Välikausi

Haasteellisen päiväkotipukeutumisen aika on jälleen käsillä. On maaliskuu ja keväiset kelit ovat saapuneet. Aamuisin lämpötila on liikkunut -3...+2 asteen välillä ja maa on yhä jäinen sekä kylmä. Tiettävästi aamupäiväulkoilun aikaan lämpöasteita on jo muutaman asteen verran enemmän, varsinkin jos aurinko paistaa. Paisteessa lumi ja jäätyneet lätäköt alkavat sulamaan, jolloin turvaudutaan kumppareihin ja kuravaatteisiin. Alle ei ole enää fiksua tunkea toppapukua, joten on suotavaa siirtyä käyttämään välikausivaatteita.

Meillä on ollut joka kevät ja syksy käytössä Polarn O. Pyretin välikausihaalarit irroitettavalla fleecevuorella. Ne ovat olleet aivan mahtavia - koska irroitettava fleece ja kestävyys. Niiden ohella päiväkotikäytössä on ollut mm. Ticket To Heavenia ja Reimaa - hyviä nekin.

Nyt vaan heräsin tähän välikauteen myöhässä. Tai siis juuri silloin, kun se täällä alkoi ajankohtaista olemaan. Mutta myöhässä siksi, sillä PoPin liikkeistä ympäri maan on myyty loppuun jo kaikki siniset fleecelliset vk-haalarit koossa 110. Vaikka neidille menisi vielä hyvin tuo 104 koon puku, on se kuitenkin siirrettävä jo jäpikän käyttöön, jolle koon 92/98 puvut ovat liian nafteja.

Joten hätäpäissäni turvauduin ostamaan neidille NameItin softshell -haalarin. Jonka alle on tungettava vielä villahaalaria. Ja silti neiti meinaa ulkona touhutessaan kylmettyä. Paljon olen kuullut kehuja tästä haalarista, joten testataan. Miinusta tulee puvun mitoituksesta. Niska-haara väli on nafti siinä suhteessa, missä hihat ja lahkeet ovat ylipitkiä. Ja jos vertaatte näitä ylä- ja alapuolella olevia kuvia keskenään, niin kuvistakin näkee, kuinka NameItin haalarin hihansuut ovat väljemmät - eli ilman rukkasia joutuu hihoja kääntämään rullalle, koska pienet kapeat kädet eivät pidättele noin väljiä hihansuita. Harmi!

Tämän viikonlopun olen yrittänyt löytää käytettynä PoPin fleecellistä haalaria, jotta saisin tuon neidin pidettyä ulkoiluissa tarpeeksi lämpimänä - ilman toppahaalaria. Mutta katsotaan.. Ihanaa aurinkoista sunnuntaita!

Sairastupaan herkkua

Tälle viikonlopulle oli kalenteriin buukattuna useammatkin juhlat, mutta niin sitä vaan taas sairastupaillaan. Edellisen sairastupailun takia kuopuksen 3-vuotis juhlat jäi pitämättä ja täten herkut kyhäämättä, joten olin itsekin odottanut että pääsisin vähän herkuttelemaan muiden kyhäämiä gluteenittomia antimia. Noh, väliäkös sillä - nimittäin ipanathan harmistuivat itkuihin saakka sitä, että kaikki juhlat jäävät taas väliin. Harmi.

Onneksi törmäsin heti aamulla Miia Metson blogissa tähän herkkuun! Keittiön kaapissa oli vielä   jemmassa 100g tummaa suklaata ja kaikki muukin tykötarpeellinen löytyi, joten päätettiin ipanoiden kanssa kolmistaan väsätä yhdessä kakku uuniin.

(Fazerin tumma suklaa)

Hieman sovelsin Miian ohjetta, joten tässä oma ohjeeni:

150g laktoositonta voita

100g tummaa suklaata (gluteeniton, laktoositon)

2dl sokeria

2tl vaniljasokeria

3dl gluteenitonta hienoa jauhoseosta

ripaus suolaa

Uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi kattilassa. Ota kattila levyltä pois ja lisää joukkoon tumma suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut voin joukkoon. Mittaa kuivat ainekset kulhoon, lisää sulanut seos ja sekoita. Valuta taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (itsellä oli käytössä 16cm halkaisijan irtopohjavuoka). Paista uunissa 15-20min, riippuen taikinan paksuudesta.

Itse pidin kakkua uunissa 18min ajan ja koostumus jäi keskeltä löysähköksi - toimi hyvin. Ipanoille tarjoilin kakkupalat laktoosittoman vaniljajäätelön kera. Kipeä kuopus ei kakkua edes maistanut, mutta jäätelöt maittoivat.

Jälleen terveempää huomista odotellen..!

Influenssa

Kuumeilun alkamisesta reilu viikko takanapäin. Joka paikkaan koskee ja kolottaa, aaltoillen. Jalkoja ja käsiä pakottaa. Päätä särkee. Vatsa on sekaisin ja pienikin turvotus on kadonnut, puntarin lukema tipahtanut pari lukua alaspäin. Ruokahalu on kateissa. Yskityttää ja kirkasta limaa irtoaa samalla tavoin, kuin viikkoa aiemminkin. Väsyttää ja hengästyttää helposti. Heikko ja huono olo, huimausta unohtamatta.

Kävin työpaikalla kääntymässä. Se käynti osoitti, että olin edellisenä päivänä tulkinnut omaa oloani "oikein". En ollut vielä tarpeeksi työkykyinen. Vaikka en edes rehkinyt, olin silti hetkessä hikinen ja yhtä aikaa palelin. Siinä vaiheessa, kun tunsin pistävää kipua ritakehällä, työkaverin kehoituksesta tajusin luovuttaa ja varata ajan lääkärille.

