Viimeisin sydänkontrolli

Jäpikän viimeisin sydänkontrolli oli pari kuukautta takaperin. Sinänsä hieman jännitti, että miten kaikki sujuu sairaalassa käydessä, kun edellisestä kontrollista oli jo ~10kk aikaa. Ensimmäistä kertaa kontrolliin saatiin mies mukaan, jotta tietää vähän tulevaisuudessa (tarvittaessa) mitä käynneillä tapahtuu ja miten ne etenevät.

Paljonhan käynneillä on aina odottelua, mutta onneksi lastenosastolla on hyvä ja monipuolinen leikkipaikka. Sairaalalla tulee olla ilmoittautuneena vähintään 15 minuuttia ennen sydänhoitajalle sovittua aikaa. Leikkipaikan puolella saa siis odotella yleensä 30 minuutin ajan, mikä on ajoista lyhyin. Sydänhoitajan luona kerrotaan kuulumiset ja voinnit, mitataan pituus ja tehdään punnitus. Sitten saadaankin palata takaisin odottelemaan.

Odottelun toinen osuus on myös yhtä arpapeliä, siinä kun saattaa kulua aikaa hyvässä lykyssä vain viitisen minuuttia tai sitten taas puolisen tuntia tai enemmänkin. Ja kun kutsu käy lääkärin pakeille, toimitaan reippaasti. Paitaa pois päältä ja lääkäri pääsee kuuntelemaan seisaalteen sydämen. Sitten siirrytään tutkimuspöydälle selälleen, jossa lääkäri kuuntelee uudestaan sydänäänet ja testaa reisivaltimopulssin. Jäpikkää asetellaan hiukan kallelleen, laitetaan piirretyt televisiosta pyörimään ja ultraus alkaa.

Tutkimuksen jälkeen saadaan pukea jäpikälle paita päälle ja kuullaan yhteenveto, lopputulema, sydämen tilanteesta. Sanotaan kiitokset ja poistutaan paikanpäältä.

Epikriisistä:

Diagnoosi: kaksiliuskainen aorttaläppä; pieni vuoto, muu kammioväliseinän aukko

Status: Yleivointi hyvä. Pituus +0.27 SD, paino +10,97 %. Ihon väri hyvä, perifeerinen verenkierto normaali. Verenpaine 102/61 mmHg. Keuhkot auskultoiden vapaat, sydämen syke tasainen, seisten ja selinmakuulla kuuluu sternumin vasemmalta puolelta kylkiluuväli III ja heikommin kylkiluuväli II systolinen, maksimissaan 2/6 vahva sivuääni. Maksa on normaalikokoinen ja reisivaltimopulssi tuntuu oikealta.

Ultraääni: Normaali nelilokerorakenne ja normaalit yhteydet. Eteiset tasakokoiset, kammiot sopusuhtaiset. Edelleen kammioväliseinän kautta näkyy oikovirtaus, joa suuntautuu oikean kammion ulosvirtauskanavan puolelle, kapea, mutta nopea, yli 3.5 m/s. Hyvä painegradientti kammioiden välillä. Kammioväliseinäaukko lihasalueella ja hyvällä etäisyydellä aorttaläpästä. Aorttaläppä avautuu asymmetrisesti, ylimmäinen purje paksuuntunut ja nyt näkyy kiinnitysmenon yhteydessä pieni vuototilkka. Aorttaläpän rengas pienehkö.

TV 23/MV 22 mm, TAPSE 26 mm, RV-RA -gradientti 14 mmHg + RA, kudosdoppler E/e -suhde välikammioväliseinä 7.4, vielä normaali. LV 32.5/20.9 mm, FS 35 %, EF 66 %, kammioväliseinä 5.8, takaseinä 5.1 mm ja RV 15 mm. Aorttaläppärengas 12 mm, tyvi 14 mm, kaari hyväkokoinen, istmus 7.2 - 7.6 mm. Normaali, hyvä pulsatiivinen virtaus.

Kammioväliseinän kautta edelleen oikovirtausta, aukko on vielä tässä vaiheessa ilman hemodynaamista merkitystä. Virtaus keuhkoihin ei ole lisääntynyt. Aorttaläppä avautuu asymmetrisesti, purjereuna paksuhko, nyt näkyy ihan pieni vuototilkka, mutta tässä vaiheessa ilman hemodynaamista merkitystä. Seurantaa jatketaan ennallaan."

Tämän käynnin jälkeen tuli pitkästä aikaa olo, että tekisi mieli kuulla jonkun muunkin sydänlääkärin mielipide nykyisestä tilanteesta ja mihin se voi johtaa näillä tiedoilla. Sekä tullaanko jonkinlaista operointia mahdollisesti tarvitsemaan tulevaisuudessa ja mitkä asiat siihen edellyttää. Epikriisin saavuttua kotiin tuli kuitenkin rauhallisempi olo. Mutta silti takaraivossa kummittelee se yksityiselle ajan varaaminen.. Seuraavan kontrollin pitäisi siis ajoittua kesän alkuun.

