2-vuotiaan neuvolakäynti

Muutama päivä sitten käytiin kolmistaan tytön 2-vuotis neuvolassa. Poika oli jälleen niin tyytyväinen ja rauhallinen, että viihtyi koko käynnin kaukalossa. Mikä helpotti toki suuresti keskustelua neuvolantädin kanssa.

Uusien mittojen mukaan tytön käyrät muuttivat vihdoin suuntaansa. Keskikäyrien sisällä mentiin kyllä kokonaisuudessaan. 7kk aikana paino oli noussut -10 käyriltä +3 käyrälle. Aikuisiän ennustepituudeksi sanottiin "hieman reilut 160cm", mikä kyllä tuntuu hämmästyttävältä. Mutta katsotaan sitä sitten tarkemmin jahka on kulunut seuraavat 16-vuotta ;)

Lähes koko visiitti meni höpöttelyyn, mutta kyllä se neuvolantäti testasi tytöltä, että osaako kasata palikoita päällekäin. Ihan mikä tahansa värijärjestys ei neidille tyypillisesti sopinutkaan. Täti kysyi myös, että osaako tehdä nuppipalapelejä - kyllä, eikä oikeastaan enää halua tehdäkään niitä kun ovat olleet niin helppoja viimeisen 6kk ajan. Viikonloppuna otettiin siis esille 30 palan puinen palapeli jota ollaan tehty 2-4 kertaa vuorokauden aikana. Hienosti osaa itse yhdistää palat, kunhan vain antaa valmiiksi yhden nurkkapalan.

Mainitsin tädille myös neidin uskomattomasta valokuvamuistista. Esimerkiksi muistaa jo yhden näyttämiskerran jälkeen, että mitä ko. paikassa on tai on ollut. Eikä asiasta tarvitse erikseen kysyä, vaan esimerkiksi autolla ohi ajaessa neiti huudahtaa esimerkiksi "kauppa!" tai "mummu" osoituksena sille, että kauppa on tuolla metsän takana ja mummu asuu tuolla. Toivottavasti saa nauttia tuosta valokuvamuististaan loppuelämänsä ajan. Itsekin olen siitä ilon irti ottanut elämässäni ;)

Rokotuksia ei saatu, tyttö niitä kyllä selvästi odotti kun olin ennakkoon puhunut, että sellainen saatetaan laittaa. Parempi kuitenkin, että niiltä vältyttiin tällä kertaa. Taisi olla niin, että seuraavan kerran sellainen sitten laitetaan vuoden päästä ja silloin "tutkitaan" hieman perusteellisemmin.

Kuva neidin 2-v synttäripirskeiltä kuukauden takaa.

Vieroittaminen tuteista

Niin koitti sekin aika, 2-vuotiaan tuteista luopuminen - vanhempien päätöksestä. Mies sen oikeastaan päätti viikkoa aikaisemmin, että seuraavana viikonloppuna se tapahtuu. Aloimme neidille kertoa, että niin ja niin monen yön päästä viemme tutit oravavauvoille. Tyttö oli alusta lähtien juonessa hyvin mukana, onneksi. Kuvakirjoista näytteli oravia ja osoitteli metsään päin aina tilaisuuden tullen.

Kerrottakoon tähän väliin, että meillä oli pidemmän aikaa olleet tutit käytössä vain unien aikana. Tytön ollessa 0-4kk ikäinen vauva, ei tutit edes juuri kelvanneet. Myöhemmin niistä tulikin sitten todella tärkeitä. Kunnes pikkuveljen raskausaikana hiljalleen luovuttiin ja vähennettiin entisestään sitä tutin käyttöä. Noin 1v iässä tutti oli mukana vain automatkatkoilla, päivä- ja yöunilla. Pikkuveljen syntymän aikaan luovuttiin niistä automatkan tuteista.

Perjantai tuli ja kerroin tytölle, että päiväunet ovat viimeiset unet jolloin hän saa tutin suuhunsa. Sitten niistä luovutaan ja ne viedään alkuillasta yhdessä metsään, niille oravavauvoille.

Päiväunien jälkeen otettiin tutit pois. Ennen mummun luokse lähtöä paketoin tytön kanssa kaksi tuttia lahjapaperin sisälle. Autolla mummun luokse mennessä pysähdyttiin yhden metsän reunalle. Tyttö sai itse laskea tuttipaketin kuusen juureen. Puolet automatkasta mummun luokse hoki "tutti tutti" ja laittoi etusormea tutin osoitukseksi suuhun. Ylpeänä kuitenkin mummulle kertoi kuvia näyttäen, että tutit on viety oravavauvoille.

Ilta tuli ja palattiin kotiin iltatoimille. Alla kuvaus tarkemmin ja vähemmän tarkemmin seuraavien vuorokausien uniajoista.

Klo19:35

Muisti tutit, hämmästeli tuttien viemistä oravauvoille hokemalla "tutti tutti" ja etusormi hampaiden väliin -demonstraatiolla

Klo19:50

Hampaiden pesu, unikaverit kainaloon ja peiton alle. Hämmästeli tutteja, vastattiin että on reipas ja iso tyttö, eikä tarvitse tutteja, vaan oravavauvat tarvitsevat niitä nyt vuorostaan

Klo19:54

Halusi juoda vielä vettä sängyn reunalla

Klo19:56

Peittelin uudestaan sänkyyn pehmolelujen keskelle. Suukot ja hyvänyön toivotukset uudelleen

Klo19:58

Jäi mukisematta huoneeseensa, mutta höpötteli noin 1,5min ajan tutista sängyssään

Klo20:00

Hiljaista

Klo20:05

Yski pari kertaa

Klo20:07

Hengähti huokaisten

Klo20:12

Hiljaisuus

Klo20:31

Kolinaa huoneesta. Tyttö tuli hiljaa huoneensa ovelle. Isi vei takaisin sänkyyn

Klo20:36

Hemmetin kova tuulenpuuska, johon taisi havahtua

Klo20:40

Hiljaista "äiti äiti äiti" hokemaa kuului hetken ajan

Yöllä yski moneen otteeseen ja kerran vähän inahteli unen seasta. Ei kuitenkaan vaatinut missään vaiheessa käyntiä tytön huoneessa.

Klo7:15

Tyttö heräsi yöuniltaan. Ei sanaakaan tuteista, yöuni oli kuulemma maittanut.

Klo12:12

Päikyille pehmolelujen kanssa

Klo12:15

Tuli ovelle, halusi juoda vettä, kyyneleet virtasivat

Klo12:17

Isi peitteli sänkyyn, äänteli hetken huoneessaan

Klo12:20

Hiljaisuus

Klo12:23

Yskimistä vaihtelevasti 3min ajan

Klo12:28

Tuli ovelle, vein vuorostani sänkyyn takaisin, kyyneleet virtasivat tytöllä

Klo12:39

Höpöttelyä

Klo12:48

Tuli ovelle, isi vei takaisin sänkyyn, nyt kovaa itkua yhtäsoittoisesti

Klo13:05

Tuli pois huoneesta, itku jatkui

Klo13:28

Tuli pois huoneesta ja luovutettiin, pyydettiin sohvalla. Päiväunet jäivät siis välistä.

Toinen yöunille meno ilman tuttia sujui myös kivuttomasti. Vein sänkyyn, peittelin ja suukottelin, toivotin hyvää yötä. Tyttö höpötti noin minuutin ajan oven sulkeuduttua ja nukahti sitten. Heräsi klo7 talviaikaa. Yöunien pituus oli siis 12h, ilman heräämisiä.

Päiväunille meno takkusi hieman jälleen. Nukahtamiseen meni aikaa noin 30min, mutta tyttö nukahti kuitenkin itsestään ja onnistui nukkumaan 1h ajan. Ei kyselyjä tutista.

Kolmas yöunille meno sujui taas kivuttomasti. Nukahti hetkessä sänkyynsä. Nukkui hyvin 11h ajan.

Kolmansille päiväunille meni itku silmässä, mutta nukahti heti ja nukkui 1,5h ajan.

Neljäs yöunille meno meni todella kivuttomasti. Peittely sänkyyn, suukot ja hyvänyön toivotukset, ovi kiinni. Ei pihahdustakaan ja yhtäsoittoista unta 11h ajan.

