torstai 17. marraskuuta 2016

Kolonoskopia

Huom! Tämä kirjoitus on jälleen oma kokemukseni tehdystä toimenpiteestä eikä siten tarkoita, että mahdollisesta omasta tähystyksestäsi tulisi samanlainen. Jokainen reagoi omalla tavallaan!


Saavuin tähystysyksikköön hyvissä ajoin ennen kolonoskopiaa (= perä- ja paksusuolen tähystystä). Ihmettelin kyllä, kun kukaan ei tullut tarjoamaan esilääkitystä. 15 minuuttia ennen varsinaisen ajan alkamista sain kutsun toimenpidehuoneeseen, jossa heti selvisi ettei tietoihini oltu kirjattu mitään esilääkityksestä joten en sitä enää siinä vaiheessa saisi. Silloin iski pieni paniikki.

Vaihdoin viereisessä huoneessa päälleni sairaalasukat ja -housut, joiden takapuolessa oli isohko reikä. Siirryin toimenpidehuoneeseen, jossa odotti kaksi hoitajaa ja lääkäri. Kuulin, että voisin saada tähystyksen aikana tarvittaessa nenän kautta kipulääkettä. Jännitys iski todenteolla ja sängylle kyljelleen asettuessa tuli pieni paniikki kera kyyneleiden. Pyydettiin hengittämään pari kertaa hieman voimakkaammin ja sitten mahdollisimman hyvin rentoutumaan ja pyrkiä hengittelemään normaalisti.

Tähystystä ennen saa sinne tuntemuksia helpottamaan puuduttavaa geeliä. Sitten tähystysletku laitetaan sisälle ja tutkimus lähtee etenemään. Omalla kohdallani ei päästy kuin pieni matka, kun jo itkin ja vaikeroin kivusta. Lääkäri pyysi antamaan lääkettä molempiin sieraimiin. En sanoisi, että tuntemukset olisivat sen jälkeen juuri muuttuneet. Asentoa vaihdeltiin useasti ja toinen hoitaja paineli käsillään vatsaani päältäpäin. Jatkuvasti jouduttiin pysähtymään, koska sattui niin paljon ja kipu oli mutkissa niin repivää, että itkin ja huusin. Hengitys vaikeutui vähän väliä ja hoitaja joutui aina neuvomaan, kuinka pitäisi yrittää hengittää normaalisti. Tutkimus oli edennyt noin puoleenväliin, kun lääkäri pyysi antamaan vielä vahvempaa lääkettä. Sitä laitettiin toiseen sieraimeen ja valuessaan se hieman kirveli ja poltteli nenässä sekä nielussa. Sain hengitellä hetken rauhassa, kunnes tutkimus jatkui. Jälleen huusin kivusta ja päätettiin vaihtaa asentoa selälleen. Vatsaani paineleva hoitaja kehui, että olin saanut suolen hyvin tyhjenemään ja näkyvyys oli hyvä. Vilkaisin itsekin hetkellisesti monitoreilta näkymää, mutta siitä tuli vain huonompi olo. Sitten alkoi helpottaa. Kipu muutti muotoaan terävästä ja pistävästä pehmeämmäksi, olosta tuli rauhallisempi ja hengitys tasaantui. Nenän niiskutus loppui ja suuta alkoi kuivaa. Hoitaja kyseli tuntemuksia ja kertoi, että lääke vaikuttaa selkeästi. Loppujenlopuksi lääkäri pääsi tähystämään umpisuoleen saakka ja koko homman lopuksi otettiin koepaloja. Autuaassa (huumatussa) olossa alkoi unettaa ja tähystysputken pois vetäminen sujui lähes huomaamatta.

Vahvemmasta lääkityksestä ja ilman hakijaa ollessani jäin parin tunnin ajaksi seurantaan. Aika kului sängyllä peiton alla makoillessa. Muutaman kerran seurailtiin oloa, hapetusta ja sykettä.


Kävin myös lyhyen keskustelun tähystäneen lääkärin kanssa ja kuulin hänen mielipiteensä anemiani ns. syntysyistä, joiden epäili johtuvan monen tekijän summasta. Totesi saman, minkä oli jo tähystyksen alkuvaiheessa kertonut, että paksusuoleni on selkeästi toiminnallinen eli kyseessä on ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS). Siitä johtuen myös suolen kipukynnys on alentunut ja toimenpide oli itselleni hyvin kivulias. Lähipiiristä samaa oireyhtymää löytyy useammalta henkilöltä, joten olin kuullut jo aiemmin FODMAP-ruokavaliosta, josta lääkärikin myös mainitsi. Kertoi, että tukea voisin hakea vatsavaivoihin siitä ja tarvittaessa käydä ravintoterapeutilla. Anemian osalta kertoi, että jatkossa hemoglobiiniani täytyisi tarkkailla säännöllisin väliajoin. Tulossa on siis vielä laajemmat verikokeet, joilla kontrolloidaan sairaala-aikaisia tuloksia. Seuraavan kerran tapaan oman lääkärini, jonka kanssa mietitään sitten sen hetken mukaan jatkoja ja kuullaan kolonoskopian koepalojen tulokset.

Yhteenvetona: esilääkitys olisi ollut tarpeen, mutta onneksi sain olooni kesken toimenpiteen helpotusta. On myös omanlainen helpotus, että erilaisille vatsavaivoille löytyi syy. Helpotus oli myös kuulla, että kummassakaan tähystyksessä ei ole löytynyt mitään vakavempaa (kuten haavaumia tai kasvaimia), mahalaukun koepalatkin olivat puhtaat. Tästä eteenpäin tarkempaa huomiota omaan ruokavalioon ja närästävät sekä vatsavaivoja aiheuttavat ruoka-aineet pois (= lievä refluksi, tulehtunut ruokatorven alaosa ja IBS).

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti