aamuksi labraan verikokeisiin. Keskiviikkona täti ilmoittaa tulokset tekstiviestitse tai puhelimitse, riippuen tietenkin itse tuloksista. Sf-mitta oli kasvanut edellisestä käynnistä, nyt siis 34cm. Pienokainen liikuskeli masussa hirmuisesti ja sykkeet oli +160 :)
Eilen ihana äitini kuvasi pyynnöstäni meitä järven rannalla auringon paisteessa :) En itse tykkää liiemmin olla kameran edessä kuvattavana.. Mutta mies vielä vähemmän! Näistä syistä sitten saatiin jopa alle kymmenen onnistunutta kuvaa sadasta. Tärkeimpänä tässä koko hommassa oli se, että saatiin muistoja näistä ajoista. Kuvia, missä olemme minä ja mies sekä pienokaisemme mahassa kasvamassa <3
Äsh, ei kun Rennietä kaapista hakemaan...
- Ann
Neuvolassakin tuli käytyä tänään ja jatkossa siellä saan siis käydä kerran viikossa. Verenpaineet mulla on edelleen "todella hyvät", mutta hemoglobiini on laskussa. Tästä syystä neuvolan täti sitten määräsi huomiseksi aamuksi labraan verikokeisiin. Keskiviikkona täti ilmoittaa tulokset tekstiviestitse tai puhelimitse, riippuen tietenkin itse tuloksista. Sf-mitta oli kasvanut edellisestä käynnistä, nyt siis 34cm. Pienokainen liikuskeli masussa hirmuisesti ja sykkeet oli +160 :)
Eilen ihana äitini kuvasi pyynnöstäni meitä järven rannalla auringon paisteessa :) En itse tykkää liiemmin olla kameran edessä kuvattavana.. Mutta mies vielä vähemmän! Näistä syistä sitten saatiin jopa alle kymmenen onnistunutta kuvaa sadasta. Tärkeimpänä tässä koko hommassa oli se, että saatiin muistoja näistä ajoista. Kuvia, missä olemme minä ja mies sekä pienokaisemme mahassa kasvamassa <3
Äsh, ei kun Rennietä kaapista hakemaan...
- Ann
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Suunniteltu sektio
Toissapäiväinen kontrolliultra oli täynnä hyviä uutisia. Pienokaisemme painoarvio oli ultrassa 2600g (ekalla mittauksella 2700g). Eli kasvua olisi tullut kahdessa viikossa hurjat +700g, mitä lääkäri kylläkin selitteli sillä, että edelliset mittaustulokset ovat saattaneet olla hiukan vajaita. Tämä samainen mukava lääkäri ollut nyt kolme viimeisintä kertaa :) Lapsivettä yhä normaalisti ja pienokainen edelleen perätilassa. Alatietutkimuksessa lääkäri totesi kanavaa olevan jäljellä noin 1,5cm, kohdunsuu pehmeä ja kiinni.
Nyt loppui myös lääkäreidenkin puolelta se jatkuva veivaaminen synnytystavan välillä. Enää ei tarvitse mennä käymään äitiyspolilla näissä kontrolliultrissa vaan jäljellä on neuvolassa käymiset ennen synnytystä. Ellei jotakin poikkeavaa tapahdu. Eli meille on nyt kuukauden päähän varattu sektioaika, hyvin lähelle laskettua aikaa. Jos synnytys käynnistyy sektiopäivää aiemmin, toteutetaan suunniteltu sektio päivystyksessä. Kääntöyritykseen meitä ei edes laiteta, koska sen ei uskota olevan mahdollista kohdun rakennepoikkeavuuden ja pienokaisen asennon vuoksi. Sekä siitä voisi tulla liikaa stressiä pienokaiselle. Lääkärin kertomat syyt suunnitellulle sektiolle ovat siis perätila sekä pienokaisen hankala asento kohdussa, kohdun rakennepoikkeavuus ja emättimessä oleva väliseinämä. Lääkärit ovat edelleen hyvin vahvasti sitä mieltä, että tämä pienokainen ei mahassa enää käänny raivotarjontaan. Mutta jos näin nyt pääsisikin käymään, on alatiesynnytys toinen vaihtoehto. Synnytystapa-arviota ei kylläkään ole tehty ja ainakin yksi tutkittava asia on häntäluu, jonka olen joskus lapsuudessani murtanut.
Jännittääkö sektio? Kyllä, omalla tavallansa. Aivan kuten alatiesynnytyskin. Pelkään piikkejä sekä neuloja, enkä ole koskaan ollut leikkauksessa. Totta kai se kaikki siis pelottaa. Toipuminenkin, koska se kestänee sektiossa kauemmin kuin alatiesynnytyksestä toipuminen. Mutta pääasiana on saada meidän pienokaisemme turvallisesti maailmaan <3 Kyllä siitä kaikesta muusta sitten toivutaan, ajan kanssa :)
Lääkäri totesikin, että pienokaisemme on jo hyvän kokoinen ja nyt ollaan niin hyvillä viikoillakin jo, että hän on tervetullut maailmaan. Tietenkin toivottavaa on, että pysyisi mahassa vielä vaikka muutaman viikon ajan. Mutta omasta puolestani pienokaisemme on tervetullut vaikka heti <3
- Ann
 |
| Pienokaisen painoarviot ultrassa viikolta 24 lähtien viikolle 34. |
Nyt loppui myös lääkäreidenkin puolelta se jatkuva veivaaminen synnytystavan välillä. Enää ei tarvitse mennä käymään äitiyspolilla näissä kontrolliultrissa vaan jäljellä on neuvolassa käymiset ennen synnytystä. Ellei jotakin poikkeavaa tapahdu. Eli meille on nyt kuukauden päähän varattu sektioaika, hyvin lähelle laskettua aikaa. Jos synnytys käynnistyy sektiopäivää aiemmin, toteutetaan suunniteltu sektio päivystyksessä. Kääntöyritykseen meitä ei edes laiteta, koska sen ei uskota olevan mahdollista kohdun rakennepoikkeavuuden ja pienokaisen asennon vuoksi. Sekä siitä voisi tulla liikaa stressiä pienokaiselle. Lääkärin kertomat syyt suunnitellulle sektiolle ovat siis perätila sekä pienokaisen hankala asento kohdussa, kohdun rakennepoikkeavuus ja emättimessä oleva väliseinämä. Lääkärit ovat edelleen hyvin vahvasti sitä mieltä, että tämä pienokainen ei mahassa enää käänny raivotarjontaan. Mutta jos näin nyt pääsisikin käymään, on alatiesynnytys toinen vaihtoehto. Synnytystapa-arviota ei kylläkään ole tehty ja ainakin yksi tutkittava asia on häntäluu, jonka olen joskus lapsuudessani murtanut.
Jännittääkö sektio? Kyllä, omalla tavallansa. Aivan kuten alatiesynnytyskin. Pelkään piikkejä sekä neuloja, enkä ole koskaan ollut leikkauksessa. Totta kai se kaikki siis pelottaa. Toipuminenkin, koska se kestänee sektiossa kauemmin kuin alatiesynnytyksestä toipuminen. Mutta pääasiana on saada meidän pienokaisemme turvallisesti maailmaan <3 Kyllä siitä kaikesta muusta sitten toivutaan, ajan kanssa :)
 |
| Kuva täältä. |
Lääkäri totesikin, että pienokaisemme on jo hyvän kokoinen ja nyt ollaan niin hyvillä viikoillakin jo, että hän on tervetullut maailmaan. Tietenkin toivottavaa on, että pysyisi mahassa vielä vaikka muutaman viikon ajan. Mutta omasta puolestani pienokaisemme on tervetullut vaikka heti <3
- Ann
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Talovahti
Nukkuminen on ihanaa, silloin kun se onnistuu! Toissa yönä en nukkunut juuri lainkaan vaikka käskin miehenkin sohvalle aamuyöksi nukkumaan. Ei se uni vain tullut silmään ja hankalat asennot vaivasivat. Kai olin sitten niin väsynyt eilen edellisestä yöstä, että viime yö meni hyvin vajailla kymmenen tunnin unilla. Koko sänky oli tosin täysin omanani, kun mies oli viikonlopun reissun päällä. Taisi olla pitkään aikaan täysin oma ja yksinäinen yö tässä talossa. Miehelle ei ole nyt tähän tietoon mitään reissuja ennen laskettua-aikaa, mutta lasketun ajan jälkeen tulee olemaan muutaman viikon toisessa kaupungissa. Mutta silloin täällä ollaan saatu jo pienokainen elämäämme <3 Ainakin jos ei ole kääntynyt perätilasta raivotarjontaan ja on päädytty synnytystavassa sektioon..
Narttukoiramme on oikea talovahti isännän ollessa poissa. On suorastaan hermostuttavaa, että heti pimeän tultua koira alkaa murista ja haukkua kaikille pienille äänille, mitä kuulee tai on kuulevinaan talosta tai pihalta. Selvästi koira on itsekin hiukan jännittynyt, kun karvat pystyssä kulkee ympäriinsä. Aina onkin aikamoinen urakka saada se rauhoittumaan sohvan viereen, kun mies ei ole kotona. Kaikki haukkuminen ja murina tekee itsestäkin hermoheikon ja epävarman. Varsinkin näin omakotitalossa asujana. Ei se koira kerrostalossa tai rivitalossa asuessa pomottanut millään tavalla, mutta selvästi nyt on löytänyt oman reviirinsä ja puolustaa sitä tarvittaessa. Ja sanottakoon nyt, että kun mies on kotona ei tälläistä samanlaista murinaa ja haukkumista ole. Ainoastaan kovempia ääniä, kuten naapuripihalta kuuluva auton oven kolahdus saa sen murisemaan tai ovikellon soittaminen haukkumaan. Saas nähdä mitä sitä sitten keksii, ettei se oikeasti pitäisi samanlaista jöötä yllä, kun mies on poissa ja pienokaisemme on syntynyt. Eniten jännittää se, että sitten vauvakaan ei saa nukuttua.
Kuluneella viikolla huomasin, että vatsani on selvästi tipahtanut alaspäin. Nyt ollaan siis rv 35, joten se on ilmeisesti näin ensisynnyttäjälläkin ihan normaalia eikä välttämättä tarkoita sitä että vauva olisi syntymässä lähiaikoina. Mutta ainakin täällä on tähän päivään saakka oltu edelleen perätilassa, sen mukaisia ovat kaikki liikkeet yhä. Huomenna on kuitenkin jälleen kerran kontrolliultra jossa sekin taas selviää. Toivon, että pienokainen on jatkanut kasvuaan. Oma painoni on pysytellyt nyt ihmeen tasaisena - mikä on kyllä todella hyvä asia, koska sitä painoa on raskauden aikana kertynyt jo lähes 20 kg! Mutta selvästi suurimpana vaikutuksena siihen painon nousuun on "hyvä" ruokahalu, rasvaiset ruoat, herkut ja liikkumattomuus. Aina kun haluaisin lähteä lenkille, muistuttaa pelkkä koiran ulkona käyttäminen siitä, ettei se lenkkeily onnistu ilman hirveitä kipuja. Miehelle puhuinkin viikolla, että jahka se rv 37 on kohdalla, aijon alkaa yrittämään sitä lenkkeilyä silläkin uhalla, että sillä olisi vaikutuksia pienokaisen ennenaikaiseen syntymiseen. Suoranaisesti kun laihduttamaankaan ei voi alkaa heti synnytyksen jälkeen, mutta paino on pakko saada kuriin. Ja uskon, että vaunulenkit koko perheen voimin vaikuttavat jo niin suuresti että paino alkaa itsestäänkin tippumaan liikunnan tullessa taas kuvioihin. Itselläni on kokemusta laihduttamisesta kalorilaskureiden avulla, mutta niitä en aijo hyödyksi käyttää imetysvaiheessa.
Yllä olevat painoarviot ja SF-mitta -kuvat ovat lähtöisin Raskauskiekko -sivustolta. Siellä voi itse syöttää ko. tietoja jotka näkyvät sitten käyrillä. Yllä olevat kuvat ja punaiset pallot kertovat siis meidän kasvustamme tässä raskaudessa :)
Nyt lähden siistimään kotiamme, että miehelläkin on taas mielekästä palata takaisin uuvuttavan reissun jälkeen. Huomenna kirjoittelen mitä luultavamminkin kuulumisia kontrolliultrasta. Toivotaan nyt vielä, että ensi yönä meitä jokaista jaksaa nukuttaa! :)
- Ann
Narttukoiramme on oikea talovahti isännän ollessa poissa. On suorastaan hermostuttavaa, että heti pimeän tultua koira alkaa murista ja haukkua kaikille pienille äänille, mitä kuulee tai on kuulevinaan talosta tai pihalta. Selvästi koira on itsekin hiukan jännittynyt, kun karvat pystyssä kulkee ympäriinsä. Aina onkin aikamoinen urakka saada se rauhoittumaan sohvan viereen, kun mies ei ole kotona. Kaikki haukkuminen ja murina tekee itsestäkin hermoheikon ja epävarman. Varsinkin näin omakotitalossa asujana. Ei se koira kerrostalossa tai rivitalossa asuessa pomottanut millään tavalla, mutta selvästi nyt on löytänyt oman reviirinsä ja puolustaa sitä tarvittaessa. Ja sanottakoon nyt, että kun mies on kotona ei tälläistä samanlaista murinaa ja haukkumista ole. Ainoastaan kovempia ääniä, kuten naapuripihalta kuuluva auton oven kolahdus saa sen murisemaan tai ovikellon soittaminen haukkumaan. Saas nähdä mitä sitä sitten keksii, ettei se oikeasti pitäisi samanlaista jöötä yllä, kun mies on poissa ja pienokaisemme on syntynyt. Eniten jännittää se, että sitten vauvakaan ei saa nukuttua.
Kuluneella viikolla huomasin, että vatsani on selvästi tipahtanut alaspäin. Nyt ollaan siis rv 35, joten se on ilmeisesti näin ensisynnyttäjälläkin ihan normaalia eikä välttämättä tarkoita sitä että vauva olisi syntymässä lähiaikoina. Mutta ainakin täällä on tähän päivään saakka oltu edelleen perätilassa, sen mukaisia ovat kaikki liikkeet yhä. Huomenna on kuitenkin jälleen kerran kontrolliultra jossa sekin taas selviää. Toivon, että pienokainen on jatkanut kasvuaan. Oma painoni on pysytellyt nyt ihmeen tasaisena - mikä on kyllä todella hyvä asia, koska sitä painoa on raskauden aikana kertynyt jo lähes 20 kg! Mutta selvästi suurimpana vaikutuksena siihen painon nousuun on "hyvä" ruokahalu, rasvaiset ruoat, herkut ja liikkumattomuus. Aina kun haluaisin lähteä lenkille, muistuttaa pelkkä koiran ulkona käyttäminen siitä, ettei se lenkkeily onnistu ilman hirveitä kipuja. Miehelle puhuinkin viikolla, että jahka se rv 37 on kohdalla, aijon alkaa yrittämään sitä lenkkeilyä silläkin uhalla, että sillä olisi vaikutuksia pienokaisen ennenaikaiseen syntymiseen. Suoranaisesti kun laihduttamaankaan ei voi alkaa heti synnytyksen jälkeen, mutta paino on pakko saada kuriin. Ja uskon, että vaunulenkit koko perheen voimin vaikuttavat jo niin suuresti että paino alkaa itsestäänkin tippumaan liikunnan tullessa taas kuvioihin. Itselläni on kokemusta laihduttamisesta kalorilaskureiden avulla, mutta niitä en aijo hyödyksi käyttää imetysvaiheessa.
 | ||
| Pienokaisen painoarviot ultrassa viikolta 24 lähtien viikolle 32. |
 |
| SF-mitat neuvolassa viikolta viikolta 22 lähtien viikolle 34. |
Yllä olevat painoarviot ja SF-mitta -kuvat ovat lähtöisin Raskauskiekko -sivustolta. Siellä voi itse syöttää ko. tietoja jotka näkyvät sitten käyrillä. Yllä olevat kuvat ja punaiset pallot kertovat siis meidän kasvustamme tässä raskaudessa :)
Nyt lähden siistimään kotiamme, että miehelläkin on taas mielekästä palata takaisin uuvuttavan reissun jälkeen. Huomenna kirjoittelen mitä luultavamminkin kuulumisia kontrolliultrasta. Toivotaan nyt vielä, että ensi yönä meitä jokaista jaksaa nukuttaa! :)
- Ann
torstai 6. syyskuuta 2012
Tunteet pinnalla
End Of August - Voluntary breathing
Musiikki on pienestä pitäen ollut todella tärkeä osa elämääni. Musiikkimakuni on vuosien saatossa vaihtunut raskaasta metallisesta enemmän myös NRJ:n tarjonnan suuntaan.. Rakastan kappaleita, joilla on jokin merkitys tai jotka herättelevät tosissaan tunteita sisälläni. Musiikissa pitää siis olla sitä jotakin.
Eilen sain viestin neuvolasta, jossa kerrottiin että verikokeet olivat kaikki olleet kunnossa. Eli tällä hetkellä ei ole mitään viitteitä raskaushepatoosiin. Hyvä näin, sillä nyt ei tarvitse "pelätä" sairaalaan vuodelepoon joutumista :) Enää muutama viikko jäljellä maagiseen rv 37+0, jolloin masuasukki on niin sanotusti täysiaikainen ja tervetullut maailmaan ihastuttamaan meitä <3
Tähän loppuun vielä..
Lana Del Rey - Blue Jeans
- Ann
tiistai 4. syyskuuta 2012
Usvaista
Piha oli aamulla ylös sängystä kömpiessä täysin usvan peitossa. Ja hrrr, että sisälläkin tuntui ihmeellisen kylmältä! Pari viimeistä yötä on mennyt todella vähäisillä unilla, kun ylös on aamulla pitänyt nousta miehen lähtiessä töihin puoli seitsemän aikaan. Illalla ollaan menty nukkumaan vielä kaiken lisäksi aivan liian myöhään. Eilen oli heti aamutuimaan neuvolassa käynti ja tänään sitten piti mennä laboratorioon piikitettäväksi. Viitteitä on mahdollisesta raskaushepatoosista, mutta vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä että sellainen olisi. Neuvolassa halutaan kuitenkin sulkea se pois kuvioista, mikä on tietenkin hyvä asia. Piikittäminen ei ole hyvä juttu, inhoan yli kaiken neuloja! Vaikka ei sitä kaikki aina uskokaan, kun kehossa on tatuointeja ja lävistyksiä. Mutta ne onkin aina tuntuneet laitettaessa erilaiselta, kuin rokotteet tai verikokeet.. Tällä kertaa näytteiden ottaja joutui vielä vaihtamaan kättäkin ja piikittämään muutamasta eri kohdasta, kun ei millään meinannut antaa suonet periksi. 12h paastoaika tuntui todella pitkältä, eikä kyllä kaukana ollut oksentaminenkaan. Onneksi selvisin kuitenkin kunnialla tuosta reissusta läpi :)
Yllä olevat kuvat ovat pieniä maistiaisia lastenhuoneesta :)
Toissa iltana mieheni sitten innostui ja vaihdettiin huoneiden järjestyksiä! :) Tuntuupa hassulta, kun kaikki omat toiveet on käyneet toteen tähän mennessä. Mutta nyt me kuitenkin nukumme uudessa makuuhuoneessamme ja lastenhuoneesta puuttuu enää uudet verhot, seinähyllyt seiniltä ja se itse tuhisija! <3 Koiralla oli ensimmäisenä yönä hieman vaikeuksia jäädä nukkumaan uuteen makuuhuoneeseen. Se ei meinannut sitten millään rauhoittua ja käveli useasti yön aikan ympäri taloa. Viime yö meni onneksi jo rauhallisesti ja mieskin sai nukuttua paremmin.
Juuri nyt tuntuu siltä, että nukahdan tähän tuoliin joten on parempi lähteä sohvalle makoilemaan! :)
- Ann
ps. Todella mukavaa, kun lukijajoukkoni kasvaa! :)
Yllä olevat kuvat ovat pieniä maistiaisia lastenhuoneesta :)
Toissa iltana mieheni sitten innostui ja vaihdettiin huoneiden järjestyksiä! :) Tuntuupa hassulta, kun kaikki omat toiveet on käyneet toteen tähän mennessä. Mutta nyt me kuitenkin nukumme uudessa makuuhuoneessamme ja lastenhuoneesta puuttuu enää uudet verhot, seinähyllyt seiniltä ja se itse tuhisija! <3 Koiralla oli ensimmäisenä yönä hieman vaikeuksia jäädä nukkumaan uuteen makuuhuoneeseen. Se ei meinannut sitten millään rauhoittua ja käveli useasti yön aikan ympäri taloa. Viime yö meni onneksi jo rauhallisesti ja mieskin sai nukuttua paremmin.
Juuri nyt tuntuu siltä, että nukahdan tähän tuoliin joten on parempi lähteä sohvalle makoilemaan! :)
- Ann
ps. Todella mukavaa, kun lukijajoukkoni kasvaa! :)
lauantai 1. syyskuuta 2012
Tuliaisia Ikeasta
Kyllä kannattikin muutama päivä sitten turhautua ja avautua pieleen menneestä Ikean reissusta. Noh, kävin mieheni kanssa eilen illalla hänen vanhempiensa luona. Mieheni äiti otti ruokapöydässä puheeksi, että he ovat tänään menossa käymään Ikeassa ja tästäkös me riemastuttiinkin! Annettiin meidän ostoslistamme heille ja hetki sitten tuliaiset Kuopion Ikeasta saapuivat :) 'Vanhukset' olivat lähteneet liikkeelle jo hyvin varhain aamusta, ollakseen perillä heti aukeamisaikaan.
Ensimmäisenä tietenkin se tärkein, eli MALM lipasto 4 laatikolla. Huomenna miehen palatessa kotiin hän saa koota lipaston valmiiksi, jotta saan vihdoin sijoittaa meidän petivaatelipastostamme kaikki vauvan vaatteet omaan lipastoon. Ja saan varsinkin lajitella kaiken tarvittavan. Vihdoin voin myös pestä kaikki lahjana ja käytettynä saadut vauvan lelut ja laittaa nekin lipastoon talteen. Tietenkään unohtamatta vauvan petivaatteita ja ylimääräisiä peittoja sekä makuupusseja.
Kotiimme päätyi myös 3 kappaletta näitä valkoisia LACK -hyllyjä jotka ovat pituudeltaan 110 cm. Olimme "tilanneet" kaksi, mutta ilmeisesti 'vanhuksilla' oli tapahtunut pieni virhearviointi lastausvaiheessa ja yksi hylly oli tipahtanut maahan saaden pienen kolhun oikeaan takareunaan. Tästä syystä olivat hakeneet sitten vielä kolmannen hyllyn matkaan mukaan. Kolhu on juuri sellaisessa paikassa, että sen saa jäämään hienosti piiloon seinälle laitettaessa. Nyt sitten puuttuu enää kauan kaipaamani valokuvakehykset, joita olen suunnitellut laittavani hyllyille (tai hyllylle) muistuttamaan meitä menneestä ajasta. Tietenkin muuta hyllyille laitettavaa on erilaisia pehmoleluja ja yksi pehmolelua muistuttava koiramainen ovistopperi.
Mainitsin mieheni äidille, että jos hän näkee jonkinlaisen edullisen petivaatepaketin vauvalle, niin voi tuoda. Meillä on niitä petivaatteita tällä hetkellä vain muutamat. Vaikka olenkin kuullut, ettei niitä tarvitse paljoa olla. Mielestäni kolme on kuitenkin liian vähän. En ole mikään himopyykkääjä ja jos pienokaisella sattuisi pieni vahinko pääsemään sängyssään, on mukavempi olla puhdasta vaihdettavaa jo valmiina käden ulottuvilla. Varsinkin, kun taloudessamme ei ole kuivausrumpua. Tälläinen suhteellisen neutraali paketti päätyi siis meille, kiitos tästäkin suuresti anopilleni. Olen miettinyt, että pitäisi todennäköisesti tehdä vanhoista lakanoista hyötykäyttöön näitä pinnasänkyyn sopivia lakanoita ja/tai pussilakanoita. Tarvittaisiin vain toimiva ompelukone!
