tiistai 19. maaliskuuta 2013

Princess Pink by Babiators

Sainpahan hankittua neidille ne ihka omat ja ensimmäiset aurinkolasit. Remmikiinnitteisistä neiti ei lainkaan innostunut, mutta nämä Babiatorsit saavat naurun kasvoille! Eli tadaa..





..Pinkit Babiatorsit ovat saapuneet huusholliin!

Näillä aurinkolaseilla on lost&found -takuu. Mikä tarkoittaa siis sitä, että 30pvn sisällä ostosta kun rekisteröi lasit netissä käyttöönsä, on oikeutettu vuoden sisällä ostosta lasien hävitessä tai rikkoutuessa saamaan uudet tilalle. Ostokuitti tulee säilyttää ja rekisteröinti kattaa yhdet rikkoutuneet/hävinneet lasit. Ja kyllä, rekisteröin heti oston jälkeen meidän neidin aurinkolasit! Meikäläisen tuurilla noille käy vielä jotakin, hope not.




Nyt odotellaankin sitten loppuviikon aurinkoisia kelejä, jotta päästään aurinkolaseja oikein toden teolla käyttämään!


- Ann

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Loistokelit

Tätä viikonloppua olen odottanut innolla maanantaista lähtien ja nyt se on koittanut! Odottanut, nimittäin kelien suhteen :) Koko viikonlopuksi on luvattu pientä pakkasta ja mahtavaa auringonpaistetta. Oi että, kyllä se ulkoilu aurinkoisessa säässä maittoikin heti aamutuimaan.



Nyt tekee mieli lähteä vielä toistamiseen vaunulenkille. Harmi vaan, kun meidän neiti haluaisi mitä ilmeisesti kovasti katsella maisemia, mutta en raaski ottaa harsoa pois edestä koska.. Meillä ei ole vielä neidille aurinkolaseja! Seuraava hankinta tulee siis olemaan ehdottomasti ne uudet pokat. Testasimme viikko sitten serkkutytön pokia, mutta ne saivat neidin heti itkemään. Eli harjoittelua, harjoittelua. Ja vielä kerran harjoittelua. Kunhan vaan olisi ne aurinkolasit millä harjoitella!

Nämä tullaan ainakin jossakin välissä hankkimaan:

Kuva BabyStylen sivuilta.



Mutta ensiksi todennäköisesti ne ihan perus pään takaa nauhalla menevät pokat.. ;)


- Ann

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kaupunkilomalle (?)

No niin arvon kansalaiset (kaikki te jotka tämän luette).
Kertokaas vinkkejä eri kaupungeista, minne kannattaisi lähteä viikonloppureissuun! 
Ei mielellään aivan etelään, eikä aivan pohjoiseenkaan.
Helsinki, Tampere ja Oulu suljetaan pois tästä taistosta tällä kertaa.

Kyseessä olisi pääsiäisviikonloppu.
Nyt ei vaan osata päättää että minne ja miksi juuri sinne!

Vastausaikaa torstaihin 21.3. saakka!


- Ann

Aakkoset tässä hetkessä

A :lla alkaa rakkaan tyttäreni ensimmäinen nimi <3

B niin kuin bemari, bemme.. BMW, automme.

C , no se kuppikoko.

D -vitamiini

E läimet, -ksotiikka, -rotiikka.. täh?

F onecta, -oreca niin ja -acebook!

G mail

H ulluus, hurahtaneisuus, hoitovapaa..

I si <3 ..sekä ukkokullan jälkeen hyvänä kakkosena iPhone!

J äät, jotka ovat järvien päällä..

K oti <3 kesä!

L aina, -umi

M ansikat pakkasesta, nam!

N ettikirppikset

O nnellisuus!

P orkkana, peruna..

Q ueen, vaikka prinsessana tässä ollaankin vielä..

R akkaus, -aha

S eksi, -uudelmat, -oseet..

T atuointi! Unohtakaa ne työt..

U ni, -nelmat

V issyt, -aunut, -aatteet..

W c

X oxo

Y ö. Ne hyvin nukutut nääs!

Z en ja -ombi, vuoroitellen 

Å bo, kaupunki jonne haluaisin lähteä visiitille 

Ä iti, joka minä saan olla!

Ö tökät, joita valitettavasti omakotitalosta välillä löytyy.. :/

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Töihin vai ei?

Voi elämä. Aika kuluu vauhdilla. Oikeasti. Noin puoli vuotta ja töhin paluu olisi edessä. Apua. Onko pakko? Entä jos ei halua? Mitä jos haluaa jäädä kotiin tuon suloisen kasvavan (silloin jo taaperoksi kutsuttavan) ihanuuden kanssa? Mitä vaihtoehtoja tälläisillä lainojaan lyhentävillä perustuloisilla perheillä on?

No ok, mies sai juuri palkankorotuksen. Koska valmistui uuteen ammattiin (työnantajan kustantamana) ja sai siitä hyvästä monta euroa lisää tuntiliksaan jonka päälle tuli vielä tutkintolisä. Kiitos ja aamen, tästä hyvästä lisäliksaa tulee kuussa jo monia satoja euroja (jes!). En ole uskaltanut ehdottaa, että voitaisiinko harkita töihin palaamista edes ensi vuoden puolelle. Ei se olisi kotiäitiyttä kuin 2,5-3kk enemmän siihen mitä alunperin ollaan suunniteltu. Joka tapauksessa aikomus on jäädä hoitovapaalle muutamaksi kuukaudeksi.

Halusin vuosikausia sitten jo saada vauvan, lapsen. Mutta viimeisen parin vuoden aikana työelämä alkoi syödä sisältäpäin ja vauva ilmoitti tulostaan todellakin sopivasti. En tiedä olisinko kaivanut muuten itselleni kuopan takapihallemme ja kieltäytynyt menemästä töihin. Epäilen, että suurimpana syynä tässä on akkavalta joka on niin raivostuttavaa. Sain juuri ennen äitiyslomalle jäämistäni suoritettua tutkinnon työssäkäynnin ohella. Mutta en todellakaan tiedä, haluanko jatkaa juuri näissä hommissa. Kaikki puitteet on kyllä enemmän kuin kunnossa, vastuuta on enemmän kuin olisin osannut 7-vuotta sitten odottaakkaan. Haluaisin jäädä kotiin, tehdä jotakin pientä siinä samalla. Mistä maksettaisiin kuitenkin sen verran, että elämä ei olisi täysin kädestä-suuhun -meininkiä. Vaikeaa se on lähteä mihinkään eri ammattiryhmän hommiin, koska ei ole sitä toista ammattia. Ja siihen tarvittaisiin monta vuotta opiskelua, sitä en halua. Joku lyhyt opiskelujakso olisi jees.

Kuva Googlesta.

Joinakin päivinä tuntuu siltä, että revin hiukset päästäni pois pelkästä työhön palaamisen tuskasta. Piru vie, kun piti ostaa se uusi autokin. Joka vielä kaiken lisäksi syö rahaa kuin susi, korjauskustannuksista puhumattakaan.

Onko pakko jos ei oikeasti halua? Onko muita mammoja jotka ovat vastaanvanlaisessa tilanteessa? Tai oletteko olleet? Mitä ratkaisuja olette tehneet? Oletteko uskaltaneet ns. aloittaa alusta? Kertokaa, tarvitsen vertaistukea ja inspiraatiota!


- Ann

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Unessa

Pidemmän aikaa meillä on yöt nukuttu suhteellisen makoisasti. Niin neidin kuin meidän vanhempienkin osalta. Tai ainakin mies ja pikkuneiti ovat nukkuneet hyvin. Itse siinä sivussa potenut stressia, niin turhaa kuin 'tarpeellistakin'. Nyt on alkanut onneksi helpottaa. Puhuminen, se kannattaa.

Mutta siihen uniasiaan.. Neiti nukkuu yleensä viimeiset päiväunensa iltapäivällä, heräten klo 15-16 välillä. Päiväunia neiti nukkuu 2-3 kertaan päivässä, kestot vaihtelevat. Joinakin päivinä nukutaan 3x1h unet, toisina 2x2h unet. Olemme yrittäneet, että nukkumaan ei mentäisi enää klo 17 jälkeen, koska silloin yöunille meneminen pitkittyy huomattavasti. Meillä on pidemmän aikaa ollut iltarutiineina vaipan vaihto, ihottumien rasvaus ja yökkärin päälle pukeminen. Samaan aikaan ollaan himmennetty kodin valaistusta. Aluksi neiti meni nukkumaan klo 22-23 aikaan. Tällöin aloimme iltatouhuihin valmistautua klo 20. Nyt unirytmi on aikaistunut ja iltatouhut alkavat viimeistään klo 19. Riippuen kuitenkin siitä, että kuinka väsynyt neiti on. Nukkumassa ollaan pääsääntöisesti klo 19:30-20 välillä.

Soseita ollaan syöty reilun 2kk ajan. Aamu- ja iltapuurot tulivat mukaan kuvioihin viikko sitten. En ole huomannut niiden tuoneen minkäänlaisia lisävaikutuksia päiviin taikka öihin. Enemmänkin soseiden ja puurojen syönti on laskenut huomattavasti maidon juontia, vaikka sose- tai puuroannokset eivät olekaan kovin suuria kerrallaan. Joskus on öitä, jolloin neiti herää ja haluaa ison maitosatsin, jonka jälkeen jatkaa uniaan. Mutta viimeaikoina olemme miehen kanssa heränneet siihen, että neiti höpöttelee kerran yössä pinnasängyssään omassa huoneessaan. Emme reagoi siihen mitenkään, koska ei huutele siihen malliin että vaatisi maitoa. Välillä jompikumpi meistä on nousemassa ylös, mutta silloin höpötys lakkaa ja neiti ilmeisesti jälleen nukahtaa.



Yöunet ovat jo pidemmän aikaa kestäneet 11-12h yhtäsoittoa. Pieniä vastoinkäymisiä on meille tullut aamun varhaisesta auringon nousemisesta. Aivan selvästi neiti herää aikaisemmin, jos pihalla on valaistunut. Ensin heräämiset ajoittuivat klo 8, sitten klo 7 ja meinasivat alkaa jo klo 6. Toissaviikolla ostin uudet hieman pimentävämmät verhot neidin huoneeseen ja päästiin takaisin tuohon klo 7 heräämiseen. Viime viikolla kävimme Ikeassa ja mukaan tarttui rullaverho, jonka käyttö sai yöunet jatkumaan noin klo 7:30-8 välille. Mummu ihmetteli, että miten näin "talven ja pimeyden lapsi" voi heräillä päivän valoisuuden mukaan. Taitaa olla tyttö äitiinsä tullut.. En myöskään osaa hyvin nukkua valoisassa vaan vaadin kunnon pimeyttä ympärilleni. Vähintään hämärää.

Tälläisiin hyvin nukuttuihin öihin kun tottuu, tuntuu päässä todellakin omituiselta jos tuleekin huonompi yö vastaan. Neuvolassa täti varoitteli, että tämä todennäköisesti on vain tälläinen parempi kausi ja kohta yöt taas huononevat. Vedoten kaikkeen siihen uudenoppimiseen. No, kyllä ne kääntymiset ja akselinympäri pyörimiset näkyvät nyt jo öissä. Aamuisin (tai öisin) löytyy pinnasängystä pieni tyttö, joka on kääntynyt totaalisesti ylösalaisin. Pinnasängyn reunapehmusteetkin pitivät uusia, kun neiti jumitti yhdessä vaiheessa itsensä pinnojen väliin. Nyt ollaan sitten pysytty sängyn sisällä, mutta hyvin usein ollaan jumituttu sänkyyn poikittain. Tänä aamuna neiti oli sängyssä poikittain, mahalleen ja vieläpä ns. alamäessä. Nostimme viime kuussa neidin ollessa flunssassa sängynpäätyä reilusti ylöspäin kirjoilla. Pari viikkoa sitten poistin yhden kirjakerroksen. Eipä neiti enää ainakaan pinnasängyssään puklaile niiden kirjojen ansiosta. Suosittelen testaamaan, jos on samanlaista sänkyyn puklailua havaittu!


- Ann