Sydänkontrolli ja sairastelua

Niitä, jäpikän sydänkontrolleja, on kahden vuoden sisälle mahtunut useita. Aortan kaaren lievä kapeuma korjaantui itsestään ja loppuvuoden 2015 osalta kontrollivälejä harvennettiin. Viime marras-joulukuussa jäpikän vointi kuitenkin huononi. Oli jatkuvasti väsynyt, ei jaksanut touhuta ja makasi lähinnä vasemmalla kyljellään käsi suoraksi ojennettuna. Päiväkodissakin huolestuttiin. Syksyn sydänkontrolli oli siirtynyt jo useita kertoja, milloin meidän puolelta ja milloin sairaalan puolelta. Meille oli myös sanottu, ettei peruutusaikoja ole mahdollista saada lastentautien poliklinikalta. Yhtenä joulukuisena päivänä kuitenkin sain soiton, jonka ansiosta päästiin heti samana päivänä sydänpolille tarkastamaan tilanne.

Epikriisistä:

Diagnoosit: kaksiliuskainen aorttaläppä, kammioväliseinän aukko

Tulosyy: Seuranta kaksiosaisen aorttaläpän ja kammioväliseinäaukon vuoksi. Lisäksi aortankaari oli välillä kapeahko.

Sairastunut marraskuun loppupuolella korvatulehdukseen. Edelleen päiväkodissakin ollut väsyneempi, lepäilee, ruoka ei maistu, ripulia ja pientä lämpöä. Atooppinen ihottuma edelleen.

Status: Yleisvointi hyvä. Keuhkot auskultoiden vapaat, ei vinkunaa tai rohinaa. Sydänsyke tasainen, istuen ja selinmakuulla kuuluu 2/6 vahva sivuääni kylkiluuväli IV ja karheako sternumin yläpuolelta molemmin puolin. Vatsa pehmeä, maksa normaali ja reisivaltimopulssi tuntuu hyvin oikealta.

Ultraääni: Normaali nelilokerorakenne ja yhteydet. Kammioväliseinäaukko sijaitsee oikean uloskanavan suuntaan menevän edessä lihasalueella pieni pätkä läpän tason alapuolella. Nopea oikovirtaus ja hyvä painegradientti kammioiden välillä. Aortankaari nyt hyvännäköinen ja normaali pulsatiivinen antegradinen virtaus. AV-läpät normaalikokoiset. Normaalit sisäänvirtaussingnaalit. Aorttaläpässä näkyy kolme purjetta mutta avautumisliike on kaksiosainen, toiminnallisesti kaksiosainen läppä. Ylimmäinen reuna paksuhkon näköinen. Ei vuotoa.

TV 22 / MV 23 mm, TAPSE 25 mm, V max AO 1.3/s, kudosdopplerilla kammioväliseinän puolelta E/e-suhde 10 eli poikkeava, takaseinän puolelta 7 eli normaali. LV 32/20 mm, FS 39 % ja EF 70 %, kammioväliseinä ja takaseinä 4 mm, RV 11 mm. Aorttaläppä 11 mm, tyvi 14 mm ja keuhkovaltimoläppä 17 mm. Verenkierto keuhkoihin normaali. Aortankaari istmus 12 mm.

Edelleen näkyy kammioväliseinäaukko, jonka kautta nopea oikovirtaus, tämä aiheuttaa sivuäänen. Lisäksi toiminnallisesti kaksiosainen aorttaläppä."

Kaikenkaikkiaan jäpikän loppuvuoden väsymys meni virustaudin ja korvatulehduksen jälkitilan piikkiin. Onneksi lopulta myös tuo väsymystila korjaantui joulun 'pidempien' pyhien avulla. Ehkä ensimmäiset kuukaudet päiväkodissa olivat riittävän rankkoja?

Sairastelulle ei kuitenkaan tullut loppua, vaan meidän taloudessa sairasteltiin koko kevät kahden viikon välein, jäpikkä useammin kuin neiti. Työnantajani ei jatkuvista poissaoloistani ilahtunut lainkaan, ei ymmärtänyt että miksi minun täytyi jatkuvasti jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin ja miksei mies voinut jäädä. Itse kuitenkin sain olla palkallisesti kotona sairaan lapsen kanssa kotona sen kolme päivää. Jos mies olisi kotiin jäänyt, olisi menetetty noiden päivien ajalta palkka täysin. Tätähän työnantajalle ei olisi tarvinnut edes kertoa, mutta lopulta työnantajapuolelta tullut painostus riitti ja kerroin syyn esimiehelleni. Työnantajalla on mahdollisuus pyytää vanhempia vuorottelemaan tai jakamaan sairauspäivät keskenään, mutta vanhemmat itse saavat päättää kuinka toimivat. Meidän tilanteessa oli järkevintä toimia yllä mainitulla tavalla. Tottakai olisimme muuten vuorotelleetkin, mutta rahallisesti se ei ollut järkevää.

Sairastelu kuitenkin loppui kelien lämmetessä. Touko-elokuun aikana ipanat saivat olla terveinä. Syyskuun lopulla kelien sopivasti viilentyessä sairastuttiin ensimmäisen kerran. Enterorokkoon.

Sydänkontrolli, EKG ja ultraus

Viimeisin kirjoitukseni pojan sydämen kontrollista on aivan lokakuun lopulta, ensimmäisen tutkimuksen jäljiltä. Tuon käynnin jälkeen olemme käyneet jo kahdesti sydänpolilla kontrollissa.

Toinen käyntimme sydänpolille tapahtui marraskuussa, noin neljä viikkoa ensimmäisen käynnin jälkeen. Käyntimme alkoi sydänfilmin ottamisella. EKG:n ottaminen sujui kaikkinensa hyvin, mitä nyt pienen ja vilkkaan pojan paikallaan pitäminen filmin ottamisen aikana oli hieman hankalaa. Johdot kiinnostivat hirmuisesti, mutta pienet nyrkit saatiin piiloon sentään sukkien sisään. Sen lisäksi olimme taas olleet flunssaisia, mutta paranemaan päin. Sydänfilmin jälkeen päästiin lähes samantien sydänhoitajalle verenpaineiden mittaukseen ja kasvukäyrien tarkastukseen. Sitten saatiinkin kahdestaan odotella tovin aikaa lääkärille pääsyä. Sydämen ultraus tehtiin edellistä kertaa nopeammin. Nyt kontrolloitiin aortan kaaren kapeutta ja aorttaläppää. Poika käyttäytyi levottomasti, joten lääkäri tutki nopeasti kaiken tarvittavan.

Seuraavassa otteita epikriisistä.
"Diagnoosit: kaksiliuskainen aorttaläppä, kapea aortan kaari.
Toimenpiteet: lepo-EKG, sydämen yleinen uä, sydämen doppler-uä.

Esitiedot: Sivuäänen takia tehty sydämen tarkistus ja todettu kaksiosainen aorttaläppä ja nopea virtaus aortankaaressa, kapea aortankaari.

Status: Sydänsyke tasainen, sydämestä kuuluu edelleen karheahko holosystolinen alkumesosystolisesti karheahko sivuääni sternumin oikealta yläpuolelta ja sydämen keskialueelta. Selästä ei sivuääntä kuulu.

Lepo-EKG: Sinusrytmi, normaalit johtumisajat, molemmat kammiot suhteellisesti kookkaat, mutta ei vielä hypertofian kriteeriä täytä.

Ultraääni sydämestä: Aorttaläppä lyhyessä akselissa kaksiosainen. Aortankaari vasemmalle laskevassa aortassa virtaus kiihtyy, pieni kapeuma näkyy. Kaksiosainen aorttaläppä, jossa ei vuotoa tai ahtautta tässä vaiheessa. Aortankaaressa edelleen virtaus kiihtyy, ahtaus ei ole lisääntynyt ja hyvä virtausprofiili. Pulssi tuntuu ja verenpainemittauksessa ei gradienttia. Kasvuiässä seurantaa jatketaan vielä tiheämmin ja seuraava kontrolli 6-7vko päästä."

Eli tilanne tämän toisen kontrollin jäljiltä oli siis oikeastaan pysynyt ennallaan, eikä mikään mennyt huonompaan suuntaan. Meille kerrottiin, että seuraava aika tulee kotiin ja se ajoittuu noin joulun ja uudenvuoden tienoille. Jäimme sitä sitten odottelemaan hyvillä mielin. Kerron tuosta kolmannesta kontrollista sitten eri postauksessa.

Sydämen ultraääni

Kävin pojan kanssa kaksin lastentautien poliklinikalla edellisellä viikolla. Se oli ensimmäinen kosketus kyseiseen osastoon itsellenikin. Menimme sinne siis neuvolalääkärin lähetteellä, joka kuuli sydämestä sivuäänen 6kk käynnillä.

