Kertomus jatkuu. Olin siis päätynyt työterveyden kautta poikkeavan EKG:n ja monen muun diagnoosin kera sairaalaan sisätautien osastolle lisätutkimuksiin.
Takana oli neljä yötä sairaalassa ja osaston lääkärit palasivat töidensä pariin. Lounasaikaan sain itsekin kuulla loppuviikon tutkimuksien tulokset sekä tietää lähipäivien suunnitelmat. Luvassa oli käynti korvalääkärillä ja mahdollinen poskiontelon punkteeraus, jolta lopulta vältyin koska kuvien perusteella kertymä oli vähäisempi ja oireet eivät olleet pahat. Yskäkin tuntui rauhoittuvan. Lämpö pysytteli 37-37,6 välillä. Jatkuva väsymys ei ollut kaikonnut, olkapään jomotus kylläkin.
Uutta sydänfilmiä otettiin, poikkeamat EKG:ssa eivät olleet muuttuneet millään tapaa. Lääkärit konsultoivat seuraavana päivänä kardiologeja ja kaikkien tietojen pohjalta päätyivät siihen, että taustalla olisi jonkinlainen sydänlihastulehdus. Mihin mm. T-aallon inversio viittasi. Eli määräyksenä lepoa ja liikuntakielto. Sekä kuukauden verran sairaslomaa.
Hemoglobiiniarvot pyörivät sairaalassa ollessa 115-119 välillä. Rautavarastot olivat edelleen vajaat. Sovittiin, että joulukuun lopussa käyn päiväsairaalalla tankkaamassa suonensisäisesti lisärautaa. Lisäksi laittoivat lähetteen keuhkopolille. PEF-mittauksien arvot olivat viitearvoja matalampia ja en kokenut saavani keuhkoja avaavasta lääkkeestä hyötyä puhallusten välillä.
Kuudentena päivänä pyysin päästä kotiin. Kyseltiin, että pärjäisinkö varmasti kotona ja vakuutin pärjääväni.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti