Lapsille karkkia vai ei?

Tämä on asia, johon löytyy monenlaista mielipidettä. Mutta nimenomaan tämä teksti on itseni rustaama kirjoitus meidän ipanoiden herkkujen syömisistä. Muut saavat toimia omalla tavallaan, me toimimme näin. Ei ole tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa tai omaa päälakea yrittää kiillottaa.

Olemme pyrkineet miehen kanssa välttämään karkkeja, limsaa ja suolaisia herkkuja ipanoiden läsnäollessa (kysyttäköön tähän alkuun, että miksi niitä täytyy edes itse syödä? En tiedä, kai se on paha tapa, josta eroonpääseminen on mukamas vaikeampaa kuin tupakasta). Alussa oli hyvinkin helppoa - eihän vauvoilta tarvitse herkkuja tai syöntiä piilotella. Kahvipöydässä ipanoilla on pienempinä olleet mukana omat herkkunsa; maissinaksut, talk-murut, riisikakut, rusina-askit, hedelmät ja marjat. Neidin tultua 1-vuoden ikään on herkut sijoitettu keittiön yläkaappeihin piiloon ja niitä on sen jälkeen aikuiset nautiskelleet salassa, eli lähinnä silloin kun lapset ovat jo nukkumassa.

Kahvipöydissä ovat muut yrittäneet tarjota ipanoille niitä meidän lapsilta kiellettyjä herkkuja. Kolmen vuoden ajan on täytynyt tutuissakin kahvipöydissä sanoa useasti ääneen, että "kiitos, mutta meidän lapset eivät syö karkkia tai juo limsaa". Paljon olen kuullut erilaisia kommentteja. Toiset ovat yhä yllättyneitä ja hämmästelevät, mutta samalla saattavat todeta, että on hienoa jos ollaan oikeasti pystytty pitämään lapsilta sokeriherkut poissa. Jotkut sitten hymähtelevät tai pyörittelevät silmiään epäuskoisina.

Emmekä mekään onnistuneet pitämään loputonta ei-linjaa jäätelön, keksien tai pullien osalta. Kerran neidin ollessa 1-vuotiaana päiväkodissa, kuulin yhtenä iltapäivänä että lapsilla oli ollut välipalalla pullaa ja mehua - OMG. Menin silloin aivan hämilleni ja kotona olin tuohtunut siitä, että päiväkodissa oli tarjottu pullaa vaikka nimenomaan olimme kertoneet, että minkäänlaisia herkkuja ei neiti vielä syö. Näin jälkikäteen tuo oma raskaushuuruinen reaktio on lähinnä huvittanut. Mutta toisaalta.. En pidä vieläkään siitä, että päiväkodissa ipanoiden mukaan saa aika useasti mm. kaakaota ja aina puuron päälle voita sekä sokeria. Meillä kun ei olla kotona edes kertaakaan maistatettu kaakaota, saati laitettu puuron päälle voita tai sokeria. Ai miksi? Koska hyvin on maidot ja ruoat maistuneet ilmankin.

Ja miten sitten onnistuimme kieltämään herkut lapsilta? Aluksi kertomalla, että "ne ovat aikuisten juttuja". Kunnes neidin lähestyessä 3-vuoden ikää alkoi tulemaan niitä "miksi" ja "mitä" -kysymyksiä ja aloimme tarkemmin selittää, että mitä ne aikuisten herkut oikeastaan ovat ja miksei meidän ipanat niitä saaneet nauttia. Ja tietenkin olemme myös selventäneet, että ajattelemme vain lastemme parasta niin terveyden kuin hampaiden osalta emmekä ns. turhaan halua ipanoilta tiettyjä herkkuja kieltää. Itselläni on huono ja paljon korjailtu purukalusto, eli hampaat reikiintyvät hyvin helposti ja lähes jatkuvasti on jos jonkinlaista ientulehdusta alkamaisillaan. Jäpikän synnynnäinen sydänvika taas voi saada herkemmin aikaan endokardiitin (=hampaiden tai ikenien kautta verenkiertoon pääsevät bakteerit voivat kiinnittyä sydämen sisäkalvolle tai läppiin, siitä voi seurata hengenvaarallinen sydämen sisäkalvon tulehdus), eli sydänlapsen suun ja hampaiden hoidon tulee olla erityisen tärkeää. Aivan kuin kenen tahansa lapsen ja aikuisen.

Neiti on onneksemme hyvin tarkka hampaistaan. Olemme puhuneet paljon mahdollisista rei'istä, miten helposti niitä hampaisiin voi tulla ja miten ne ovat parhaiten vältettävissä. Hän on käsitellyt asian omalla tavallaan ja todennut, että on siis parempi olla syömättä karkkeja tai juomatta limsoja, eikä mehujenkaan jatkuva juonti ole hyvä juttu. Hän ei hammaspeikkoja hampaisiinsa halua. Satunnainen leivosten, keksien, jäätelöiden ja mehujen syönti erilaisissa "erikois"-tilanteissa on molemmille sallittua, mutta hampaat täytyy muistaa pestä hyvin. Toki meillä myös syödään yhä ruoan ja välipalan päälle xylitol-pastilleja.

Kahvipöydän herkkuina toimii edellä mainittujen lisäksi hedelmät ja vihannekset. Ipanoiden suosikkeja on erityisesti vadelmat, mustikat, mansikat, banaani, omena, avokado, viinirypäleet, kurkku ja porkkanat. Jäpikkä on hieman neitiä krantumpi, eikä niin välitä maistella kukka- tai parsakaalia, mutta neiti niistä kovasti pitää - varsinkin höyrytettynä.

Tänä kesänä tuntui karkkia olevan tarjolla lähestulkoon kaikkialla. Yleensä kieltäydymme kohteliaasti tai jos lapset saivat luvan hakea käärepaperisia karkkeja erilaisissa tapahtumissa esiintyviltä hahmoilta, sovimme ennalta karkin vaihdosta kotona odottaviin kuivahedelmiin.

Aina ennalta sovittu vaihtokaan ei ole mennyt täysin putkeen. Kerran kävi niin, että juuri ennen neidin poniratsastusta hänelle tarjosi ABC:n Apsi Apina kultakääreisiä nameja, jolloin annoin tytön ottaa yhden vastaan ja laittaa hupparinsa taskuun ennen ponin selkään kapuamista. Kääre unohtui siis taskuun ja kotiin autolla ajaessa ihmettelin, että mikä rapina oikein autosta kuuluu. Taustapeiliin katsoessa kohtasin tytön suurena killuvat silmät ja pullollaan olevan posket. Vaikea siinä oli naurua pidätellä, kun yritti tiedustella, että miksihän neiti oli kääreen avannut ja pistellyt suklaat poskeensa. Uteliaisuus yllätti, se sallittakoon.

Ja on tilanteita, joissa valitettavasti näin vanhempana tulee käytettyä lahjontaa. Esimerkkinä vaikkapa hiusten leikkaus, jota kummatkin ipanat kammoksuvat huutaen ja itkien. Sen saa yleensä (lue = ei koskaan) sujumaan paremmin, jos lupaat reippaasta suorituksesta palkinnoksi yhden keksin (koska tarrat ei enää tehoa). Ja toki jos leikkaus meinaa jäädä aivan kesken, kun ipana yrittää vähän väliä karata tai heiluttaa päätänsä kuin hyrrä, niin saattaa pieni uhkauskin suusta lipsahtaa tyyliin "nyt jos tämä jää kesken, niin jää kyllä se luvattu keksikin saamatta". Hups..

Mutta siis! Edelleen olen sitä mieltä, että niin kauan kuin karkeista ja limsoista vaan suinkin pystymme lapset pitämään erossa, niin sen parempi.

Ps. Rakkaat sukulaiset ja hyvät ystävät! Jos suinkin mahdollista, niin välttäkää edelleen tuomasta lapsillemme karkkipusseja tai suklaalevyjä, sillä niiden parasta ennen -päiväykset ovat hyvin lyhyitä.. Josta johtuen namit päätyvät parempiin suihin ennen aikojaan, enkä nyt tarkoita lasten suita..

Pps. Rakkaat isovanhemmat. Toivon, että kunnioittaisitte edelleen meidän päätöksiämme. Tässä on oletettavasti paljon vuosia vielä elettävänä ja herkkujakin nautittavina.