tiistai 25. syyskuuta 2012

Neuvolakäynti

Kerrottakoon nyt neuvolakuulumisia tältä päivältä. RR 130/74. Hemoglobiini oli noussut 115, vaikken ole juurikaan muistanut syödä obsidaneja sitten viime viikon, jolloin hb oli 101. Josta johtuen kävin verikokeissa, jotka olivat kaikki kuitenkin ok. SF-mitta oli kasvanut viikossa +2cm, eli nyt 36cm. Pienokainen yhä perätilassa, sykkeet +150. Pissatestitikkuja sain kotiin mukaan testattavaksi, kaikki arvot edelleen puhtaat. Viikon päähän varattiin seuraava käynti. Samalla myös sovittiin päivät tikkien poistolle, vauvan ensimmäiselle punnitukselle sekä neuvolatädin kotikäynnille.

Sen verran tylsää alkaa olemaan päivisin kotosalla ollessa, että voisin tähän vaikka listata noita verenpaineita ja hemoglobiinin muutoksia.. Aivan kuin se teitä kiinnostaisi ;)

RR
rv 9+5 129/79
rv 14+4 130/81
rv 20+4 128/68
rv 22+6 138/77
rv 26+0 129/71
rv 29+5 128/68
rv 30+4 117/61
rv 33+4 125/71
rv 35+4 131/66
rv 36+5 130/74

Hb
rv 9+5 130
rv 14+4 122
rv 22+6 118
rv 29+5 110
rv 33+4 110
rv 35+4 101
rv 36+5 115

Huh, nyt voi jo sanoa että on jäljellä enää alle kolme viikkoa sektioon! Supistukset ovat selvästi vähentyneet tässä viikon aikana, mutta ei kokonaan poistuneet. Tilalle on tullut hirveästi sukkapuikkokipuja ja vatsan polttoja. Masua siis polttelee sivuilta ja päältä, muttei kuitenkaan sisäpuolelta. Käännökset makuultaan, sohvalta ylös noustessa ja milloin missäkin tilanteessa saattaa tulla ihmeellisiä vihlaisuja kylkiin yms. Toisaalta niin toivoisin, että synnytys käynnistyisi ennen sektiota..! :)

Lauantaina olin tosiaan ystävieni kanssa katsomassa stand uppia ja kyllä teki hyvää! Viimeisen 30min ajan sain pidellä käsin vatsasta kiinni, kun nauratti niin paljon. Ja parin tunnin nauramisen jälkeen lähdettiin syömään vielä meidän vakkaripaikkaan. Kerrankin otin jotakin uutta maistettavaksi ja oli kyllä hyvää :) Mukava ilta kaikin puolin! Mies oli luullut, että olisin ollut klo23 aikaan jo kotona, mutta tulinkin hieman klo1 jälkeen. Oli sitten valvonut ressukka väsyneillä silmillään ja odottanut kotiin tulevaksi. Eikä ollut viitsinyt "häiritä" ja laittaa viestiä, vaikka vielä ite tuijottelinkin vähän väliä puhelinta kaiken varalta.

Miehen kanssa höpöteltiin muutama ilta sitten asioista ja saatiin molemmat hieman pahaa oloa purettua. Nyt on selvästi taas eri fiilis talossa, mikä on loistava juttu! Eiköhän tässä olla molemmat niin jännän äärellä, että väkisinkin toisen tuntemukset ja olotilat tarttuu toiseenkin jollain tapaa. Mutta nyt on itselläkin aiempaa parempi fiilis :)

Jos nyt yrittäisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kävisin koiran kanssa hieman pidemmän pisulenkin!


- Ann


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti