J09 Influenssa, aiheuttaja tietyt tunnistetut virustyypit

Pari viikkoa sitten heräsin kurkkukipuun. Neljäntenä aamuna siitä lapset heräsivät räkäisinä ja samaisen päivän iltana esikoisen käytös enteili nousevaa kuumetta. Seuraavana aamuna kuumemittari näyttikin sitten lämpöä ja iltapäivällä sitä oli jo reilut 38.

Siitä seuraavana aamuna suunnistin esikoisen ja kuopuksen kanssa lääkärille. Kuume oli sillä hetkellä laskussa. Koska kuopus oireili täysin samalla tavoin, pyysin lääkäriä katsomaan samalla myös hänen korvansa. Sieltä löytyikin molemmin puoleinen korvatulehdus, johon saatiin antibioottikuuri.

Kun pääsimme takaisin kotiin, olimme kaikki kolme aivan heikkoina. Esikoisella kuume oli palannut takaisin 38, oma ja kuopuksen lämpö oli myös selkeästi koholla. Linnoittauduimme sohvalle peittojen alle.

Seuraavana aamuna heräsin itsekin jo kuumeisena. Lääkäri oli kirjoittanut lapsen nimellä vain kaksi päivää sairauslomaa, koska kummallakaan ei lääkärikäynnin aamuna ollut kuumetta (kunnes tosiaan kotiin palasimme). Varailin alkuillalle työterveyteen ajan, koska tiesin ettei töihin ollut ainakaan seuraavana päivänä menemistä ja mies oireili samanlaisella tautikuvalla. Ties vaikka kohta olisimme kaikki yhtäaikaa kipeänä.

Lääkärissä käytiin jälleen pitkä keskustelu viime vuoden puolella tehdyistä diagnooseista ja mietittiin tämän hetken tilannetta. Lääkäri sydäntä kuunnellessa sanoi kuulevansa selkeän sivuäänen. Kerroin, että sairaalareissulla oli todettu, että sivuääni on vahva virtausääni - hän oli samaa mieltä. Sairauslomaa loppuviikko ja lisäksi sain lähetteet laboratoriokokeisiin.

Ipanat alkoivat tervehtyä kolmen päivän kuumeilun/ lämpöilyn jälkeen ja menivät loppuviikosta takaisin päiväkotiin. Oma oloni kuitenkin paheni. Särkylääkkeet alentivat kuumeen hetkellisesti, mutta sitten taas lämpö palasi lähtölukemiin (38,5-39). Viidentenä päivänä pakottauduin heti aamusta labrakokeisiin ja samalla varasin ajan erikoislääkärille. Oirekuvan kartoituksen jälkeen kävin uudestaan labrassa verikokeissa ja influenssatestissä, jonka jälkeen vielä sydänfilmissä ja keuhkoröntgenissä.

Pääsin nopeasti takaisin lääkärin huoneeseen jossa kuulin, että olin antanut positiivisen näytteen Influenssa A:sta. Sen lisäksi sydänfilmini oli (edelleen) poikkeava. Koska itse en ollut nähnyt lainkaan helmikuun viimeisintä sydänfilmiä enkä ollut saanut kardiologin kirjettä, sovimme että käyn samalla reissulla päivystyksessä josta saisin vastauksen sydänasioihin.

Sydänfilmi oli täysin samanlainen edellisten kanssa. Sain kuulla, että kardiologi oli suositellut kontrolli-EKG:ta kesän lopulle. Sovimme lääkärin kanssa, että samalla kertaa katsottaisiin myös hemoglobiinin tilanne. Tällä hetkellä hb arvo oli jopa 139 (tosin rautavarastot vieläkin osittain alhaiset/ alarajoilla).

Pääsin kotiin apteekin ja Tamiflu -lääkekuurin kanssa. Lääkkeen tarkoituksena on pysäyttää kehossa jylläävä influenssa ja täten katkaista myös kuumeilu. Vielä kolmannen kuuripäivän kohdalla oli lämpöilyä. Yhä myös heikko sekä kolottava olo. Flunssaa unohtamatta.

Huomenna pitäisi selviytyä takaisin töihin. Olo on yhä heikohko, mutta eipä se liene ihmekään viikon kestäneen makuulla olon ja sairastamisen jälkeen. Jos itse saisin päättää, lepäilisin vielä kotona - mutta huomenna sen näkee, että onko jo riittävän kunnossa. Toki lääkärit kertoivat kaiken maailman jälkitaudeista, mutta täytyy toivoa että niiltä vältyttäisiin.

