Koreja ja sairauspäivärahaa

Olin eiliseen mennessä kiertänyt lähes kaikki tavaratalot etsien niitä Luhdan valkoisia tai mustia isomman kokoisia koreja. Tietenkin viimeiseksi olin jättänyt Anttilan ja Kodin1:sen. Ja näistä jälkimmäisestä tein eilen löytöni! Viimeiset kaksi isoa valkoista koria lähtivät mukaan, vaikka niitä juuri en olisi valinnut jos tarjontaa olisi ollut enemmän. Näissä kahdessa korissa oli pieniä punosvirheitä ja Luhdan merkinkin saa asetella uudestaan, hehe ja argh.

Aiemmin olinkin jo hankkinut muutaman pienemmän korin, jonne mahtuu hyvin laittamaan kaikenlaista pienempää tavaraa. Nyt niissä on näin alkuunsa säilöttynä tutteja, tuttipulloja, vanuja, talkkia yms. Myöhemmin niihin voi laittaa jotakin muuta tarpeellista, mitä tarvitsee olla käden ulottuvilla. Kaikki valkoiset korit tulevat siis päätymään hoitopöydän hyllyille. Mustien korien sijoituspaikka olkoon edelleen eteisessä.

Tarkoituksena oli käydä Ikeassa vielä ennen pienokaisen syntymää, mutta taitaa sekin nyt jäädä haaveeksi. Hankintalistalla Ikeasta on valkoinen Malm neljällä laatikolla ja siihen päälle muutama valkoinen Lack-hylly. Sekä mahdollisesti pinnasänkyyn muutama paketti petivaatteita. Koko setti on arviolta 100 € luokkaa ja siihen päälle toinen satanen tulisi pelkästään matkakuluista. Jaksanko istua autossa vielä puolet päivästä? Hm, en osaa kyllä tähän vastata. Lyhyemmät matkat menevät ainakin vielä helposti. Mutta sen olen huomannut, että mitä enemmän ollaan keskiyön molemmin puolin on olokin aivan erilainen auton ratissa kuin normaalisti. Ymmärrän ainakin vielä tässä vaiheessa, että miksei viimeisillään oleville suositella autolla ajoa. Luultavasti täytyy itsekin pidättäytyä moisesta loppuvaiheessa. Tai ainakin siitä pimeällä ajamisesta väsyneenä.

Sain eilen kirjeen Kelasta joka koski päätöstä sairauspäivärahasta. Työpaikkani palkanlaskennasta oltiin siis tehty jo sairauspäivärahahakemus edellisestä kuukaudesta, vaikka palkaton sairaslomani alkoi ilmeisesti kaikkien palkanlaskennan ja työnantajan laskelmien mukaan vasta tänä maanantaina. Joko tuo hakemus oli minulle vain tiedoksi tai sitten siinä oli jotakin virheellistä. Työntantajani maksaa palkkaa kuudelta sairaslomaviikolta, jonka jälkeen tiputetaan kokonaan Kelan tuille. Ihmettelen silti suuresti, että miten kesälomaa edeltänyt sairaslomaviikkoni lasketaan tähän kuuteen viikkoon mukaan, vaikka kävin kesälomani jälkeen yrittämässä työntekoa muutaman päivän ajan ja jonka jälkeen jäin tälle äitiysloman alkuun saakka olevalle sairaslomalle. Olen saanut tämän kuukauden palkkani ennakkoon, joten voi olla että joudun maksamaan työnantajalleni vielä jotakin takaisinkin. Ilmeisesti ensi kuussa en saa lainkaan työnantajaltani palkkaa enkä Kelalta sairauspäivärahaa ennen kuin omavastuuaika on ylittynyt. Omavastuuaika on 10 työpäivää, jonka jälkeen jää kolme arkipäivää ennen äitiysloman alkua. Ensimmäinen äitiysraha tulee vasta lokakuussa ja tällä hetkellä siihen tuntuu olevan kyllä ikuisuus! Onneksi olemme olleet mieheni kanssa alusta alkaen viisaita ja laittaneet säästöön rahaa juurikin näitä tilanteita varten. Minä vähemmän viisaana olenkin sitten tuhlannut omaa palkkaani kaikenlaisiin tarpeellisiin ja vähemmän tarpeellisiin hankintoihin. Onneksi nyt kaikki pakolliset hankinnat on tehty ja laskujenkaan pino ei ole mikään loputon! Mutta tämä kaikki tälläinen rahojen tarkkaan laskeminen saa kyllä väkisinkin miettimään, että liekkö me selviämme ensi vuodesta kaikkine laskuinemme ja lainan lyhennyksinemme. Tällä hetkellä näyttää kyllä siltä, että jossakin välissä voi tulla hetki jolloin täytyy olla pankkiin yhteydessä ja pyytää lainasta pelkkien korkojen maksua. Kunhan nyt selvitään ensimmäisenä tästä vuodesta loppuun saakka :)

Raskausmahakuulumisia voisin kertoa lyhyesti tähän loppuun. Pienokainen on tästä viikosta lähtien antanut koskea muidenkin vatsaani samalla hänen muksiessaan pienillä nyrkeillään ja potkiessaan jaloillaan. Ilmeisesti tila on todellakin alkanut käydä ahtaaksi. Meinasin kyllä (valitettavasti) maanantaina menettää järkeni, kun pienokainen möyri aivan koko päivän vatsassani! Pidemmän päälle se möyriminen alkaa oikeasti sattumaan eri puolilla vatsaa. Varsinkin kun olet noussut ylös klo 6 jälkeen aamulla ja sängyssä peiton alla uneen pääset vasta puolen yön jälkeen. Mutta kaikesta huolimatta oli ihanaa, kun mies sai tuntea ja nähdä selvästi, kun pienokainen pöngersi selkäänsä vatsani keskikohtaa vasten <3 Huh, laskettuun aikaan on tänään jäljellä enää 7 viikkoa. Kaikkien sektio- ja alatiesynnytysmahdollisuuksien mukaan voi siis olla, että jo 5 viikon päästä olen ihka tuore äiti! Tai sitten tässä odotellaan vielä 9 viikkoa pienokaisemme syntymää. Mutta alamme olla  lyhyen matkan päässä siitä vauvantuoksuisesta arjesta :)

Nyt lähden ulkoilemaan kameran ja koiran kanssa, sillä tajusin eilen että syksy tekee tuloaan! 


- Ann

ps. Oli ilo huomata, että olen saanut ihka ensimmäisen lukijani! :)