tiistai 28. lokakuuta 2014

Vieroittaminen tuteista

Niin koitti sekin aika, 2-vuotiaan tuteista luopuminen - vanhempien päätöksestä. Mies sen oikeastaan päätti viikkoa aikaisemmin, että seuraavana viikonloppuna se tapahtuu. Aloimme neidille kertoa, että niin ja niin monen yön päästä viemme tutit oravavauvoille. Tyttö oli alusta lähtien juonessa hyvin mukana, onneksi. Kuvakirjoista näytteli oravia ja osoitteli metsään päin aina tilaisuuden tullen.

Kerrottakoon tähän väliin, että meillä oli pidemmän aikaa olleet tutit käytössä vain unien aikana. Tytön ollessa 0-4kk ikäinen vauva, ei tutit edes juuri kelvanneet. Myöhemmin niistä tulikin sitten todella tärkeitä. Kunnes pikkuveljen raskausaikana hiljalleen luovuttiin ja vähennettiin entisestään sitä tutin käyttöä. Noin 1v iässä tutti oli mukana vain automatkatkoilla, päivä- ja yöunilla. Pikkuveljen syntymän aikaan luovuttiin niistä automatkan tuteista.


Perjantai tuli ja kerroin tytölle, että päiväunet ovat viimeiset unet jolloin hän saa tutin suuhunsa. Sitten niistä luovutaan ja ne viedään alkuillasta yhdessä metsään, niille oravavauvoille.


Päiväunien jälkeen otettiin tutit pois. Ennen mummun luokse lähtöä paketoin tytön kanssa kaksi tuttia lahjapaperin sisälle. Autolla mummun luokse mennessä pysähdyttiin yhden metsän reunalle. Tyttö sai itse laskea tuttipaketin kuusen juureen. Puolet automatkasta mummun luokse hoki "tutti tutti" ja laittoi etusormea tutin osoitukseksi suuhun. Ylpeänä kuitenkin mummulle kertoi kuvia näyttäen, että tutit on viety oravavauvoille.

Ilta tuli ja palattiin kotiin iltatoimille. Alla kuvaus tarkemmin ja vähemmän tarkemmin seuraavien vuorokausien uniajoista.

Klo19:35
Muisti tutit, hämmästeli tuttien viemistä oravauvoille hokemalla "tutti tutti" ja etusormi hampaiden väliin -demonstraatiolla
Klo19:50
Hampaiden pesu, unikaverit kainaloon ja peiton alle. Hämmästeli tutteja, vastattiin että on reipas ja iso tyttö, eikä tarvitse tutteja, vaan oravavauvat tarvitsevat niitä nyt vuorostaan
Klo19:54
Halusi juoda vielä vettä sängyn reunalla
Klo19:56
Peittelin uudestaan sänkyyn pehmolelujen keskelle. Suukot ja hyvänyön toivotukset uudelleen
Klo19:58
Jäi mukisematta huoneeseensa, mutta höpötteli noin 1,5min ajan tutista sängyssään
Klo20:00
Hiljaista
Klo20:05
Yski pari kertaa
Klo20:07
Hengähti huokaisten
Klo20:12
Hiljaisuus
Klo20:31
Kolinaa huoneesta. Tyttö tuli hiljaa huoneensa ovelle. Isi vei takaisin sänkyyn
Klo20:36
Hemmetin kova tuulenpuuska, johon taisi havahtua
Klo20:40
Hiljaista "äiti äiti äiti" hokemaa kuului hetken ajan

Yöllä yski moneen otteeseen ja kerran vähän inahteli unen seasta. Ei kuitenkaan vaatinut missään vaiheessa käyntiä tytön huoneessa.

Klo7:15
Tyttö heräsi yöuniltaan. Ei sanaakaan tuteista, yöuni oli kuulemma maittanut.

Klo12:12
Päikyille pehmolelujen kanssa
Klo12:15
Tuli ovelle, halusi juoda vettä, kyyneleet virtasivat
Klo12:17
Isi peitteli sänkyyn, äänteli hetken huoneessaan
Klo12:20
Hiljaisuus
Klo12:23
Yskimistä vaihtelevasti 3min ajan
Klo12:28
Tuli ovelle, vein vuorostani sänkyyn takaisin, kyyneleet virtasivat tytöllä
Klo12:39
Höpöttelyä
Klo12:48
Tuli ovelle, isi vei takaisin sänkyyn, nyt kovaa itkua yhtäsoittoisesti
Klo13:05
Tuli pois huoneesta, itku jatkui
Klo13:28
Tuli pois huoneesta ja luovutettiin, pyydettiin sohvalla. Päiväunet jäivät siis välistä.

Toinen yöunille meno ilman tuttia sujui myös kivuttomasti. Vein sänkyyn, peittelin ja suukottelin, toivotin hyvää yötä. Tyttö höpötti noin minuutin ajan oven sulkeuduttua ja nukahti sitten. Heräsi klo7 talviaikaa. Yöunien pituus oli siis 12h, ilman heräämisiä.

Päiväunille meno takkusi hieman jälleen. Nukahtamiseen meni aikaa noin 30min, mutta tyttö nukahti kuitenkin itsestään ja onnistui nukkumaan 1h ajan. Ei kyselyjä tutista.

Kolmas yöunille meno sujui taas kivuttomasti. Nukahti hetkessä sänkyynsä. Nukkui hyvin 11h ajan.

Kolmansille päiväunille meni itku silmässä, mutta nukahti heti ja nukkui 1,5h ajan.

Neljäs yöunille meno meni todella kivuttomasti. Peittely sänkyyn, suukot ja hyvänyön toivotukset, ovi kiinni. Ei pihahdustakaan ja yhtäsoittoista unta 11h ajan.

Eli meillä tuteista luopuminen lähti ainakin näin alkuun sujumaan todella helposti ja kivuttomasti. Pikkuveljen tutit eivät ole myöskään kiinnostaneet tyttöä. Hyvä niin! :) Täytyy myöntää, että odotin kuukauden kestävää itkunsekaista raivoa, mutta kyllä se tämä kelpaa paremmin!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti