Meillä asuu vauva, joka kukkuu päivisin. Ehdottomasti parempi näin, kuin että vauva olisi yökukkuja! Mutta tässä yhtälössä tulee monia haasteita, koska.. Vauvani on päivisin lähes poikkeuksetta hereillä jatkuvasti ja koska olen äiti, on minun viihdytettävä lastani alituiseen. Ja siinä sivussa yrittää löytää omia pieniä hetkiä itselleni, kuten.. Suihkussa käyminen täytyy yrittää ajoittaa sellaiseen hetkeen, jolloin vauva on kylläinen ja viihtyy hetken esimerkiksi sitterissään tuijotellessaan kotiamme tai tvtä. Aamupalan kerkeän syömään yleensä sen jälkeen, kun olen ensin ruokkinut vauvan, siinä harvemmin on ongelmia muun kuin kellonajan suhteen. Joskus aamupalan saan syödyksi klo12 pintaan. Lounas on asia erikseen.. Koska aamupalan syönti ajoittuu klo10-12 pintaan, tulee suurempi nälkä klo14-15 aikaan, jolloin vauva on taatusti hereillä ja pitää minut kiireisenä. Yleensä siis odotan, että mies tulee kotiin klo15:30-16 välillä ja pääsen syömään siitä noin tunnin päästä. Joskus tietenkin oman ruokailun väli saattaa olla 8-9h, silloin olen jo hyvin väsähtänyt ja lähellä kiukkuisuutta - tai jopa erittäin kiukkuinen ja räjähdysaltis elämääkin pienemmille asioille.
Mitä me sitten tehdään tuon suloisen pienen neidin kanssa päivisin? Syödään, vaihdetaan vaippaa, jutellaan, katsellaan erilaisia asioita talossa, höpötellään leikkimatolla eri kummajaisille, tuijotellaan hoitopöydällä neuvolasta saatua hymynaamaa, hyssytellään ja paijataan itkuista vauvaa, yritetään nukuttaa nukkumatonta mutta väsynyttä vauvaa sänkyynsä, joka saattaa nukahtaa silloin tällöin 10-20min ajaksi. Toki yritän löytää myös hyvän välin tai välejä, koiran huomioimiselle ja ulkona käyttämiselle. Yleensä nämä kaikki asiat tapahtuu yöpaidassa, hiukset ponnarilla, naama ja hampaat pesemättömänä..
Meidän päivät on siis tälläisiä, suurimmaksi osaksi :) Mutta löytyy niitä onneksi paljon parempiakin päiviä, jolloin vauva on kuin mikäkin pieni enkeli! Ei itkuisuutta, pelkkää hymyä ja juttelua. Saatetaan jopa nukkua 60min päikkärit, jolloin äiti kerkee itse siistiytyä - tai siivota taloa! Tai huolehtia koirasta :)
Sanotaan, että "Vauva-aika, se on ihanaa". Juu, onhan se! Mutta neiti kasvaa hirveää vauhtia ja ollaan lähempänä sitä aikaa, kun jotkut muutkin asiat alkavat kiinnostaa, kuin pelkät äidin tai isän näyttämät helistimet. Sitä aikaa odotan! :)
Miten sain tämän kaiken kirjoitettua? Aamupalalla näpyttäen iPhonea. Tänään taitaa olla yksi niitä parempia päiviä, sillä vauva viihtyi sitterissään tvn edessä - tähän asti. Nyt neiti alkaa vaatia äidiltänsä huomiota, jota minä ilolla ja rakkaudella hänelle annan :) Olen ehdottomasti sitä mieltä, että taloutemme kaipaa uutta ja toimivaa kannettavaa! Paljon olisi asioita, joita haluaisin kanssanne jakaa :)
Rakastan pientä vauvaamme yli kaiken <3
- Ann
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti