Meidän ulkomaille lähtökin on jo alle viikon päässä! Nyt pitää hieman kiirettä, kun yrittää kuumeisesti haalia lapsille kesävaatteita. Vielä on esikoiselle kesäkengät hakusessa. Sopivia malleja on kyllä löytynyt, mutta ei oikeaa kokoa.
Äitienpäiväkin tuli ja meni. Mies 'hieman paransi' edellisestä vuodesta ja toi perjantaina töistä tullessaan kukkakimpun. Mutta jäin kaipaamaan sitä hyvää äitienpäivää -toivotusta, jota ei tullut. Ei, ei tullut. Kertoi kyllä viikolla, että oli suunnitellut tekevänsä kortin esikoisen kanssa, mutta ei sitten jaksanut sinä päivänä, kun olin asioilla. Hm, itsestäni on ainakin ollut ilo väsätä ja keksiä miehelle niin syntymäpäivänä, kuin isänpäivänä kortteja ja lahjoja. Olen kyllä sitä mieltä, että nämä isän- ja äitienpäivät ovat enemmän huomionosoituksia lapsilta vanhemmille. Mutta lasten ollessa pieniä, kuuluu mielestäni (omalta osalta!) päävastuu vielä aikuiselle. Eilen illalla sitten keskusteltiin tätä omaa harmitusta lävitse. Mies nauraen tokaisi, että hän kuitenkin kehittyi jo viime vuodesta, tuomalla niitä kukkia. Mutta onhan tämä nyt typerää joka ikinen vuosi kertoa, että "muista sitten ensi vuonna" tms. Olen yrittänyt käyttää esimerkkiä 'mieti minkälainen isänpäivä on ollut'. Ja tottavie kertonut ääneen toiveistani! Joten puhumisesta tai puhumattomuudessa tässä ei ole kyse.