Käynti alkoi odottelulla, olimme 20min etuajassa paikan päällä. Sydänhoitajalle päästiin 20min myöhässä. Onneksi poika on niin reipas ja hyväntuulinen, että viihtyi tuon 40min hyvinkin sylissä. Todellisuudessa olisi varmaankin halunnut konttailla ja touhuta sairaalan likaisella lattialla. Sh:n huoneessa käynti aloitettiin verenpaineiden mittauksella, jotka tarkistettiin oikeasta käsivarresta. Paineet olivat kuulemma normaalit. Sen jälkeen katsottiin pojan pituus ja paino. Kuukauden takaiseen verrattuna paino lähti käyrillä kohoamaan ja pituus laskemaan, kun se tähän mennessä on mennyt päinvastoin. Sh tosin painotti, että jyrkästä muutoksesta ei ollut kyse. Poika vaan naureskeli sh:lle ja leluille. Ei rimpuillut tai kääntyillyt pöydällä. Sh:n huoneesta pääsemisen jälkeen menimme takaisin käytävälle odottelemaan. Vieläkin poika ihmeen hyvin viihtyi sylissä, eikä kaipaillut ruoan tai maidon perään.

Lääkärin huoneeseen pääsimme myös lopulta noin 25min myöhässä. Riisuin pojalta bodyn ja jätin housut sekä sukat jalkaan. Poika naureskeli naislääkärille ja antoi tämän ultrata ilman rimpuiluja. Johdot kiinnostivat enemmän, kuin lelut tai muut viihdykkeet. Tuntui ainakin siltä, että lääkäri ultrasi 10min ajan sydäntä jonka jälkeen sanoi, että nyt täytyisi ultrata aorttaa ja varoitteli, että siinä vaiheessa vauvat viimeistään ryhtyvät itkemään, koska se tuntuu niin epämiellyttävältä. Ja niin poika alkoikin itkeskellä, muttei mitenkään raivolla. Lääkärillä oli vaikeuksia päästä kunnon näkymään, joten sain nostaa pojan hetkeksi ilmaan ja lääkäri siirsi tyynyn pojan alle niin, että pää oli hieman takakenossa, jolloin rintakehä ja kaula paljastuivat. Aortan ultrauksessa kesti ehkä viitisen minuuttia. Sain nostaa pojan paremmin tyynyn päälle nojaamaan ja lääkäri tutki vielä alavatsan sekä nivuset, joista pulssi kuulemma tuntui hänen mielestään ihan hyvin. Lääkäri lähti hakemaan sydänhoitajan paikan päälle, koska pitäisi vielä ottaa uusinnat verenpaineista. Sydänhoitaja tuli huoneeseen ja asetteli laitteistoin valmiiksi. Verenpaineet katsottiin 3x oikeasta kädestä ja tämän jälkeen 3x oikeasta jalasta. Paineet olivat hyvät.

Lääkäri havainnollista kirjan avulla löydöksensä sydämestä. Pojalla on siis kaksipurjeinen aorttaläppä, eli bikuspidi. Normaalisti sydämen aorttaläppä on kolmipurjeinen. Täten pojalla on siis synnynnäinen sydämen epämuodostuma, joka ei näytä kuitenkaan tällä hetkellä olevan mitenkään haitallinen eikä täten estä meitä elämästä normaalia elämää. Bikuspidin lisäksi pojalla on aortan koarkaatio, eli ahtauma - mutta erittäin lievänä. Näitä nyt sitten seuraillaan ja tilannetta katsotaan, että mihin suuntaan mennään. Ahtauma voi poistua kasvun myötä itsestään tai sitten se voi pahentua. Bikuspidi taasen vaatii koko kasvuiän ajan seurantaa ja vielä kuulemma aikuisiälläkin tarkastuksen/tarkastuksia. Molemmat "vaivat" ovat tarvittaessa korjattavissa.

Raskausaikainen trikuspidaaliläpän vuoto oli tosiaankin korjannut itse itsensä ja toimi täysin normaalisti.

 

Kuvan nuolet kuvaavat veren kulkusuuntaa.
1. Oikea eteinen
2. Vasen eteinen
3. Yläonttolaskimo
4. Aortta
5. Keuhkovaltimo
6. Keuhkolaskimot
7. Hiippa (Mitraali)läppä
8. Aorttaläppä
9. Vasen kammio
10. Oikea kammio
11. Alaonttolaskimo
12. Kolmipurje (Trikuspidaali)läppä
13. Keuhkovaltimon läppä

Seuraavan ajan saimme 4 viikon päähän. Silloin käynti alkaa sydänfilmin otolla ja jatkuu sydänhoitajan luona tehtävillä mittauksilla ja päättynee lääkärin ultraukseen. Jälleen on siis pariksi tunniksi ohjelmaa luvassa sairaalalla. Sinänsä ikävää, kun nuo käynnit osuvat keskelle päivää. Tyttöä ei voi ottaa sairaalalle mukaan, kun saisi olla itsellä silmät selässä ja kaksi lisäkättä. Jotenka mies joutuu sitten ottamaan töistä palkattomia päiviä tai tunteja, riippuen meidän aikataulusta ja omasta työtehtävätilanteestaan. Mutta kyllä näistä asioista selvitään eteenpäin, nämähän on vaan järjestelykysymyksiä! :)