"No more hurting people. Peace."

Inhottavaa. Puistattavaa. Pahaa. Julmaa. Kamalaa. Kuvottavaa. Yököttävää. Ilkeää. Järkyttävää. Surullista. Satuttavaa. Rikkovaa. Sitä kaikkea ja paljon muuta ovat nämä pommi-iskut, terroriteot, kouluampumiset, perhesurmat, sodat ja kaikki mikä satuttaa, rikkoo ja tappaa viattomia ihmisiä.

Eilinen alkoi kylmillä väreillä ja puistatuksilla, kun heti aamutuimaan luin uutisotsikoita Bostonin maratonin finaalialueella tapahtuneista räjähdyksistä. Kaikki tälläiset tapahtumat tuntuvat nykyään entistä kamalemmilta, oman lapsen myötä. Sitä ajattelee väistämättä, että "onneksi tämä ei tapahtunut meille". Mutta samalla kasvaa sisällä pelko tulevaa kohtaan. Mutta tälläiselle pelolle ei pidä antaa valtaa. Se on hyvä, että kaikki tälläinen koskettaa syvällä sisimmässä, mutta liikaa ei asioita kannata omalta kannaltaan pohtia. Ei sitä voi koskaan ennalta tietäää, että milloin joku mielisairas ihminen keksii tehdä tuollaista pahaa omilla kotikulmilla. Onhan näitä kaikenlaisia tekoja nähty Suomessakin.

Välillä inhottaa itseänikin oma uteliaisuuteni. Eilen pitkin päivää tuli luettua mediasta kaikkea Bostonin maratonin tapahtumiin liittyen. Jopa ulkomaisia sivustoja myöten. Sitä kautta 8-vuotias kuollut poikakin sai kasvonsa jokaisen lukijan mielensyövereihin. Kyyneleet silmiini sai kuva, jossa tämä pieni poika on viime vuonna koulussaan kirjoittanut isolle paperille "No more hurting people. Peace."

Sanattomaksi tekee.

#PrayForBoston

Ellie Goulding - Figure 8

- Ann