Onko teillä tai oletko itse sairastanut tiettävästi influenssan? Miten toipuminen sujui? Tuliko jälkitauteja?

Sairastupailua - AGAIN

Useamman viikon sairasloman jälkeen palasin töihin. Olo oli muuten suhteellisen ok, mutta voimat olivat tipotiessään. Pientä huimausta ja heikotusta tuli, jos ympärillä olleet asiat vilisivät liian vauhdikkaasti silmissä (eli kun vauhti koveni). Ensimmäisen päivän jälkeen olin todella väsyksissä ja kotiin päästyä heittäydyin sohvalle pitkälleen.

Lähes heti kotiin päästyä huomasin jäpikän käytöksestä, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Lämpö kainalosta mitattuna 37,3 astetta. Eli kuumehan se sieltä taas ilmoitti tulostaan.. Mies vietti ensimmäisen päivän sairastelevan jäpikän kanssa, itse seuraavan sekä kolmannen, joka oli vapaapäivä muutenkin. Sairauslomatodistuksen hakureissulla lääkärissä todettiin, että silmätulehdus on palannut jälleen molempiin silmiin - eli uutta kuuria päälle. Korvat olivat vielä punaiset, mutta selkeästi edellisestä käynnistä paremmalla tolalla. Kuume kävi kolmen vuorokauden sisällä korkeimmillaan 38,5 asteessa. Neljännen päivän aamuna lämpö oli (meille) normaalissa 35-35,5 asteen tuntumassa, kunnes päiväunien jälkeen pompsahti taas 37,6. Ei auttanut kuin hätyytellä pappa hätiin, kun siihen oli mahdollisuus eikä tarvinnut kummankaan jäädä palkattomalle vapaapäivälle kotiin. Koko viikko jäpikällä meni siis sairastaessa ja vointi oli heikko. Ruoka ei maittanut ja leikit eivät kiinnostaneet. Kunnes viikonloppuna alkoi näkymään vihdoin pientä toipumisen merkkiä..

Ja siinä vaiheessa sairastuin itse. Flunssa ilmoitti päivää aiemmin tulostaan ja sieltä se lämpö lähti työpäivän jälkeen kohoamaan niin, että yöllä rikottiin 38 raja. Olipa jälleen karsea ja turhauttava olo.. Töistä piti jäädä taas sairaslomalle päiväksi ja marssia työterveyteen. Siellä käytiin erikoislääkärin kanssa anemian "tilannetta" yhdessä läpi. Hän kehoitti harkitsemaan ehkäisypillereiden käyttöön ottamista, sillä erään hematologin mukaan niukatkin kuukautiset voivat olla riittävät anemiaa aiheuttamaan. Ja painotti, että rautavarastoja tulisi tankata jotta saataisiin vointi paremmaksi. Neljästä viikosta kolme viikkoa pelkkää sairastelua, kyllä turhauttaa. Ja sitä ennen vielä yhtäsoittoa kolme viikkoa flunssassa ja ääni käheänä, niinkuin nyt.

Ja jottei tässä olisi vielä kaikki, niin neidin yskä vain paheni viikonlopun aikana ja heti maanantaina päiväkotipäivän jälkeen iloksemme saimme todeta, että ruoka ei maistu ja vain sohvalla tekee mieli maata. Kainalosta mitattuna lämpö 37. Toisella kerralla 37,6. Kolmannella 38. Here we go again!

Marraskuu - tänä vuonna selkästi sairastelun kuukausi. Huoh. Haluan eroon tästä kierteestä! Enkä halua, että ipanat joutuvat sairastamaan näin paljon ja tiheästi.

Sairastupa numero XX

Hieman aavistelin oman sairasloman alussa, että näinköhän ipanat pysyvät muutaman viikon ajan terveinä kun enterorokosta lähtien ovat flunssaisia olleet.

Toissailtana miehen tuodessa ipanoita päiväkodista, aavistin jäpikän käytöksestä ettei kaikki ole kohdallaan. Lämpö oli kainalosta mitattuna 37. Silmätkin olivat aivan punaiset. Soittoa papalle, jotta tulisi seuraavana päivänä meille sairasvahdiksi siksi aikaa, kun kävisin mahalaukun tähystyksessä. Illan mittaan jäpikän silmät alkoivat puskea ulos keltaista paksua rähmää, kotidiagnosoitiin silmätulehdus.

Yöstä ei meinannut tulla unellista millään. Aluksi jäpikkä kyllä suostui omaan sänkyynsä unille, mutta aika nopeasti tuli nyyhkyttäen meidän luoksemme olohuoneeseen. Ei auttanut, kuin tehdä pesä makuuhuoneeseen. Siitäkään ei meinannut mitään tulla, kun vähän väliä toinen nyyhkytteli ja voivotteli. Oli pakko kammeta itsensäkin sänkyyn ja silitellä parin minuutin välein pikkuherraa olkapäästä. Parin tunnin rumban ja noin 10 minuutin torkahtamisen jälkeen oli todettava, että nyt on kuume selkeästi noussut ja tarvitaan avuksi lääkettä. Onneksi ipanat on olleet pääasiassa aina reippaita ottamaan lääkeannokset. Tälläkin kertaa meitä aikuisia lähinnä huvitti kaiken valvomisen keskellä, kun lääke -sanan kuultuaan jäpikkä jo nousi puoli-istuvaan asentoon huulet töröllään. Pronaxenin avulla saatiinkin sitten nukuttua nelisen tuntia ilman heräämistä.

Aamulla kuumemittari näytti 37,0. Miehen lähtiessä neidin kanssa kohti päiväkotia, vaihdoin nopeasti vaatteet ja petasin sängyt. Hieman kerkesin taloa tuulettaa ja hampaiden pesun yhteydessä kuulin, että auto saapui pihaan. Pappa tuli siis paikalle etuajassa, kuten yleensäkin. Jäpikkä oli mielissään, kun pääsi köllöttelemään papan syliin sohvalle. Sain siistittyä niin itseni kuin keittiönkin, jonka jälkeen yhteistuumin alettiin ruokkimaan pientä potilasta. Yllättäen kyllä pieni annos jogurttia, pala leipää ja kourallinen viinirypäleitä maittoivat pikkuherralle.

Kellokin oli jo sen verran, että sai soittaa terveyskeskukseen ja varata iltapäivälle käyntiaikaa. Tällä kertaa ei sairaanhoitajakaan kyseenalaistanut mahdollista silmätulehdusta, onneksi. Alkuvuonna meitä ei puhelimitse uskottu, vaikka jäpikällä oli tämänkin kertaista tulehdusta ärhäkkäämmät oireet päällä - käskettiin vain putsailla ja olla yhteydessä jos oireet eivät parin päivän kuluttua helpota. Saman päivän iltana laitoin kuitenkin miehen soittamaan terveyskeskukseen, koska silmien tilanne oli niin paljon pahentunut päivän aikana. Onneksi pääsimme iltapäivystykseen ja hakemaan apteekista silmätipat. Siinä vaan kävi sitten niin, ettei tulehdus lähtenyt ensimmäisillä tipoilla helpottamaan vaan piti parin päivän päästä käydä lääkärin pakeilla hakemassa tujumpi resepti, jonka avulla saatiin silmätulehdus taltutettua.

Kotiuduttuani mahalaukun tähystyksestä pappa  kertoi, että jäpikkä oli tuon vajaan kolmen tunnin ajan vain maannut sohvalla viltin alla ja tuijottanut televisiota. Ei ollut yrittänyt puuhastella mitään, mutta oikeaa korvaansa oli ajoittain hangannut. Papan lähdettyä jäpikkä halusi syödä kourallisen viinirypäleitä ja suostui nauttimaan pienen tilkan mehua. Asetuttiin hetkeksi sohvalle mittaamaan lämpöä, joka näyttikin 38,0. Pienen väsytystaistelun jälkeen sain jäpikän jäämään päiväunille omaan sänkyynsä ja itse pääsin katsomaan edellisillan Ex-Onnelliset.

Tunnin päiväunien jälkeen köllittiin yhdessä hetki sohvalla, kunnes yritettiin hieman taas ruokailla. Ei oikein ottanut onnistuakseen tällä kertaa, mutta vettä sain ujutettua pikkuherralle Muumi-juomapullon avulla. Ulkovaatteiden pukeminen ja terveyskeskukseen lähteminen ei ollut mieleistä puuhaa ja kiirehän siinä sitten meinasi tulla.

Saavuttiin kuitenkin terveyskeskukseen ajoissa ja jäimme sairaanhoitajan oven edustalle odottamaan vuoroamme. Kauaa ei tarvinnut onneksi odotella, kun päästiin jo huoneeseen kertomaan tilannetta. Selkeästi silmätulehdus, siihen avuksi sähköisellä reseptillä silmätipat. Sh alkoi katsomaan jäpikän korvia, joka sai aikaan itkuhuudon - mitä normaalisti ei ole tullut. Ja sh totesikin, että molemmat korvat punoittavat siihen malliin, että meidän tulee käydä vielä lääkärin pakeilla. Urhealle pikkuherralle sh antoi mukaansa kissatarroja.

Lääkärin huoneen takana piti jonkun aikaa odotella. Jäpikkä totesi useasti, että häntä paleltaa ja väsyttää. Huoneeseen päästyämme lääkäri kuunteli jäpikän keuhkot ja sydänäänet. Pitkittyneestä flunssasta huolimatta keuhkot kuulostivat normaaleilta. Sitten katsaus korviin, joka tällä kertaa sujui kivuttomasti ja ilman huutoitkuja. Vasen korva oli lääkärin mukaan ärhäkän punainen ja tärykalvo pullottavainen. Oikea korva myös ärhäkän punainen, mutta tärykalvo toista pullottavaisempi. Kuulemma sen näköinen, että saattaisi puhjeta hetkenä minä hyvänsä, jolloin korvasta valuisi ulos pahan hajuista eritettä, märkää. Jos näin tapahtuisi tulisi korva suojata vedeltä. Suihkun ajaksi laittaa korvansuulle pumpulituppo. Lääkäri laittoi sähköisenä reseptinä antibioottikuurin ja samalla uusi jäpikän ihorasva-reseptin. Korvakontrolliin pitäisi varata aikaa noin kuukauden kuluttua.

Apteekkiin päästyämme selvisi, ettei heillä ole ollut elokuusta alkaen lainkaan ihorasvaamme ja vaikuttaisi siltä, ettei sitä olisi hetkeen tulossakaan. Farmaseutin mukaan markkinoille olisi kuitenkin tullut uusia hyviä rasvoja, mutta niistä tulisi keskustella lääkärin kanssa, joka voisi määrätä uutta reseptiä. Ei auttanut siis, kuin jättää rasvat tällä kertaa ostamatta. Onneksi kotona olisi vielä kahden purkin loput käytettävänä.

Kotiin päästyä puhdistin jäpikän silmät rähmästä sekä laitettiin hyvällä yhteishengellä tipat molempiin silmiin ja antibioottiannos suusta alas. Jäpikän kommentti antibiootista oli "hyvältä maistuu". Kerettiin istahtaa sohvalle ja avata televisio, kun mies ja neiti saapuivat kotiin.

Illalla silmätippojen laittaminen ei sujunutkaan väsyneelle pikkuherralle niin hyvin, kuin päivällä. Piti hieman taistella, mutta onnistuttiin. Antibiootin ja Pronaxenin ottaminen sujui hyvin. Kuumeinen pikkupotilas kömpi sänkyynsä ja nukahti hetimiten. Tunnin päästä heräsi kuitenkin itkemään ja huoneeseen mennessä tärisi sängyssään istualteen silmät kiinni, aivan hiestä märkänä. Vähennettiin vaatetusta ja jäpikkä pääsi takaisin uneen.

Jossain vaiheessa yöllä havahduin hereille jäpikän kömpiessä väliimme.

Virusinfektio

Kolme vuorokautta kotiutumisen jälkeen olo oli hyvinkin samanlainen, kuin mitä sairaalaan mennessä. Huimasi, heikotti, päätä ja koko kroppaa särki. Tuona päivänä tuli rehkittyä ehkä hieman liikaa..