Oirekuva täsmää kyllä influenssaan ja osa oireiluista sopii myös Tamiflu -lääkitykseen. Kuulemma moni kieltäytyy toistamiseen lääkekuurista, koska ovat saaneet lääkkeestä enemmän haittoja kuin hyötyjä. Ja hyvällä tuurilla taudin potemisaika on lyhentynyt vain noin vuorokaudella.

Vaikea siis sanoa, että otanko kyseisen lääkityksen vastaan toistamiseen jos joskus tulevaisuudessa influenssatartunta yllättää. Kamala tauti kaikkinensa. Ja toivon, että jos ipanat tämän sairastivat, niin selviäisivät ilman jälkitauteja. Tai jos eivät ole tätä sairastaneet, niin eivät sairastuisikaan. Enkä tietenkään itsellenikään jälkitauteja toivo.

Terveempää loppuviikkoa kohti!

J09 Influenssa, aiheuttaja tietyt tunnistetut virustyypit

Pari viikkoa sitten heräsin kurkkukipuun. Neljäntenä aamuna siitä lapset heräsivät räkäisinä ja samaisen päivän iltana esikoisen käytös enteili nousevaa kuumetta. Seuraavana aamuna kuumemittari näyttikin sitten lämpöä ja iltapäivällä sitä oli jo reilut 38.

Siitä seuraavana aamuna suunnistin esikoisen ja kuopuksen kanssa lääkärille. Kuume oli sillä hetkellä laskussa. Koska kuopus oireili täysin samalla tavoin, pyysin lääkäriä katsomaan samalla myös hänen korvansa. Sieltä löytyikin molemmin puoleinen korvatulehdus, johon saatiin antibioottikuuri.

Kun pääsimme takaisin kotiin, olimme kaikki kolme aivan heikkoina. Esikoisella kuume oli palannut takaisin 38, oma ja kuopuksen lämpö oli myös selkeästi koholla. Linnoittauduimme sohvalle peittojen alle.

Seuraavana aamuna heräsin itsekin jo kuumeisena. Lääkäri oli kirjoittanut lapsen nimellä vain kaksi päivää sairauslomaa, koska kummallakaan ei lääkärikäynnin aamuna ollut kuumetta (kunnes tosiaan kotiin palasimme). Varailin alkuillalle työterveyteen ajan, koska tiesin ettei töihin ollut ainakaan seuraavana päivänä menemistä ja mies oireili samanlaisella tautikuvalla. Ties vaikka kohta olisimme kaikki yhtäaikaa kipeänä.

Lääkärissä käytiin jälleen pitkä keskustelu viime vuoden puolella tehdyistä diagnooseista ja mietittiin tämän hetken tilannetta. Lääkäri sydäntä kuunnellessa sanoi kuulevansa selkeän sivuäänen. Kerroin, että sairaalareissulla oli todettu, että sivuääni on vahva virtausääni - hän oli samaa mieltä. Sairauslomaa loppuviikko ja lisäksi sain lähetteet laboratoriokokeisiin.

Ipanat alkoivat tervehtyä kolmen päivän kuumeilun/ lämpöilyn jälkeen ja menivät loppuviikosta takaisin päiväkotiin. Oma oloni kuitenkin paheni. Särkylääkkeet alentivat kuumeen hetkellisesti, mutta sitten taas lämpö palasi lähtölukemiin (38,5-39). Viidentenä päivänä pakottauduin heti aamusta labrakokeisiin ja samalla varasin ajan erikoislääkärille. Oirekuvan kartoituksen jälkeen kävin uudestaan labrassa verikokeissa ja influenssatestissä, jonka jälkeen vielä sydänfilmissä ja keuhkoröntgenissä.

Pääsin nopeasti takaisin lääkärin huoneeseen jossa kuulin, että olin antanut positiivisen näytteen Influenssa A:sta. Sen lisäksi sydänfilmini oli (edelleen) poikkeava. Koska itse en ollut nähnyt lainkaan helmikuun viimeisintä sydänfilmiä enkä ollut saanut kardiologin kirjettä, sovimme että käyn samalla reissulla päivystyksessä josta saisin vastauksen sydänasioihin.

Sydänfilmi oli täysin samanlainen edellisten kanssa. Sain kuulla, että kardiologi oli suositellut kontrolli-EKG:ta kesän lopulle. Sovimme lääkärin kanssa, että samalla kertaa katsottaisiin myös hemoglobiinin tilanne. Tällä hetkellä hb arvo oli jopa 139 (tosin rautavarastot vieläkin osittain alhaiset/ alarajoilla).

Pääsin kotiin apteekin ja Tamiflu -lääkekuurin kanssa. Lääkkeen tarkoituksena on pysäyttää kehossa jylläävä influenssa ja täten katkaista myös kuumeilu. Vielä kolmannen kuuripäivän kohdalla oli lämpöilyä. Yhä myös heikko sekä kolottava olo. Flunssaa unohtamatta.

Huomenna pitäisi selviytyä takaisin töihin. Olo on yhä heikohko, mutta eipä se liene ihmekään viikon kestäneen makuulla olon ja sairastamisen jälkeen. Jos itse saisin päättää, lepäilisin vielä kotona - mutta huomenna sen näkee, että onko jo riittävän kunnossa. Toki lääkärit kertoivat kaiken maailman jälkitaudeista, mutta täytyy toivoa että niiltä vältyttäisiin.

Onko teillä tai oletko itse sairastanut tiettävästi influenssan? Miten toipuminen sujui? Tuliko jälkitauteja?