Vuorokausi kuopuksen seurassa

Erikoinen viikonloppu. Vapaapäiviä kolme kappaletta. Mies reissussa. Esikoinen (neiti) ensimmäistä kertaa yökylässä sukulaisilla. Minä ja kuopus (jäpikkä) vuorokauden verran aivan kahdestaan. Outoa. Rauhaisaa. Ihanaa.

Jäpikkä on ollut aina loistotyyppi! Se ei kuitenkaan näin kaksistaan ollessa riehu joka kolmas sekunti saati ole kiusanteossa joka viides sekunti. Vaan jaksaa keskittyä yhteen puuhaan huomattavasti kauemmin, kuin mitä koko perheen ollessa koossa. Auttaa mielellään ruoan teossa (sitä tekee muutenkin), mutta vieläpä erityisen innokkaana. Tulee paljon syliin, halii ja suukottelee (omasta tahdostaan ja pyynnöstä). Jos astuu äidin varpaiden päälle, pyytää heti anteeksi (ja saa anteeksi). Suostuu reippaana potalle (yrittää ainakin). Kaikki äidin tekemisehdotukset kelpaavat. Ulos lähtiessä pukee itse niin pitkälle, kuin parhaiten onnistuu (apua lähinnä pipon nauhojen solmimisessa, vetoketjun loppuun vetämisessä ja lahkeet kenkien päälle).

Eniten varmasti arjesta poikkeavaa on ollut se, että vuorokauden aikana jäpikkä ei itkenyt kertaakaan. Minkään kanssa ei hermostunut lainkaan. Oma olokin tuntui paljon levänneemmältä, kun on saanut olla hampaita kiristelemättä. Eikä ole tarvinnut toimia kertaakaan erotuomarina ja täten voinut jättää myös ne kymmeneen laskemiset väliin.

Mutta kyllä me niitä kahta muuta jo kaivataan! ❤

Isänpäivä

Isänpäivän valmistelut jätin tällä kertaa lähinnä ipanoiden harteille. Päiväkodissa on muutaman viikon sisällä tehty salaisia puuhia kaikille isukeille, joten ajattelin että molempien lahjat saisivat tällä kertaa riittää. Hieman sain etukäteen kuitenkin vihiä tyyppien tekeleistä.

2,5-vuotiaan jäpikän ryhmässä oli tehty Pokémon Go -pelin innoittamana omanlainen päiväkoti go -versio. Näin etukäteen en aukaissut hienoa käärettä, mutta pienellä kurkistuksella näytti siltä, että käärön sisältä löytyy päiväkodin pihan kartta ja ohjeet pelin pelaamiseen. Tänään kävimme aamusella pulkkien kera ulkoilemassa ja eksyimme päiväkodin pihalle pulkkamäkeen. Samalla huomasin päiväkodin porukan tekemän hienon pelin kohokohdan, jota käytiin salaa neidin kanssa tarkemmin tutkimassa. Siellä olivat taaperoiden tekemät hienot isänpäiväkortit odottamassa! Toivottavasti päiväkodin pihalla käyvät lapset antavat niiden odottaa siellä rauhassa huomiseen saakka. Pienenä sabotaasin vaarana tässä kuitenkin on se, että joku saa älynväläyksen ja käy ne sieltä kiskomassa irti.

4-vuotiaan ryhmässä oli puuhailtu jonkinlaiset kapulat, jotka olivat myös kääreen sisälle piilotettu. En siis lähtenyt tätäkään käärettä sen enempää availemaan, joten kapuloiden merkitys selviää huomen aamulla!

Tyypillisesti en malttanut olla miehelle ostamatta mitään. Olin ennen jäpikän sairastumista ennättänyt käymään isommassa marketissa ja löytänyt sieltä sopivan t-paidan miehelle, joka ei aivan minkälaista tahansa paitaa itselleen kelpuuta. Siistimpiä t-paitojakaan ei tunnu olevan koskaan miehellä liikaa ja sattuipa sitten vielä tällä viikolla puhumaan, kuinka hänen täytyisi käydä uusia paitoja hankkimassa.

Lasten kanssa olisi ollut mukava myös puuhastella yhdessä isänpäivä-kortti, mutta ajattelin että niitä vielä kerättäisiin myöhemmin tekemään. Aiemmin kyllä tutkailin, että minkälaiset kortit tänä vuonna ovat suosiossa. Eniten bongailin niitä suklaapatukoin ja pastillirasioin täytettyjä kortteja -  tai siis isoja pahvileikkeitä, joiden päälle oli liimattu tai teipattu näitä herkkuja ja ympärille kirjoitettu hienoja tekstejä. Esimerkkinä "Isä on oikea Puuha Pete, vahva kuin Leijona ja ketterä kuin Pantteri". Yhdestä tekeleestä löytyi myös rivi Lottoa.

Viime isänpäivänä tehdyt pappa-kortit jäivät kokonaan antamatta, kun molemmat olivat silloin reissussa. Tänä vuonna ei siis tehty lainkaan varsinaisia kortteja, mutta neiti kuitenkin piirrustukset teki ja molempien ipanoiden nimet papereihin onnitteluineen hienosti rustasi.

Tänään on tarkoitus vielä porukalla leipoa pipareita ja torttuja, joita voidaan sitten huomenna toisen papan luokse kylään mennessä viedä. Ja huomenna aamulla tietenkin kömmitään yhdessä sänkyyn 'herättelemään' miestä lahjojen kera. Mukavaa sunnuntaita siis kaikille!

Sairastupa numero XX

Hieman aavistelin oman sairasloman alussa, että näinköhän ipanat pysyvät muutaman viikon ajan terveinä kun enterorokosta lähtien ovat flunssaisia olleet.

Toissailtana miehen tuodessa ipanoita päiväkodista, aavistin jäpikän käytöksestä ettei kaikki ole kohdallaan. Lämpö oli kainalosta mitattuna 37. Silmätkin olivat aivan punaiset. Soittoa papalle, jotta tulisi seuraavana päivänä meille sairasvahdiksi siksi aikaa, kun kävisin mahalaukun tähystyksessä. Illan mittaan jäpikän silmät alkoivat puskea ulos keltaista paksua rähmää, kotidiagnosoitiin silmätulehdus.

Yöstä ei meinannut tulla unellista millään. Aluksi jäpikkä kyllä suostui omaan sänkyynsä unille, mutta aika nopeasti tuli nyyhkyttäen meidän luoksemme olohuoneeseen. Ei auttanut, kuin tehdä pesä makuuhuoneeseen. Siitäkään ei meinannut mitään tulla, kun vähän väliä toinen nyyhkytteli ja voivotteli. Oli pakko kammeta itsensäkin sänkyyn ja silitellä parin minuutin välein pikkuherraa olkapäästä. Parin tunnin rumban ja noin 10 minuutin torkahtamisen jälkeen oli todettava, että nyt on kuume selkeästi noussut ja tarvitaan avuksi lääkettä. Onneksi ipanat on olleet pääasiassa aina reippaita ottamaan lääkeannokset. Tälläkin kertaa meitä aikuisia lähinnä huvitti kaiken valvomisen keskellä, kun lääke -sanan kuultuaan jäpikkä jo nousi puoli-istuvaan asentoon huulet töröllään. Pronaxenin avulla saatiinkin sitten nukuttua nelisen tuntia ilman heräämistä.

Aamulla kuumemittari näytti 37,0. Miehen lähtiessä neidin kanssa kohti päiväkotia, vaihdoin nopeasti vaatteet ja petasin sängyt. Hieman kerkesin taloa tuulettaa ja hampaiden pesun yhteydessä kuulin, että auto saapui pihaan. Pappa tuli siis paikalle etuajassa, kuten yleensäkin. Jäpikkä oli mielissään, kun pääsi köllöttelemään papan syliin sohvalle. Sain siistittyä niin itseni kuin keittiönkin, jonka jälkeen yhteistuumin alettiin ruokkimaan pientä potilasta. Yllättäen kyllä pieni annos jogurttia, pala leipää ja kourallinen viinirypäleitä maittoivat pikkuherralle.

Kellokin oli jo sen verran, että sai soittaa terveyskeskukseen ja varata iltapäivälle käyntiaikaa. Tällä kertaa ei sairaanhoitajakaan kyseenalaistanut mahdollista silmätulehdusta, onneksi. Alkuvuonna meitä ei puhelimitse uskottu, vaikka jäpikällä oli tämänkin kertaista tulehdusta ärhäkkäämmät oireet päällä - käskettiin vain putsailla ja olla yhteydessä jos oireet eivät parin päivän kuluttua helpota. Saman päivän iltana laitoin kuitenkin miehen soittamaan terveyskeskukseen, koska silmien tilanne oli niin paljon pahentunut päivän aikana. Onneksi pääsimme iltapäivystykseen ja hakemaan apteekista silmätipat. Siinä vaan kävi sitten niin, ettei tulehdus lähtenyt ensimmäisillä tipoilla helpottamaan vaan piti parin päivän päästä käydä lääkärin pakeilla hakemassa tujumpi resepti, jonka avulla saatiin silmätulehdus taltutettua.

Kotiuduttuani mahalaukun tähystyksestä pappa  kertoi, että jäpikkä oli tuon vajaan kolmen tunnin ajan vain maannut sohvalla viltin alla ja tuijottanut televisiota. Ei ollut yrittänyt puuhastella mitään, mutta oikeaa korvaansa oli ajoittain hangannut. Papan lähdettyä jäpikkä halusi syödä kourallisen viinirypäleitä ja suostui nauttimaan pienen tilkan mehua. Asetuttiin hetkeksi sohvalle mittaamaan lämpöä, joka näyttikin 38,0. Pienen väsytystaistelun jälkeen sain jäpikän jäämään päiväunille omaan sänkyynsä ja itse pääsin katsomaan edellisillan Ex-Onnelliset.

Tunnin päiväunien jälkeen köllittiin yhdessä hetki sohvalla, kunnes yritettiin hieman taas ruokailla. Ei oikein ottanut onnistuakseen tällä kertaa, mutta vettä sain ujutettua pikkuherralle Muumi-juomapullon avulla. Ulkovaatteiden pukeminen ja terveyskeskukseen lähteminen ei ollut mieleistä puuhaa ja kiirehän siinä sitten meinasi tulla.

Saavuttiin kuitenkin terveyskeskukseen ajoissa ja jäimme sairaanhoitajan oven edustalle odottamaan vuoroamme. Kauaa ei tarvinnut onneksi odotella, kun päästiin jo huoneeseen kertomaan tilannetta. Selkeästi silmätulehdus, siihen avuksi sähköisellä reseptillä silmätipat. Sh alkoi katsomaan jäpikän korvia, joka sai aikaan itkuhuudon - mitä normaalisti ei ole tullut. Ja sh totesikin, että molemmat korvat punoittavat siihen malliin, että meidän tulee käydä vielä lääkärin pakeilla. Urhealle pikkuherralle sh antoi mukaansa kissatarroja.

Lääkärin huoneen takana piti jonkun aikaa odotella. Jäpikkä totesi useasti, että häntä paleltaa ja väsyttää. Huoneeseen päästyämme lääkäri kuunteli jäpikän keuhkot ja sydänäänet. Pitkittyneestä flunssasta huolimatta keuhkot kuulostivat normaaleilta. Sitten katsaus korviin, joka tällä kertaa sujui kivuttomasti ja ilman huutoitkuja. Vasen korva oli lääkärin mukaan ärhäkän punainen ja tärykalvo pullottavainen. Oikea korva myös ärhäkän punainen, mutta tärykalvo toista pullottavaisempi. Kuulemma sen näköinen, että saattaisi puhjeta hetkenä minä hyvänsä, jolloin korvasta valuisi ulos pahan hajuista eritettä, märkää. Jos näin tapahtuisi tulisi korva suojata vedeltä. Suihkun ajaksi laittaa korvansuulle pumpulituppo. Lääkäri laittoi sähköisenä reseptinä antibioottikuurin ja samalla uusi jäpikän ihorasva-reseptin. Korvakontrolliin pitäisi varata aikaa noin kuukauden kuluttua.

Apteekkiin päästyämme selvisi, ettei heillä ole ollut elokuusta alkaen lainkaan ihorasvaamme ja vaikuttaisi siltä, ettei sitä olisi hetkeen tulossakaan. Farmaseutin mukaan markkinoille olisi kuitenkin tullut uusia hyviä rasvoja, mutta niistä tulisi keskustella lääkärin kanssa, joka voisi määrätä uutta reseptiä. Ei auttanut siis, kuin jättää rasvat tällä kertaa ostamatta. Onneksi kotona olisi vielä kahden purkin loput käytettävänä.

Kotiin päästyä puhdistin jäpikän silmät rähmästä sekä laitettiin hyvällä yhteishengellä tipat molempiin silmiin ja antibioottiannos suusta alas. Jäpikän kommentti antibiootista oli "hyvältä maistuu". Kerettiin istahtaa sohvalle ja avata televisio, kun mies ja neiti saapuivat kotiin.

Illalla silmätippojen laittaminen ei sujunutkaan väsyneelle pikkuherralle niin hyvin, kuin päivällä. Piti hieman taistella, mutta onnistuttiin. Antibiootin ja Pronaxenin ottaminen sujui hyvin. Kuumeinen pikkupotilas kömpi sänkyynsä ja nukahti hetimiten. Tunnin päästä heräsi kuitenkin itkemään ja huoneeseen mennessä tärisi sängyssään istualteen silmät kiinni, aivan hiestä märkänä. Vähennettiin vaatetusta ja jäpikkä pääsi takaisin uneen.

Jossain vaiheessa yöllä havahduin hereille jäpikän kömpiessä väliimme.

Viimeisin sydänkontrolli

Jäpikän viimeisin sydänkontrolli oli pari kuukautta takaperin. Sinänsä hieman jännitti, että miten kaikki sujuu sairaalassa käydessä, kun edellisestä kontrollista oli jo ~10kk aikaa. Ensimmäistä kertaa kontrolliin saatiin mies mukaan, jotta tietää vähän tulevaisuudessa (tarvittaessa) mitä käynneillä tapahtuu ja miten ne etenevät.

Paljonhan käynneillä on aina odottelua, mutta onneksi lastenosastolla on hyvä ja monipuolinen leikkipaikka. Sairaalalla tulee olla ilmoittautuneena vähintään 15 minuuttia ennen sydänhoitajalle sovittua aikaa. Leikkipaikan puolella saa siis odotella yleensä 30 minuutin ajan, mikä on ajoista lyhyin. Sydänhoitajan luona kerrotaan kuulumiset ja voinnit, mitataan pituus ja tehdään punnitus. Sitten saadaankin palata takaisin odottelemaan.

Odottelun toinen osuus on myös yhtä arpapeliä, siinä kun saattaa kulua aikaa hyvässä lykyssä vain viitisen minuuttia tai sitten taas puolisen tuntia tai enemmänkin. Ja kun kutsu käy lääkärin pakeille, toimitaan reippaasti. Paitaa pois päältä ja lääkäri pääsee kuuntelemaan seisaalteen sydämen. Sitten siirrytään tutkimuspöydälle selälleen, jossa lääkäri kuuntelee uudestaan sydänäänet ja testaa reisivaltimopulssin. Jäpikkää asetellaan hiukan kallelleen, laitetaan piirretyt televisiosta pyörimään ja ultraus alkaa.

Tutkimuksen jälkeen saadaan pukea jäpikälle paita päälle ja kuullaan yhteenveto, lopputulema, sydämen tilanteesta. Sanotaan kiitokset ja poistutaan paikanpäältä.

Epikriisistä:

Diagnoosi: kaksiliuskainen aorttaläppä; pieni vuoto, muu kammioväliseinän aukko

Status: Yleivointi hyvä. Pituus +0.27 SD, paino +10,97 %. Ihon väri hyvä, perifeerinen verenkierto normaali. Verenpaine 102/61 mmHg. Keuhkot auskultoiden vapaat, sydämen syke tasainen, seisten ja selinmakuulla kuuluu sternumin vasemmalta puolelta kylkiluuväli III ja heikommin kylkiluuväli II systolinen, maksimissaan 2/6 vahva sivuääni. Maksa on normaalikokoinen ja reisivaltimopulssi tuntuu oikealta.

Ultraääni: Normaali nelilokerorakenne ja normaalit yhteydet. Eteiset tasakokoiset, kammiot sopusuhtaiset. Edelleen kammioväliseinän kautta näkyy oikovirtaus, joa suuntautuu oikean kammion ulosvirtauskanavan puolelle, kapea, mutta nopea, yli 3.5 m/s. Hyvä painegradientti kammioiden välillä. Kammioväliseinäaukko lihasalueella ja hyvällä etäisyydellä aorttaläpästä. Aorttaläppä avautuu asymmetrisesti, ylimmäinen purje paksuuntunut ja nyt näkyy kiinnitysmenon yhteydessä pieni vuototilkka. Aorttaläpän rengas pienehkö.

TV 23/MV 22 mm, TAPSE 26 mm, RV-RA -gradientti 14 mmHg + RA, kudosdoppler E/e -suhde välikammioväliseinä 7.4, vielä normaali. LV 32.5/20.9 mm, FS 35 %, EF 66 %, kammioväliseinä 5.8, takaseinä 5.1 mm ja RV 15 mm. Aorttaläppärengas 12 mm, tyvi 14 mm, kaari hyväkokoinen, istmus 7.2 - 7.6 mm. Normaali, hyvä pulsatiivinen virtaus.

Kammioväliseinän kautta edelleen oikovirtausta, aukko on vielä tässä vaiheessa ilman hemodynaamista merkitystä. Virtaus keuhkoihin ei ole lisääntynyt. Aorttaläppä avautuu asymmetrisesti, purjereuna paksuhko, nyt näkyy ihan pieni vuototilkka, mutta tässä vaiheessa ilman hemodynaamista merkitystä. Seurantaa jatketaan ennallaan."

Tämän käynnin jälkeen tuli pitkästä aikaa olo, että tekisi mieli kuulla jonkun muunkin sydänlääkärin mielipide nykyisestä tilanteesta ja mihin se voi johtaa näillä tiedoilla. Sekä tullaanko jonkinlaista operointia mahdollisesti tarvitsemaan tulevaisuudessa ja mitkä asiat siihen edellyttää. Epikriisin saavuttua kotiin tuli kuitenkin rauhallisempi olo. Mutta silti takaraivossa kummittelee se yksityiselle ajan varaaminen.. Seuraavan kontrollin pitäisi siis ajoittua kesän alkuun.

Enterorokko

Koko kesän saimme ipanoiden osalta nauttia terveistä päivistä. Syyskuun loppupuolella, kelien viilennettyä, iski ensimmäinen tautiaalto päälle. Ensimmäisenä jäpikälle nousi korkea kuume, jota seuraavana päivänä seurasi suunpieleen ilmestyneet punaiset pisteet, jotka lähtivät tummumaan hurjaa vauhtia. Seuraavana päivänä koko jäpikkä oli yltäpäältä täynnä näppylöitä. Googlettamalla ja muilta äiti-ihmisiltä kyselemällä kotidiagnosoitiin enterorokko. Niitä näppyjä löytyi aina suusta jalkapohjiin saakka. Kuumetta oli sen kolmisen päivää. Vähän rokkonäpyt tuntui raavituttavan, jos vaatteita ei ollut suojana. Ihottumakin paheni selässä.

Ja sitten jäpikän lähestulkoon toivuttua sairastui neiti. Korkea kuume nousi yöllä ja oksennukset tulivat sänkyyn. Samaan aikaan huomattiin punaiset täplät suun ympärillä ja osattiin aamulla terveyskeskukseen mennessä kertoa hoitajille, että enterorokkoa meillä sairastetaan. Samaa mieltä olivat. Ei ollut nielu- tai korvatulehduksia kummallakaan. Pikaisen käynnin jälkeen päästiin toipumaan kotiin.

Neidiltä oli voimat vähissä kahden päivän ajan, lähinnä sohvalla ja sängyllä makoillessa kulutettiin aikaa. Jäpikkä oli tuossa vaiheessa jo aivan kyllästynyt kotona kököttämiseen. Eli tervehtynyt härnäsi vähän väliä sairastelevaa. Tilannetta ei myöskään helpottanut se, että itsellä oli myös voimat täysin pois. Lämpöä ja aivan kamala olo kolotuksen kera, niin ettei tehnyt mieli sohvalta nousta ylös edes komentamaan jäpikkää.

Viimeinen sairaslomapäivä oltiin vielä kiltisti sisällä. Yritettiin keksiä kaikenlaista tekemistä kolmistaan. Väritys- ja kirjoitusharjoitukset muovailuvaha touhuineen siivittivät aamupäivää. Iltapäivällä järkättiin sitten keskelle olohuonetta "maalaustalkoot". Oikeastaan järjestämistä oli vain isojen papereiden lattiaan teippaaminen ja sopivien työkalujen etsintä. Sillä neidin ensimmäisen sairasyön oksentamisen johdosta oltiin otettu matot pois lattioilta.

Ipanat menivät takaisin päiväkotiin tuon viikon perjantaina. Siellä kuultiin, että on paljon ollut enteroa liikenteessä. Aika väsähtäneitä olivat päivän päätteeksi, mutta innoissaan että olivat saaneet leikkiä kavereiden kanssa.

Sydänkontrolli ja sairastelua

Niitä, jäpikän sydänkontrolleja, on kahden vuoden sisälle mahtunut useita. Aortan kaaren lievä kapeuma korjaantui itsestään ja loppuvuoden 2015 osalta kontrollivälejä harvennettiin. Viime marras-joulukuussa jäpikän vointi kuitenkin huononi. Oli jatkuvasti väsynyt, ei jaksanut touhuta ja makasi lähinnä vasemmalla kyljellään käsi suoraksi ojennettuna. Päiväkodissakin huolestuttiin. Syksyn sydänkontrolli oli siirtynyt jo useita kertoja, milloin meidän puolelta ja milloin sairaalan puolelta. Meille oli myös sanottu, ettei peruutusaikoja ole mahdollista saada lastentautien poliklinikalta. Yhtenä joulukuisena päivänä kuitenkin sain soiton, jonka ansiosta päästiin heti samana päivänä sydänpolille tarkastamaan tilanne.

Epikriisistä:

Diagnoosit: kaksiliuskainen aorttaläppä, kammioväliseinän aukko

Tulosyy: Seuranta kaksiosaisen aorttaläpän ja kammioväliseinäaukon vuoksi. Lisäksi aortankaari oli välillä kapeahko.

Sairastunut marraskuun loppupuolella korvatulehdukseen. Edelleen päiväkodissakin ollut väsyneempi, lepäilee, ruoka ei maistu, ripulia ja pientä lämpöä. Atooppinen ihottuma edelleen.

Status: Yleisvointi hyvä. Keuhkot auskultoiden vapaat, ei vinkunaa tai rohinaa. Sydänsyke tasainen, istuen ja selinmakuulla kuuluu 2/6 vahva sivuääni kylkiluuväli IV ja karheako sternumin yläpuolelta molemmin puolin. Vatsa pehmeä, maksa normaali ja reisivaltimopulssi tuntuu hyvin oikealta.

Ultraääni: Normaali nelilokerorakenne ja yhteydet. Kammioväliseinäaukko sijaitsee oikean uloskanavan suuntaan menevän edessä lihasalueella pieni pätkä läpän tason alapuolella. Nopea oikovirtaus ja hyvä painegradientti kammioiden välillä. Aortankaari nyt hyvännäköinen ja normaali pulsatiivinen antegradinen virtaus. AV-läpät normaalikokoiset. Normaalit sisäänvirtaussingnaalit. Aorttaläpässä näkyy kolme purjetta mutta avautumisliike on kaksiosainen, toiminnallisesti kaksiosainen läppä. Ylimmäinen reuna paksuhkon näköinen. Ei vuotoa.

TV 22 / MV 23 mm, TAPSE 25 mm, V max AO 1.3/s, kudosdopplerilla kammioväliseinän puolelta E/e-suhde 10 eli poikkeava, takaseinän puolelta 7 eli normaali. LV 32/20 mm, FS 39 % ja EF 70 %, kammioväliseinä ja takaseinä 4 mm, RV 11 mm. Aorttaläppä 11 mm, tyvi 14 mm ja keuhkovaltimoläppä 17 mm. Verenkierto keuhkoihin normaali. Aortankaari istmus 12 mm.

Edelleen näkyy kammioväliseinäaukko, jonka kautta nopea oikovirtaus, tämä aiheuttaa sivuäänen. Lisäksi toiminnallisesti kaksiosainen aorttaläppä."

Kaikenkaikkiaan jäpikän loppuvuoden väsymys meni virustaudin ja korvatulehduksen jälkitilan piikkiin. Onneksi lopulta myös tuo väsymystila korjaantui joulun 'pidempien' pyhien avulla. Ehkä ensimmäiset kuukaudet päiväkodissa olivat riittävän rankkoja?

Sairastelulle ei kuitenkaan tullut loppua, vaan meidän taloudessa sairasteltiin koko kevät kahden viikon välein, jäpikkä useammin kuin neiti. Työnantajani ei jatkuvista poissaoloistani ilahtunut lainkaan, ei ymmärtänyt että miksi minun täytyi jatkuvasti jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin ja miksei mies voinut jäädä. Itse kuitenkin sain olla palkallisesti kotona sairaan lapsen kanssa kotona sen kolme päivää. Jos mies olisi kotiin jäänyt, olisi menetetty noiden päivien ajalta palkka täysin. Tätähän työnantajalle ei olisi tarvinnut edes kertoa, mutta lopulta työnantajapuolelta tullut painostus riitti ja kerroin syyn esimiehelleni. Työnantajalla on mahdollisuus pyytää vanhempia vuorottelemaan tai jakamaan sairauspäivät keskenään, mutta vanhemmat itse saavat päättää kuinka toimivat. Meidän tilanteessa oli järkevintä toimia yllä mainitulla tavalla. Tottakai olisimme muuten vuorotelleetkin, mutta rahallisesti se ei ollut järkevää.

Sairastelu kuitenkin loppui kelien lämmetessä. Touko-elokuun aikana ipanat saivat olla terveinä. Syyskuun lopulla kelien sopivasti viilentyessä sairastuttiin ensimmäisen kerran. Enterorokkoon.

Vesipisaroita

Meillä pitää kiirettä ja ei-kiirettä. Tuntuu että kaikki tapahtuu aina sykähdyksissä. Kaikki kiire tapahtuu peräkkäisinä päivinä ja sitten tylsistytään monta päivää peräkkäin. Kuten näinä sadepäivinä. Sataa kaatamalla, ei paljoa ulkoilu houkuttele.

Sadepäivien päikkäriaika on hyvä käyttää lähestyvien 2-vuotis synttäreiden suunnitteluun. Kohtahan tuo meidän pienempikin on jo puolivuotias! Kääk! Tää aika tosiaan juoksee. Tällä hetkellä nurkat pyörii eteenpäin myytävistä tavaroista - no on niitä onneksi paljon jo haettukin. Mutta noi lastenvaatteet... En jaksa mitään yhden vaatekappaleen postitusrumbaa. Täkäläiset kirpparitkin on sen verran kaukana. Niin ja hei, pian täytyisi ilmoittaa töihin hoitovapaalle jäämisestä!

Tervetuloa sateinen syksy ja leuto talvi! :)

Neurologilla on asiaa

Saimme toissaviikolle peruutusajan neurologin vastaanotolle. Kävimme siellä koko perheen voimin heti aamutuimaan. Olin lasten kanssa paikalla 30min ennen aikaa, joten käytettiin se hetki touhuten neuron aulassa olleilla leluilla. 20min ennen sovittua aikaa meidät pyydettiin ensimmäiseen huoneeseen, jossa tyttö punnittiin ja mitattiin. Se olikin omanlaisensa show, kun tyttöä selvästi pelotti. Itkua ja rimpuilua tuli, vauva huusi samalla nälkäänsä. Onneksi mies tuli toimenpiteen loppusuoralla paikanpäälle. Hyvin ja tasaisesti tyttö kasvaa omilla käyrillänsä, hyvä niin.

Hetken päästä pääsimme jo lääkärin huoneeseen. Lääkäri oli todella mukava ja selitti asiat tarkemmin, kun pyysimme. Tavalliset tutkimukset hän teki tytölle. Ja taas tyttöä pelotti, mutta onneksi oli isi paikanapäällä auttamassa. Ei siitä käynnistä oltaisi kyllä kunnialla selvitty kolmestaan, kun vauvakin vaati jatkuvaa sylissä oloa tytön lisäksi.

Tytön EEG:n aikana ei ollut tuota poissaolokohtausta, mikä nyt oli tiedossakin. Sen sijaan niin valveilla kuin unessa olonkin aikana aivoissa oli jotakin positiivista poikkeamaa. Poissaolokohtaus halutaan saada kiinni sekä tutkia tarkemmin noita poikkeamia, että ovatko ne kasvuun liittyvää, vaiko jotakin epileptistä vai aivan jotain muuta.

No, loppujen lopuksi lääkäri laittoi tytölle lähetteen magneettikuvaukseen ja sovittiin, että otetaan tytöltä 2 vuorokauden mittainen jakso ambulatorista EEG:tä. Magneettikuvaus tehdään kevyessä nukutuksessa. Ambulatorista EEG:tä varten meidän tulee mennä käymään neurolla, jossa tytölle laitetaan lätkät päähän ja saadaan aivosähkökäyrää mittaava kannettava laite mukaan. Ja minä saan vihkon, johon tulee kirjoittaa lähestulkoon kaikki asiat näiden päivien ja öiden ajalta ylös. Tarkemmat ohjeet tulevat ilmeisesti kirjeitse. Niitä siis odotellessa.

Lääkäri kertoi, että koska tytön kasvu ja kehitys on aivan normaalilla ja ikäisellä tasollaan, ei näiden tutkimuksien kanssa ole mitään järisyttävää kiirettä. Meillä on rauhassa aikaa tutkia ja selvittää, onko kyseessä epileptiset poissaolokohtaukset vai jotakin muuta. Jos ne poissaolokohtaukset nyt yhtäkkiä lisääntyisivät mielettömästi, tulisi olla yhteyksissä neurolle ja sinne mennä heti seuraavana päivänä 6h mittaiseen tarkkailuun. Tarkkailussa tyttö saisi päähänsä lätkät/myssyn, joilla otettaisiin ylös aivosähkökäyrää.

Lääkärille unohdin tietenkin mainita muutamista havainnoistani, mutta täytyy ensi kerralla muistaa ne ottaa puheeksi. Jos niistä on jonkinlaista hyötyä tutkimuksia ajatellen.

EEG

Käytiin kuluneella viikolla EEGssä. Kaikkien ennakkoajatusten jälkeen koko tutkimus sujuikin todella hyvin :) Tyttö pärjäsi reippaasti, äitikin. Tosin, kireän myssyn laittaminen päähän kahden vieraan naisen toimesta oli tytölle selvästi pelottava tilanne. Mutta heti kun naiset menivät kauemmaksi, tyttökin rauhoittui. Myssyn reikiin tungettiin geeliä ruutalla, joka 'hierottiin' päänahkaan puutikulla. Sen jälkeen siirryttiin yhdessä makaamaan tytön kanssa sairaalasängylle, jossa tytön rintakehään laitettiin vielä kaksi läpyskää. Siinä sitten yhdessä maattiin peiton alla, tyttö hengitteli rauhallisesti ja välillä kosketti sairaalasängyn laitaa. Tutkimuksen alkuun tehtiin ns. valotesti, eli kunnon strobovaloshow josta tyttö ei hätkähtänyt lainkaan. 15min jälkeen nukahti ja huoneeseen jäänyt nainen pyysi 36min aivosähkökäyrän ottamisen jälkeen herättämään tytön syvästä unesta. Eipä olisi malttanut millään herätäkään. Kello oli silloin 13:40, eli päiväuniaika oli mennyt jo aikoja sitten ja väsymys oli kova. Tutkimukseen piti tosiaan mennä ilman päiväunia. Mutta nainen huoneessa sanoi, että nukahtaminen ei olisi "pakollista" koska tyttö oli niin rauhallinen. Ilman itkuja herätyksestä selvittiin ja reippaudestaan tyttö sai naiselta ihanan vaaleanpunaisen lapion :) Yksi hyvä lisä meidän pihan hiekkalaatikkoleikkeihin! Ja kyllä tyttö olikin todella ylpeänä lapiosta loppupäivän.

Luulin etukäteen, että tutkimus kestäisi 1-2h, mutta todellisuudessa aikaa kuluikin 45min kaikkine toimenpiteineen. Geelipäisen tytön kanssa lähdettiin sitten kotiin, lippis päässä ;) Kotona tyttö osoitti päätänsä ja tökki sormellaan kertoessaan isille hänen toimenpiteestään. Ihana rakas lapsi <3 ..ja ennen myöhästyneille päiväunille menoa käytiin lapion kanssa suihkussa ;)

Oli kaikkinensa fiksua, että minä menin tytön kanssa tutkimukseen ja isi jäi vauvan kanssa odottelemaan. Molemmat vanhemmat siellä huoneessa olisivat varmasti tehneet koko tilanteesta aivan erilaisen. Eilen ovat sairaalalla katsoneet käyrät läpi ja nyt odotellaan sitten lääkäriaikaa.

Ulkomaanmatka sujui hyvin. Se vaatii kyllä oman juttunsa ja muutaman kuvan. Kerrottakoon siis myöhemmin! :) Nyt nautitaan helteistä!

Neuvolalääkäriä

Vihdoin päästiin käymään lasten 1,5v ja 6vkon neuvolalääkärikäynneillä. Tytöllä ikää 1v 7kk ja pojalla 7vko. Molemmat kasvavat hyvin omilla käyrillänsä, kehityksessä ei poikkeavaa. Lääkäri hämmästeli pojan jäntevyyttä ja jämäkkyyttä, onkin ollut samanlainen päänsä kannattelija syntymästään lähtien.

Tuossa jokin aika sitten monen mutkan kautta kuulin epilepsiaan liittyvistä poissaolokohtauksista. Asiasta lukiessani tajusin, että meidän tytöllä on juurikin näitä poissaolokohtauksia. Niitä tulee välillä kerran viikossa, välillä useampia päivässä. En ole osannut asiaa puheeksi neuvolassa aiemmin edes ottaa, kun en yksinkertaisesti vain ole tajunnut että taustalla voi olla jotain vakavaa. Kukaan ei ole neuvolassakaan kysellyt, että onko tytössä jotakin poikkeavaa, vaikka heillä siellä on tiedossa että lasten isällä on ollut nuorena epilepsia, joka hoidettu lääkkeillä pois. Lääkäriltä sain tästä "puhumattomuudestani" negatiiviseen sävyyn palautetta. Paskamutsifiilishän siitä tuli heti. Olisi pitänyt kuunnella itseäni ja ottaa puheeksi, eikä kuunnella muiden mielipiteitä. Noh, asiat viedään nyt eteenpäin ja tutkimuksilla selviää lisää. Eli odottelemme neurologille aikaa EEGhen. Lääkäri oli sitä mieltä, että kohtauksia tulee aivan liikaa jos tulee edes yksi viikossa ja se vaatii jo lääkehoitoa.

Tulee varmasti mielenkiintoinen käynti sairaalassa... Tyttö menee aivan sekaisin pelosta pelkästään neuvolassa. Huutaa ja itkee hysteerisenä, ei millään meinaa rauhoittua. Lääkäri sai kuitenkin kaikki 1,5vuoden käyntiin kuuluvat asiat tutkittua, vaikka neiti itki ja huusi, rimpuili ja läimi lääkäriä käsillänsä.

Poika oli täysi vastakohta; iloisesti silmät auki möllötteli ja hämmästeli seinällä olevia kuvia. Ei pahastunut riisumisesta ja tutkimuksista lainkaan, kuten siskonsa jo pienenä vauvana. Jospa tämä jatkuisi pojan osalta näin jatkossakin :)

Mukavaa vappua! :)

Maaliskuun viimeinen

Ja niin se päivä koitti. Ukkokulta palasi varhain aamulla takaisin työn pariin. Me jäätiin isosiskon ja pikkuveljen kanssa kolmistaan kotiin. Mielenkiintoista on ollut tähän mennessä. Selvästi eräs isosisko koettelee rajojansa ja tekee kyllä juurikin kaikkea sellaista mikä on kiellettyä. Saas nähdä mikä tulee olemaan päivän itkusaldo..

Ihme ja kumma, saatiin kyllä ennen päiväunia tehtyä vaikka ja mitä. Toki aikaisella herätykselläkin oli omat vaikutuksensa asiaan. Mutta isosiskolta ollaan jopa tänään leikattu hiuksia. Yhdessä käytiin 40min lenkki jonka jälkeen jäätiin vielä hetkeksi pihalle. Unohtamatta tietenkään päivän normaaleja askareita.. Ja aamun lastenohjelmia (= äidin aamupalan pelastus).

ps. En nyt ymmärrä miksi tämä Blogger muuntaa ylätunnisteen kuvien taustavärin harmaaksi. En jaksa edes nyt pähkäillä, että mistä tämä jatkuva ongelma johtuu vaan olkoon sivusto nyt ulkoasultaan keskeneräinen! :)

Hei, meillä nukutaan!

Kuten otsikkokin jo ehkä antaa jotain mielikuvaa, niin ajattelin tulla tänne hehkuttamaan viimeyöstä joka nukuttiin hyvin (niin hyvin, kuin se vaan näissä olotiloissa on mahdollista).

Tilannehan on se, että mies on tässä noin 1,5kk aikana nukkunut vain kaksi kokonaista yötä meidän makuuhuoneessamme, yhteisellä sängyllämme. Ja noin viitenä yönä olen kesken yöunien häätänyt sohvalle nukkumaan. Eli käytännössä ukkokulta on joutunut nukkumaan yönsä kohta jo 2kk ajan sohvalla. Emmekä usko, että makuuhuoneen leveään sänkyyn tulee pääsemäänkään ennen pikkuveljen syntymää.

Viimeyönä nukuimme kuitenkin kaikki kirjaimellisesti omissa huoneissamme. Tyttö nukkui pinnasängyssään huoneessansa, suljetun oven takana. Mies "työhuoneessa" vieraspatjalla ja minä meidän makuuhuoneessamme, pehmeässä 160x200cm sängyssä. Ihanaa, unta!

Eilinen oli todella pitkä päivä, lähes kokonaan valvotun yön jälkeen. Tytöllä oli vapaapäivä päiväkodista. Poikkeuksellisesti myös tyttö nukkui vain yhdet päiväunet ja nekin hyvin huonosti. Ja ensimmäistä kertaa tälle vuodelle; tytön päivä oli hyvin itkuinen ja täynnä kitinää (väsymys, hampaat?!). Koko päivän sitä oikeastaan taas pelkäsi, että seuraavastakin yöstä tulisi jälleen hyvin repaleinen..

Tässä eilisten päikkäreiden jälkeinen "ohjelma"  pääpiirteittäin aina tähän aamuun saakka. Eilen aamulla kerkesimme käymään tytön kanssa ulkona ja kaupassa, ennen ensimmäisiä päikkäreitä. Touhukas päivä vaati veronsa; supistuksia ja selän oikuttelua, eli makoilua paljon lattialla ja sohvalla.

11:50 tyttö herää päiväunilta itkuisena
12:00 lounaan syönti, jonka jälkeen leikkiä, viihdytystä
13:45 tyttö haluaa välipalaa, jonka jälkeen yritän saada päiväunille
14:15 tyttö itkee huoneessaan, unesta ei tietoakaan, jatketaan leikkejä ympäri taloa
15:00 tyttö kierähtää alas sohvalta, lyö päänsä lattiaan ja siitä seuraa 8min lohdutonta itkua jonka jälkeen leikit jälleen pääsevät jatkumaan
15:30 vilkuilen kelloa, kerron tytölle että isi tulee kohta kotiin
15:50 mies tulee töistä kotiin, touhuamme yhä olohuoneessa
16:00 valmistan itselleni ruokaa, mies viihdyttää ja ruokkii tytön
16:20 istun pöydän ääreen, saan syödä rauhassa
16:45 mies alkaa tehdä lähtöä harrastukseensa
16:50 mies lähtee, ripustamme tytön kanssa pyykkejä
17:05 täytän kylpyammeen vedellä, tyttö ammeeseen
17:15 tytön pesu, kuivaus, vaatetus
17:30 laitamme isille vieraspatjan "työhuoneeseen"
17:50 tytön iltapuuro, syönti sujuu ihmeen hyvin ja reippaasti
18:05 olohuoneeseen leikkimään
18:35 tytön huoneeseen leikkimään (makaan lattialla)
18:55 mies tulee kotiin, jatkamme leikkimistä
19:40 tytölle iltamaidon lämmitys
19:45 tyttö menee nukkumaan (poikkeuksellisesti näinkin myöhään)
21:30 mies menee nukkumaan
22:00 alan itsekin hakemaan unta
01:05 herään, käyn vessassa
03:20 tyttö äännähtää huoneessaan (ei aiheuta toimenpiteitä)
05:00 herään, pyörin tovin sängyssä
06:00 herään jälleen, enkä enää nukahda
06:25 miehen herätyskello soi
06:35 mies herättää tytön, nousen itsekin ylös (kiiruhdan vessaan)
06:40 tytön suukottelua, silittelyä, aamupesut ja vaatteiden vaihto
06:50 tytölle ulkovaatteet päälle, päiväkotitavaroiden pakkausta
06:55 suukotan molemmat, vilkuttelen ovelta ja toivotan mukavaa päivää molemmille
06:57 teen itselleni aamupalan, pari kuppia kahvia ja istutan itseni koneelle

Hyvää huomenta!

Kävellen

Nyt meilläkin pieni taapero-neiti kävelee ilman tukea. Voi sitä riemua, mikä toisen silmistä välittyy kun kävely sujuu kuten hänen ylhäisyytensä itse haluaa! Hienosti tunnistaa sanan "kävellen" ja ryhtyykin aina sen jälkeen kävelemään eteenpäin ilman tukea. Onhan tuo näin alussa vielä hyvin horjuvaa, mutta kyllä on huikeasti nähnyt parantumista jo kahdessa viikossa. Kohta se jo juoksee... :)

Edelleen ystävämme flunssa on meillä kylässä, ei tunnu tämä tauti sitten millään lähtevän pois. Vuorotellen nostattaa itse kullekin pientä lämpöä ja sitten räkäilyt jälleen alkaa uudelleen. Noh, sairastetaan nyt kaikki oikein urakalla ennen vauvan syntymää!

Rakenneultrassa käytiin kuun alkupuolella. Siellä oli oikein kolme lääkäriä (erikoistunut ja ylilääkäri mukaanlukien) suorittamassa ultraa. Kaikki oli rakenteellisesti hyvin. Sydämessä tosiaan on läppä joka vuotaa, mutta erikoistuneen lääkärin mukaan vuoto on toiminnallista - eli sitä on meidän turha murehtia, koska sen ei pitäisi haitata mitenkään tulevaa. Ilmeisesti se läppävuoto voi vielä kuroa itsensä kiinni ja poistua ennen h-hetkeä tai sitten jotakin korvaavaa toimenpidettä tarvitaan syntymän jälkeen.

Nyt on meneillään raskausviikko 25. Jokainen viikko yritetään elää iloiten ja odottaen, mutta samalla menetyksen pelko yhä kummittelee takaraivossa. Sitä vaan toivoo, että viikot menisivät nyt hyvin nopeasti ja jos vauva päättäisi syntyä ennenaikaisesti, olisi sillä kaikki asiat jo niin hyvin että saisimme pitää pienokaisemme luonamme. Kai tälläinen alun kokemus jättää vaan niin ikävät muistot varjostamaan.. Mutta uskon, että jahka kaikki sujuu loppuun saakka hyvin ja meillä on se pieni ihana tuoksuteltava poika sylissä, unohtuu ne raskausajan murheet ja keskittyminen uuteen arkeen ilman sydänvikoja tai sydänvian kanssa alkaa. <3

Hankintoja olen uskaltanut jo jonkin verran pojalle tehdä. Kirppislöytöjä tähän mennessä kaikki ovat olleet, mutta hyviä sellaisia. Kietaisubodyja on lähes tulkoon jokainen body, esikoisen syntymäajasta viisastuneena ;) Ne olivat niin paljon helpompia pukea vastasyntyneelle, kuin tavalliset bodyt. Yökkäreitä ja housuja on myös jo hyvänlainen pino hankittuna. Värit ovat aika neutraaleja, on harmaata, ruskeaa, vaaleanruskeaa.. Raitoja on paljon, ei niinkään kuviointeja.

Yhtenä suurena hankintapulmana on sisarusrattaat. Hankkiako vai ei? Ennestäänhän meillä on edelleen (lähes) tuliterät Emmaljungan Edge Duo Combit. Pelkällä seisomalaudan hankkimisella emme tule kyllä toimeen. Mutta jos tämänkin vauvan maailmaantulo koetaan sektion kautta, voi alun koko perheen ulkoilut unohtaa lähes ensimmäisen kuukauden ajalta. Sen verran rankkaa se toipuminen kuitenkin on ja meiltä kotoa ulkoillessa on maasto enemmän kuin vähän mäkistä. Lähti sitten ihan minne suuntaan tahansa. Joten pelkkä vaunuilu vaatii jo paremman voinnin. Jos sisarusrattaat jäävät vielä hankkimatta, pääsee isosisko kuitenkin ukkokullan tai sukulaisten toimesta ulkoilemaan myös rattaillaan. Ja pikkuveli pääsee nukkumaan vaunuissa pihalle tarvittaessa. Mutta äiti+isi+isosisko+pikkuveli-ulkoilee -yhdistelmä ei vaan toimi.

Emmaljunga Double Viking

Bumbleride Indie Twin

Toki olen haaveillut ja tutkinut netin kautta sisarusrattaiden antia. Ykkösenä olisi Emmaljungan Double Vikingit. Hyvänä kakkosena tulee Bumbleriden Indie Twin -sisarusrattaat. Noh, näitähän ei juuri käytettynä myydä. Bumbleridet maksavat uutena n. 700€ + kantokoppa yms. Emmaljungat n. 900 €. Tärkeimpinä ominaisuuksina sisarusrattaissa on se, että molemmilla tulee olla omat istuinosat ja kuomut. Jatkuvasti pidän silmäni auki Huuto.netin ja Tori.fin suhteen, mutta nopeat syövät hitaat...! Ja ne ylihinnoitellut jäävät myymättä.


- Ann


ps. 5 000 lukukertaa on rikottu eilisen aikana! Kiitos teille :)

Lapsivesipunktio

Kaikenlaista on ollut nyt viimeisen kuukauden aikana. Tyttö aloitti päiväkodin ja itse palasin töihin. Nyt ollaan useampi viikko oltu flunssassa koko perhe. Olin saanut viestiä yhdeltä lukijalta, että miten meillä menee nyt, joten tulin vihdoin keretessäni kertomaan meidän kuulumisia tänne! :)

Kuukausi sitten sain puhelun koskien lapsivedestä tehtyjä kromosomituloksia. Niitä tuloksia ennen kävimme kuitenkin kahdesti äitiyspolilla pistettävänä. Ensimmäinen punktio ei onnistunut, mutta lääkärin ollessa eri toisella punktiokerralla onnistui näytteenottokin. Kohdun sisäpuolella olevat kalvot ovat kuulemma hyvin sitkeät ja niistä täytyi neulalla "runnoa" lävitse. Ensimmäinen punktiokerta pelotti ja jännitti etukäteen. Itse punktiossa unohdin hengittää ja kätilö joutui muutamia kertoja siitä muistuttelemaan. Mies oli onneksi tukena paikan päällä. Neulan pistos tuntui molemmilla kerroilla ikävältä, mutta jälkimmäisellä kerralla tekijänä oli vanhempi erikoistunut mieslääkäri, joka huokui osaamistaan ja itsevarmuuttaan: omakin olo oli heti paljon luottavaisempi ja koko tilanne oli minuutissa ohitse, kun se ensimmäisellä yrityskerralla oli kestänyt 5min. Kävimme siis kyseisellä viikolla keskiviikkona punktiossa ja tuloksien luvattiin tulevan noin 7 päivän kuluessa. En siis osannut lainkaan odottaa, että jo saman viikon perjantaina iltapäivällä saisin puhelun äitiyspolilta.

"** äitiyspolilta hei!"
"Hei.."
"Niistä kromosomituloksista soittelen."
"Nyt jo. Juu.."
"Halusitte tietää sukupuolen."
"Öö, joo.."
"Poika on ja terveet kromosomit on."
Tässä vaiheessa meinasin pudota polvilleni maahan, mutta jotenkin sain käveltyä loppumatkan keittiöön tuolille istumaan. Itku tuli, onnesta ja helpotuksesta. Jotakin sopersin takaisin puhelimeen ja kiittelin pikaisista vastauksista.
"Nyt on varmasti mukavempi aloittaa viikonloppu!"

Ja totta vie olikin, hyvien uutisten kera! Vielä sovittiin puhelimessa rakenneultraan aika ja sitten soitinkin täristen puhelun miehelle ja sen jälkeen omalle äidilleni. Voi helpotuksen tunnetta! Olin ollut niin varma, että tämä raskaus ei tulisi jatkumaan.. Ja nyt meille olisi tulossa kromosomeiltaan terve POIKA !! <3

Jälkimmäisessä lapsivesipunktiossa lääkäri tosiaankin tutki sikiön aivoja ja sydäntä tarkemmin. (Ja jo viikkoa aiemmin tehdyssä lapsivesipunktiossa sikiön turvotus oli jo hävinnyt, mutta se ei poista sitä todellisuutta, että turvotusta on kerran jo ollut ja sille todennäköisesti jokin syy on). Aivot olivat tuolloin kuulemma normaalit, ei mitään poikkeavaa. Mutta sydämestä lääkäri sanoi, että siellä on läppä joka vuotaa. Ja lääkärin sanojen mukaan "siitä nyt ei sinäänsä ole mitään haittaa". Läppävika saattaa siis itse kuroa ajan kanssa itsensä ns. umpeen tai sitten lapsen syntymän jälkeen tarvittaisiin jonkinlaista sydänoperaatiota. Keskenmenon riskit tietenkin jälleen kasvoivat. Mutta aika näyttää tämänkin.. Nyt olen kuitenkin jo osannut nauttia raskaudesta ja olen kertonut suurimmalle osalle ihmisistä tämän meidän tähän saakka eletyn tarinan. Raskausviikolle 17 saakka 'salasimme' raskautta suurimmaksi osaksi.

Tämä raskaus verrattuna esikoisen odotusaikaan on ollut hyvin samanlaista. Mutta joitakin konkreettisempia eroavaisuuksia on ollut (kuten naaman kukkiminen). Samanlainen väsymys ja pahoinvointi kesti yhtä pahana tässäkin rv 12 saakka. Mutta liekö se nyt niin pahaa ollut, kun kertaakaan en ole joutunut oksentamaan. Kaikkea muuta kyllä..

Tämän pojan liikkeet olen tuntenut rv16 lähtien (esikoisesta rv16-17 paikkeilla). Liikkeitä olen tuntenut vatsan läpi käteeni hentoina rv19 lähtien ja ulospäin liikkeet ovat selvästi näkyneet rv20 lähtien. Maha on kasvanut hurjaa vauhtia ja varmasti jo ennalta olleet ylimääräiset 7kg edesauttavat tässäkin ;)

Tänään eletään raskausviikkoa 21, nt-ultran mukaan laskettuna tänään on 20+5. Huomenna nähdään meidän pieni poika rakenneultrassa, jossa ilmeisesti keskitytään tutkimaan tarkemmin sydäntä. Olen nähnyt jopa unen siitä, että rakenneultrassa sukupuoli ei olisikaan poika - tuo poika tuntunee siksi niin epätodennäköiseltä kun miehen suvun puolelle 9. viimeisintä syntynyttä on ollut tyttöjä (oman lähisukuni puolella viimeisimmät 3 ovat olleet tyttöjä). Ja nt-ultran mukaan epäilty Turnerin syndroomakin on vain tyttöjen/naisten sairaus.

Kerrottakoon nyt vielä, että esikoinen on aivan hullaantunut päiväkotielämään. On saanut olla kaiken huomion keskipisteenä talon nuorimmaisena ollessaan. Nyt on jo kohta muutaman viikon ajan jäänyt hoitoon ilman itkuja ja päivät tuntuvat menevän todella hyvin. Ruoka maistuu, paremmin kuin kotona ja kaikki on mukavaa. Parempi ja hyvä niin!


- Ann

Raskaus ja nt-ultra

Lupasin palata pian asiaan ja tarkoitus oli runoilla tänne jo viikonlopun aikana, mutta niin se aika vaan taas vierähti.. Täällä kuitenkin nyt ja luvassa aiheesta ja aiheen vierestä turinointia.

Tässähän kävi sitten niin, että tein heinäkuussa positiivisen raskaustestin, oijoi sitä onnea :) Tutut raskausoireet olivat jo päällä, ennen kuin sain viimein testin kotiin saakka. Paleltaminen, hikoileminen ja tasainen lämmön nousu. Sitten alkoikin jo pahoinvointi. Mutta kertaakaan en ole tässäkään raskaudessa joutunut pönttöä halailemaan, mistä olen kyllä onnellinen. Joinakin hetkinä tosin toivon, että tulisipa se oksennus nyt niin olokin voisi helpottaa. Pahoinvointia on ollut aikalailla aamusta iltaan saakka. Vessassa käyn normaalisti noin yhden kerran yössä, nyt käyn vaihtelevasti 1-3 kertaa yössä. Joskus saatan ravata useamminkin.. Jonkinlaisia univaivoja on ollut, koska uni ei ole kaikkina öinä maistunut. Raskauden alkumetreillä tunsin sektioarven kohdalla ajoittain viiltävää kipua, mikä liittyi varmasti juurikin kohdun kasvamiseen. Niitä kipuja ei juurikaan ole enää ollut alun jälkeen.

Viime viikolla kävimme sitten nt-ultrassa josta emme saaneetkaan kotiin viemiseksi niin hyviä uutisia, kuin olisimme toivoneet. Heti ultran alettua näin itsekin, että tilanne ei ollut samanlainen kuin esikoisen kohdalla nt-ultrassa. Kätilö rauhallisesti sanoi samaan aikaan saman asian minulle ja miehelleni jatkaen, "mutta älkää hätääntykö, katsotaan nyt miten täällä muuten voidaan". Pieneltä löytyivät kaikki tarvittava nenäluuta ja aivolohkoja myöten. Siellä se sormiaan ojenteli ja meille vilkutteli. Sillä hetkellä itseäni itketti aivan mielettömästi, mutta hammasta purren pidin kyyneleet ja itkun sisälläni. Paikalle tuli lääkäri ja hän jatkoi tutkimusta erittäin kovakouraisesti, vääntelehdin kivusta. Mittailtiin ja tutkittiin. Niskaturvotusta pienellä oli lääkärin mittaamana reilut 5mm. Turvotus oli takaraivo-niska-yläselkä akselilla. Mutta lisää turvotusta oli myös pään molemmin puolin, vatsalla sekä jaloissa. Kylläkin huomattavasti pienempänä, kuin niskan alueella. Toisena asiana kätilö ja lääkäri kiinnittivät huomionsa sydämeen, josta emme lopulta aivan ymmärtäneet, että oliko siinä jotakin vikaa vai mikä oli tilanne. Mutta seurattavaksi luokiteltiin ainakin. Meille alettiin puhua Turnerin syndroomasta jo ennen, kuin nousin ylös istumaan. Turvotus ja sydämen poikkeamat viittasivat kuulemma siihen. Sitten katsottiin seulonnan tulosta, riskiluvuksi downille tuli 1:5. Juteltiin ja selviteltiin syvemmin tilannetta, että miten haluamme tästä edetä. Miehen kanssa olimme yhtä mieltä, että tästä jatkettaisiin eteenpäin. Eli kuun loppupuolelle saimme ajan lapsivesipunktioon, joka on mahdollista ottaa aikaisintaan rv15. Istukkabiopsiasta meille ei edes puhuttu, emmekä vielä siinä vaiheessa asiasta mitään osanneetkaan kysyä (mahdollista ottaa nt-ultran jälkeisinä päivinä ja tulokset tulevat muutamissa päivissä). Lapsivesipunktion jälkeen tulokset kuulemma tulisivat noin viikossa, mutta viljely veisi lisäaikaa viikosta kahteen. Riskit raskauden keskenmenosta nousivat entisestään. Pelkästään oma kohdunrakennepoikkeavuus on jo yksi riski keskenmenolle ja nyt mukaan tulivat omat riskinsä pienen turvotuksesta sekä sydämestä. Aika pyörällä päästä siinä tuli oltua ja muutaman kerran itkettyäkin. Onneksi mies oli mukana, hänen päähänsä taisi jäädä lopulta enemmän tietoa kuin omaani.

Lääkärin lähdettyä huoneesta kätilö jatkoi ihanana itsenänsä ja näytti meille tietoa tästä Turnerin syndroomasta. Antoi myös oman nimensä ylös paperille ja kehoitti soittamaan, jos vain tulisi jotakin kysyttävää. Meillä olisi mahdollisuus mennä käymään uudestaankin äippäpolilla, jos siltä tuntuisi, ennen lapsivesipunktiota.

Tuon hetken jälkeen ymmärrän vielä enemmän, miksi halutaan odottaa ensimmäistä ultraa ja kertoa sitten vasta raskaudesta läheisille/työkavereille yms. Itsekin odotimme esikoisen kohdalla nt-ultraan saakka. Tällä kertaa olin mennyt asiasta puhumaan jo muutamille läheisilleni ja ystäväni polttareissa siitä kuulivat kaikki muut juhlijat/kaverini. Väkisinkin on ajatellut, että mitä jos ei olisi kertonutkaan, olisivatkohan uutiset olleet sitten "parempia". Mutta sama se tilanne olisi silti ollut. Sitä vain miettii kaikkea typerää murehtiessaan. Kyllä tuollainen on vaan aika iso pommi, kun muutaman raskauskuukauden jälkeen sellainen kerrotaan. Ensimmäiset päivät meni itselläni ainakin osittain sumussa. Untakin oli vaikea saada ja se veloitti omasta olotilasta jälleen osan pois. Asia pyörii mielessä jatkuvasti. Miehelle yritinkin viikonloppuna kuvata asiaa niin, että hän ei joudu kantamaan tätä pientä sisällänsä ja täten on varmasti helpompaa olla ajattelematta asiaa. Kyllä hänkin asiaa on miettinyt, mutta töissä käydessä ajatukset tuppaavat yleensä pysymään poissa. Iselläni pahimpana on ollut ainakin yksinäiset hetket ja niitä on nyt viikon sisällä ollut liikaa. Mutta nyt ei tosiaankaan auta, kuin toivoa parhainta mahdollista loppua tälle tarinalle :) Jos raskaus ei mene kesken, niin ensimmäisenä odotamme tuloksia lapsivesinäytteestä. Sitten tiedämme, kuinka edetään.

Tähän loppuun voisin hieman avata Turnerin syndroomaa. Se on vain tyttöjen/naisten sairaus eikä sitä myöskään luokitella kehitysvammaksi. Tytöillä on kaksi X-kromosomia ja Turner-tytöiltä puuttuu toinen tai osa siitä. Yleensä TS-tytöt ovat aivan normaalin näköisiä ja oloisia tyttöjä, naisia, ihmisiä. Eroja näkyy kasvussa sekä hormonitoiminnassa. Keskimääräinen pituus on 147cm. Hormonitoiminta ei välttämättä ala lainkaan ja sitä täytyy lääkitä loppuelämän ajan. Raskaaksi tuleminen ei välttämättä ole jokaiselle mahdollista, mutta lääketiede on kehittinyt ja kehittyy jatkossakin. Sydänviat ovat myös yleistä TS-tytöillä, mutta niitäkin pystytään hoitamaan hyvin leikkauksilla. Suomessa syntyy vuodessa noin 10-15 Turner-tyttöä. Suurin osa raskauksista menee kesken hyvin varhaisessa vaiheessa.

Linkkejä:
Turnerin oireyhtymä, Terveyskirjasto
Turnerin oireyhtymä, Wikipedia
Turnerin oireyhtymä, TAYS

Dokumentti:
Harvinaisia naisia, Inhimillinen tekijä

Samanlaisesta vastaavasta tilanteesta löytyy paljon erilaisia tarinoita. Suuri osa tarinoista tuntuu päättyneen onnellisesti suuresta sikiön turvotuksesta ja riskiluvuista huolimatta. En halua liikaa elätellä toivoa, vaan yritän varautua enemmän mahdolliseen menetykseen. Mielummin huokaisen helpotuksesta, kuin tipun pilvilinnoista.


- Ann