Vauvajumppa

Oltiin eilen ensimmäistä kertaa vauvajumpassa. Kyllä, siellä tuli todella lämmin! Suorastaan hiki. 6kgn neiti toimii jo hyvänä painona - toisilla tosin on niitä 12kg mötkäleitä myös siellä mukana touhuissa.

Yksi suuri ongelma meillä oli kuitenkin neidin kanssa matkassa. Nimittäin itku. Se alkoi heti siinä vaiheessa, kun ulkovaatteita alettiin ottamaan pois päältä. Liikuntasalissa jos yritin laskea neitiä viltille selälteen makaamaan, alkoi alahuuli heti väpättämään ja itku tuli niin, ettei mikään muu rauhoittanut kuin syli ja heijaus. Kotona ollaan paljon oltu samaisen viltin päällä samoissa asennoissa ja itkuilta on vältytty. Luultavasti se liikuntasalin kolkkous, kaikuvuus ja loisteputket aiheutti jonkinlaista jännitystä neitiin. Eikä varmasti tilannetta auttanut se, että ympärillä oli monia eri ikäisiä vauvoja hihkaisuineen, nauruineen yms. Nälkäkin neidillä oli, mutta ei tietenkään suostunut syömään, koska kaikkia muita piti seurata tarkasti. Kovemman itkun tullessa sain rauhoitettua neidin 20ml annoksella maitoa. Eli koko tunti meni niin, että neiti oli mun sylissä ja pysyin liikkeessä seisoessa sekä istuessa. Meiltä jäi paljon jumpan ohjelmasta tekemättä tuon itkuisuuden ja "mulle-kelpaa-vain-syli" -takia. Jopa sekin oli liikaa, että neiti oli mun sylissä naama menosuuntaan ja yritin koskea palloon, jolla oli tarkoitus kiertää vauvan kehoa ympäri (jos siis vauva olisi ollut makuulla viltillä). Vaikka samaan aikaan heijasin neitiä sylissä ja toisella kädellä yritin palloon koskea, niin sekin oli liikaa.

Ne muut vauvat siellä jumpassa oli pirteitä ja hyväntuulisia. Ehkä muutaman kerran näillä pienimmillä meinasi pientä hermostumista tulla, mutta kyllä me meidän neidin kanssa joukosta poikettiin täysin.

Kuva täältä.

Ei meillä tälläistä ole kyllä aiemmin ollut.. Viime aikoina kylläkin on neidille enemmän kuin tärkeämpi ollut sylissä oleminen. Sitterissä alkaa heti kiukkuilu ja itkuilu, jos lähdetään luota pois. Lattialla samoiten. Neiti tahtoo siis syliin, mutta se sylissäpitäjä ei saa pysähtyä. Koko ajan täytyisi olla liikkeessä tai vähintään heijata itseään sohvalla istuessa. Välillä tuntuu todella raskaalta pitää monta tuntia putkeen neitiä sylissä tai jalkoja vasten nojaamassa, kun liikkeessä täytyy olla koko ajan. Itkua ei mun pää kestä kuulla kovin kauaa yhtäsoittoisesti, joten en halua toista laittaa lattialle tai sitteriin, jos ei ole juuri silloin viihtyäkseen.

Haluan jatkaa vauvajumpassa, joten yritän nyt kotona treenata niitä leikkejä mitä ensimmäisellä kerralla oli. Sekä tehdä vauvatusta ynnä muita asioita neidin kanssa. Jos niiden avulla saisin neitiä rennommaksi ja näyttäisin sille, etten hylkää sitä vaikka siihen lattialle laskenkin hetkeksi ilman leluja.

Pilttipiirin sivuilta löytyi mukava ja helppo kotijumppaohje äidille ja vauvalle. Tietenkin myös isälle ja vauvalle yhtälailla! Jumppaohjeet löytyy tästä linkistä.

"Kun liikkeet tehdään oikein, ne sopivat niin eri-ikäisille vauvoille kuin sektiolla synnyttäneille tai nivelvaivoista kärsiville äideille, mutta myös isille. Pienellä vaivalla saa kiinteytettyä etenkin vatsanseutua. Vauvajumppa on mannaa myös selkä- ja pakaralihaksille sekä käsivarsien ja hartianseudun lihaksille."

- Ann