Nämä kaikki tuliaiset ovat siis päätymässä tulevaan lastenhuoneeseemme, eli vauvan omaan huoneeseen. Mieheni ei haluaisi kutsua huonetta nimellä "lastenhuone", koska se kuulostaa hänen mielestään siltä kuin meillä olisi useampia lapsia. Ymmärrän, mutta lastenhuone on helppo lausua ja kaikki varmasti ymmärtävät mitä tarkoitamme. Ongelmana tässä huoneessa on vain se, että me majailemme oman sänkymme kanssa yhä kyseisessä huoneessa. Tarkoituksena on sängyn viereiseltä seinältä siirtää muutama lipasto pois vaatehuoneeseemme ja niiden tilalle laittaa pinnasänky. Pinnasänky, joka on mieheni suvussa kulkeva sairalaasänky pienelle vauvalle. Eli mahdollinen oleskeluaika meidän lapsellamme tulee olemaan kyseisessä sängyssä 1-6 kk, jonka jälkeen otamme varsinaisen pinnasängyn käyttöön. Ja kun varsinainen pinnasänky olisi otettu käyttöön, tulisi meidän muuttaa tavaramme päätymakuuhuoneeseen ja tehdä entisestä makuuhuoneestamme lastenhuone. Haluaisin niin kovasti jo siirrättää sänkymme päätykammariin, jotta saisin laittaa lastenhuoneen valmiiksi ennen vauvan syntymää!
Mutta ongelmana tässä on se, että koska päätymakuuhuoneessamme on kolme hallitsevaa elementtiä ja sinne pitäisi saada sijoitettua sänkymme, yöpöydät sekä vauvan sairaalasänky - on se liian haasteellista (ainakin miehelleni). Ongelmana ovat siis iso yhtä seinää hallitseva vaatekaapisto ja makuuhuoneen ovi, toista seinää hallitseva ikkuna pattereineen sekä kolmatta seinää hallitseva vaatehuoneen ovi. Jos sängyn laittaisi lähes vapaana olevalle seinälle, mahtuisi siihen ympärille hyvinkin kaksi yöpöytää. Mutta tällöin vauvan sairaalasänky jäisi jalkopäähämme. Mikä tarkoittaisi varmaankin käytännössä sitä, että jokaisen kerran inahduksen kuultua hivuttautuisin jalkopäähän katsomaan, että onhan pienokaisella kaikki hyvin. Meneekö liian hankalaksi? Jaa'a.. Toinen vaihtoehto sängyn sijoituspaikalle olisi tämä ikkunaseinä. Suurena ongelmana miehelleni on se, että sänky täytyisi sijoittaa osittain patterin eteen. Ehdotin jo pienen ja yksinkertaisen kotelon rakentamista tälle tyhjälle tilalle, mikä jäisi sängyn ja seinän väliin. Tällöin saisimme sairaalasängyn mahtumaan sänkymme viereen helposti. Ja kun aika olisi kypsä, siirtyisi vauva nukkumaan omaan huoneeseensa omaan pinnasänkyynsä ja me voisimme kääntää sänkymme toiseen asentoon. Hmm, katsotaan saanko mieheni suostuteltua näihin järjestelyihin.
Kiitoksena muuten tuliasista keräsimme yhdessä mieheni vanhempien kanssa heille kotiin viemisiksi omenoita pihamme omenapuista. Pikkuhiljaa tarvittaisiin niitä tikkaita, jotta pääsisi käsiksi niihin herkullisen tulipunaisiin omeniin ylälatvustossa. Noh, jahka se mies reissultaan kotiin palaa niin tekemistä riittää. Siitä pidän huolen :)
- Ann
 |
| Kuva Ikea.comista |
Ensimmäisenä tietenkin se tärkein, eli MALM lipasto 4 laatikolla. Huomenna miehen palatessa kotiin hän saa koota lipaston valmiiksi, jotta saan vihdoin sijoittaa meidän petivaatelipastostamme kaikki vauvan vaatteet omaan lipastoon. Ja saan varsinkin lajitella kaiken tarvittavan. Vihdoin voin myös pestä kaikki lahjana ja käytettynä saadut vauvan lelut ja laittaa nekin lipastoon talteen. Tietenkään unohtamatta vauvan petivaatteita ja ylimääräisiä peittoja sekä makuupusseja.
 |
| Kuva Googlesta |
 |
| Kuva Ikea.comista |
Mainitsin mieheni äidille, että jos hän näkee jonkinlaisen edullisen petivaatepaketin vauvalle, niin voi tuoda. Meillä on niitä petivaatteita tällä hetkellä vain muutamat. Vaikka olenkin kuullut, ettei niitä tarvitse paljoa olla. Mielestäni kolme on kuitenkin liian vähän. En ole mikään himopyykkääjä ja jos pienokaisella sattuisi pieni vahinko pääsemään sängyssään, on mukavempi olla puhdasta vaihdettavaa jo valmiina käden ulottuvilla. Varsinkin, kun taloudessamme ei ole kuivausrumpua. Tälläinen suhteellisen neutraali paketti päätyi siis meille, kiitos tästäkin suuresti anopilleni. Olen miettinyt, että pitäisi todennäköisesti tehdä vanhoista lakanoista hyötykäyttöön näitä pinnasänkyyn sopivia lakanoita ja/tai pussilakanoita. Tarvittaisiin vain toimiva ompelukone!