Eli meillä tuteista luopuminen lähti ainakin näin alkuun sujumaan todella helposti ja kivuttomasti. Pikkuveljen tutit eivät ole myöskään kiinnostaneet tyttöä. Hyvä niin! :) Täytyy myöntää, että odotin kuukauden kestävää itkunsekaista raivoa, mutta kyllä se tämä kelpaa paremmin!

Sydämen ultraääni

Kävin pojan kanssa kaksin lastentautien poliklinikalla edellisellä viikolla. Se oli ensimmäinen kosketus kyseiseen osastoon itsellenikin. Menimme sinne siis neuvolalääkärin lähetteellä, joka kuuli sydämestä sivuäänen 6kk käynnillä.

Käynti alkoi odottelulla, olimme 20min etuajassa paikan päällä. Sydänhoitajalle päästiin 20min myöhässä. Onneksi poika on niin reipas ja hyväntuulinen, että viihtyi tuon 40min hyvinkin sylissä. Todellisuudessa olisi varmaankin halunnut konttailla ja touhuta sairaalan likaisella lattialla. Sh:n huoneessa käynti aloitettiin verenpaineiden mittauksella, jotka tarkistettiin oikeasta käsivarresta. Paineet olivat kuulemma normaalit. Sen jälkeen katsottiin pojan pituus ja paino. Kuukauden takaiseen verrattuna paino lähti käyrillä kohoamaan ja pituus laskemaan, kun se tähän mennessä on mennyt päinvastoin. Sh tosin painotti, että jyrkästä muutoksesta ei ollut kyse. Poika vaan naureskeli sh:lle ja leluille. Ei rimpuillut tai kääntyillyt pöydällä. Sh:n huoneesta pääsemisen jälkeen menimme takaisin käytävälle odottelemaan. Vieläkin poika ihmeen hyvin viihtyi sylissä, eikä kaipaillut ruoan tai maidon perään.

Lääkärin huoneeseen pääsimme myös lopulta noin 25min myöhässä. Riisuin pojalta bodyn ja jätin housut sekä sukat jalkaan. Poika naureskeli naislääkärille ja antoi tämän ultrata ilman rimpuiluja. Johdot kiinnostivat enemmän, kuin lelut tai muut viihdykkeet. Tuntui ainakin siltä, että lääkäri ultrasi 10min ajan sydäntä jonka jälkeen sanoi, että nyt täytyisi ultrata aorttaa ja varoitteli, että siinä vaiheessa vauvat viimeistään ryhtyvät itkemään, koska se tuntuu niin epämiellyttävältä. Ja niin poika alkoikin itkeskellä, muttei mitenkään raivolla. Lääkärillä oli vaikeuksia päästä kunnon näkymään, joten sain nostaa pojan hetkeksi ilmaan ja lääkäri siirsi tyynyn pojan alle niin, että pää oli hieman takakenossa, jolloin rintakehä ja kaula paljastuivat. Aortan ultrauksessa kesti ehkä viitisen minuuttia. Sain nostaa pojan paremmin tyynyn päälle nojaamaan ja lääkäri tutki vielä alavatsan sekä nivuset, joista pulssi kuulemma tuntui hänen mielestään ihan hyvin. Lääkäri lähti hakemaan sydänhoitajan paikan päälle, koska pitäisi vielä ottaa uusinnat verenpaineista. Sydänhoitaja tuli huoneeseen ja asetteli laitteistoin valmiiksi. Verenpaineet katsottiin 3x oikeasta kädestä ja tämän jälkeen 3x oikeasta jalasta. Paineet olivat hyvät.

Lääkäri havainnollista kirjan avulla löydöksensä sydämestä. Pojalla on siis kaksipurjeinen aorttaläppä, eli bikuspidi. Normaalisti sydämen aorttaläppä on kolmipurjeinen. Täten pojalla on siis synnynnäinen sydämen epämuodostuma, joka ei näytä kuitenkaan tällä hetkellä olevan mitenkään haitallinen eikä täten estä meitä elämästä normaalia elämää. Bikuspidin lisäksi pojalla on aortan koarkaatio, eli ahtauma - mutta erittäin lievänä. Näitä nyt sitten seuraillaan ja tilannetta katsotaan, että mihin suuntaan mennään. Ahtauma voi poistua kasvun myötä itsestään tai sitten se voi pahentua. Bikuspidi taasen vaatii koko kasvuiän ajan seurantaa ja vielä kuulemma aikuisiälläkin tarkastuksen/tarkastuksia. Molemmat "vaivat" ovat tarvittaessa korjattavissa.

Raskausaikainen trikuspidaaliläpän vuoto oli tosiaankin korjannut itse itsensä ja toimi täysin normaalisti.

 

Kuvan nuolet kuvaavat veren kulkusuuntaa.
1. Oikea eteinen
2. Vasen eteinen
3. Yläonttolaskimo
4. Aortta
5. Keuhkovaltimo
6. Keuhkolaskimot
7. Hiippa (Mitraali)läppä
8. Aorttaläppä
9. Vasen kammio
10. Oikea kammio
11. Alaonttolaskimo
12. Kolmipurje (Trikuspidaali)läppä
13. Keuhkovaltimon läppä

Seuraavan ajan saimme 4 viikon päähän. Silloin käynti alkaa sydänfilmin otolla ja jatkuu sydänhoitajan luona tehtävillä mittauksilla ja päättynee lääkärin ultraukseen. Jälleen on siis pariksi tunniksi ohjelmaa luvassa sairaalalla. Sinänsä ikävää, kun nuo käynnit osuvat keskelle päivää. Tyttöä ei voi ottaa sairaalalle mukaan, kun saisi olla itsellä silmät selässä ja kaksi lisäkättä. Jotenka mies joutuu sitten ottamaan töistä palkattomia päiviä tai tunteja, riippuen meidän aikataulusta ja omasta työtehtävätilanteestaan. Mutta kyllä näistä asioista selvitään eteenpäin, nämähän on vaan järjestelykysymyksiä! :)

Uudet tuulet

Blogi sai uuden nimen; Ipanakasta.
Sanottakoon, että tämä on nyt sitten ipanakasta eloa, meidän tyyliin.


Hyvästit siis Kaksi jakautuu kolmeksi ja Kaksi jakautui neljäksi -nimille!

Neuvola ja sydän

Meillähän unohtui käydä yhdessä lääkärineuvolassa kesän rientojen ohella. 5kk neuolakäynnillä sovittiin, että 6kk neuvolassa käydään sitten lääkärillä. Käynti sujui muuten ihan normaalisti, mutta sydänäänien kuuntelussa lääkäri havaitsi heti sivuäänen. Jonka seurauksena saatiin tietenkin lähete lasten polille, ei kuitenkaan kiireellisenä. Lääkäri tunsi pulssin nivusista ja selitti silloin, että se on aina hyvä merkki. Jos pulssia ei olisi tuntunut nivusista, olisi lähete kuulemma lähtenyt kiireellisenä. Jäimme siis odottelemaan aikaa.

Raskausaikanahan pojalla oli sydämessä pieni vuoto trikuspidaaliläpässä. Se korjaantui kuitenkin raskauden puolen välin jälkeen itsestään. Silloin lääkärit äitiyspolilla selittivät, että kaikki raskauden alun muutokset voivat kieliä vielä jostain sellaisesta sydänviasta, mitä raskausajan ultrassa ei nähdä. Eli meidän tuli varautua siihen, että sydämestä saattaa jotakin vielä löytyä, esimerkiksi pieni reikä. Sektion jälkeen 2vrk tarkastuksessa lastenlääkäri ei kuullut sydämestä sivuääntä, ei myöskään 6vko neuvolalääkäri. Liekö tuo sivuääni olisi sitten kuulunut 4kk neuvolalääkärissä, jos sinne olisimme muistaneet tosiaankin mennä. Mitään flunssaa ei pojalla tuolloin 6kk lääkärissä ollut, joten senkään piikkiin sivuääni ei mennyt.

Aika lastentautien poliklinikalle saatiin kuukauden päähän. Luvassa olisi ensin aika sydänhoitajalle ja sen jälkeen lääkärille sydämen ultraääneen. Siitä käynnistä kerron hieman myöhemmin lisää.