Nämä kaikki tuliaiset ovat siis päätymässä tulevaan lastenhuoneeseemme, eli vauvan omaan huoneeseen. Mieheni ei haluaisi kutsua huonetta nimellä "lastenhuone", koska se kuulostaa hänen mielestään siltä kuin meillä olisi useampia lapsia. Ymmärrän, mutta lastenhuone on helppo lausua ja kaikki varmasti ymmärtävät mitä tarkoitamme. Ongelmana tässä huoneessa on vain se, että me majailemme oman sänkymme kanssa yhä kyseisessä huoneessa. Tarkoituksena on sängyn viereiseltä seinältä siirtää muutama lipasto pois vaatehuoneeseemme ja niiden tilalle laittaa pinnasänky. Pinnasänky, joka on mieheni suvussa kulkeva sairalaasänky pienelle vauvalle. Eli mahdollinen oleskeluaika meidän lapsellamme tulee olemaan kyseisessä sängyssä 1-6 kk, jonka jälkeen otamme varsinaisen pinnasängyn käyttöön. Ja kun varsinainen pinnasänky olisi otettu käyttöön, tulisi meidän muuttaa tavaramme päätymakuuhuoneeseen ja tehdä entisestä makuuhuoneestamme lastenhuone. Haluaisin niin kovasti jo siirrättää sänkymme päätykammariin, jotta saisin laittaa lastenhuoneen valmiiksi ennen vauvan syntymää!
Mutta ongelmana tässä on se, että koska päätymakuuhuoneessamme on kolme hallitsevaa elementtiä ja sinne pitäisi saada sijoitettua sänkymme, yöpöydät sekä vauvan sairaalasänky - on se liian haasteellista (ainakin miehelleni). Ongelmana ovat siis iso yhtä seinää hallitseva vaatekaapisto ja makuuhuoneen ovi, toista seinää hallitseva ikkuna pattereineen sekä kolmatta seinää hallitseva vaatehuoneen ovi. Jos sängyn laittaisi lähes vapaana olevalle seinälle, mahtuisi siihen ympärille hyvinkin kaksi yöpöytää. Mutta tällöin vauvan sairaalasänky jäisi jalkopäähämme. Mikä tarkoittaisi varmaankin käytännössä sitä, että jokaisen kerran inahduksen kuultua hivuttautuisin jalkopäähän katsomaan, että onhan pienokaisella kaikki hyvin. Meneekö liian hankalaksi? Jaa'a.. Toinen vaihtoehto sängyn sijoituspaikalle olisi tämä ikkunaseinä. Suurena ongelmana miehelleni on se, että sänky täytyisi sijoittaa osittain patterin eteen. Ehdotin jo pienen ja yksinkertaisen kotelon rakentamista tälle tyhjälle tilalle, mikä jäisi sängyn ja seinän väliin. Tällöin saisimme sairaalasängyn mahtumaan sänkymme viereen helposti. Ja kun aika olisi kypsä, siirtyisi vauva nukkumaan omaan huoneeseensa omaan pinnasänkyynsä ja me voisimme kääntää sänkymme toiseen asentoon. Hmm, katsotaan saanko mieheni suostuteltua näihin järjestelyihin.
Kiitoksena muuten tuliasista keräsimme yhdessä mieheni vanhempien kanssa heille kotiin viemisiksi omenoita pihamme omenapuista. Pikkuhiljaa tarvittaisiin niitä tikkaita, jotta pääsisi käsiksi niihin herkullisen tulipunaisiin omeniin ylälatvustossa. Noh, jahka se mies reissultaan kotiin palaa niin tekemistä riittää. Siitä pidän huolen :)
- Ann
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)