Aamulla piti viedä ipanoille päiväkotiin hanskat ja kävin siinä samalla sitten rauhallisella kävelyllä. Jonka jälkeen lepäilin kotosalla vielä lähes nelisen tuntia, ennen kuin lähdin käymään työpaikallani viemässä sairauslomatodistuksen ja työpuhelimen. Vielä kerkesin olemaan sohvan omana tunnin verran, kunnes lähdin hakemaan esikoista päiväkodista neuvolalääkäriin. Neuvolassa odoteltiin puolisen tuntia ja alkoi tuntua, ettei sitä meidän aikaa kyllä näköjään sitten ollutkaan.. Kunnes oma neuvolantätimme tuli ulos huoneestaan ja hämmästyi, että miksi olimme siellä, kun lääkärikin on jo pois lähtenyt. Kävi ilmi, että neuvolantätimme oli poistanut tuon päiväisen 4-vuotis lääkäriajan ja siirtänyt sen loppukuulle samaan yhteyteen, milloin mentäisiin lääkärin pakeille neidin allergiaoireiden takia. En voinut ymmärtää, että miksi hän niin oli tehnyt - varsinkin kun olin vielä sähköpostissa kysellyt, että riittäisikö että allergiaoireet otettaisiin esille tuolla 4-vuotis lääkärineuvolassa. Noh, joku aivopieru oli hänelle sattunut tuossa ja that's it.. Hän kysyi, että eikai meille nyt liikaa ollut haittaa tullut tuosta turhasta käynnistä ja sitten kerroinkin viikonlopun tapahtumista, anemia -diagnoosista ja tulevasta. Hän oli kovin pahoillaan ja kyseli, että tarvitsisimmeko mahdollisesti kotiapua, mutta kerroin että selviämme kyllä. Mietti edelliskerran sanomisiani ja muisti, että olin itsekin pohtinut ääneen tuota jatkuvaa väsymystäni ja sairasteluani.. Käski lepäillä ja toivotti tsemppiä.

Alkuillalle olin sopinut, että kaverini voisi lapsiensa kanssa tulla tuomaan neidin lahjan ja samalla meitä moikkaamaan. Olin vain taas jo aivan poikki, kun kotiin neuvolasta päästiin.. Vierailu sujui kuitenkin suht nopeasti ja hyvin. Heidän lähdettyään olo kuitenkin romahti. Särki aivan jokaista kohtaa kropasta, huimasi, heikotti, palelsi ja en kyennyt tekemään mitään. Keuhkoissa ja keuhkoputkessa tuntui pahalta, yskin noin 20 min ajan yhtäsoittoa.. Kömmin sohvalle viltin alle, lämpö näytti 36,6. Tärinä jatkui ja lasten mentyä nukkumaan lämpö oli 35,8. Pian makasin sohvalla kahden viltin ja paksun peiton alla. Tunnin päästä lämpö oli lähestulkoon 38. Ilmankos olo olikin niin kamala.. Siitä sitten nousi 38,3 saakka ja jämähti.

Alkuyöstä sairaanhoitaja-kaverini kehotuksesta soitin päivystykseen. Sieltä neuvottiin ottamaan panadolia ja juomaan nestettä. Jos olo yön aikana pahenisi, saisin lähteä päivystykseen. Jos vointi olisi aamulla sama, tulisi olla yhteydessä omaan terveyskeskukseen.

Yö meni kuumehorkassa ja lääkkeen alkaessa vaikuttaa lämpö jämähti 37,5. Aamulla oli ollut tarkoitus letittää neidin hiukset päiväkotiin kuvausta varten, mutten ololtani kyennyt siihen. Nopeasti vain saparot päähän, suukot ja halit ipanoille ja takaisin sänkyyn nukkumaan. Puolenpäivän aikaan pakotin itseni sohvalle. Aamupalaksi kulhoon kaadoin maustamatonta jogurttia 150g, puolikkaan banaanin, muutaman klementiini-siivun ja päälle gluteenitonta mysliä. Kyytipojaksi tuopillinen vettä. Sohvalla viimeisintä Ensitreffit alttarilla -jaksoa seuratessa sain aamiaisen uppoamaan alas. Sitten iski taas totaali väsähtäminen ja silmät lupsuen tuijotin jotakin hömppäohjelmaa, kunnes luovutin ja kömmin takaisin sänkyyn. Heräsin puoli viiden aikaan, kun mies saapui ipanoiden kanssa kotiin. Olo oli yhä kamala, yläkroppaa ahdisti ja lämpö pysytteli 37,3 paikkeilla. Päätin soittaa terveyskeskukseen ja sieltä pyydettiinkin näytille.

Terveyskeskukseen päästyä pääsin makoilemaan sänkyyn. Sairaanhoitaja tuli ottamaan verenpaineet, jotka toisella mittauksella muuttuivat hyviksi. Hapetus oli 99, samassa yhteydessä pulssi pyöri 100 kieppeillä. Sitten pistettiin sormenpäähän ja otettiin tulehdusarvot. Kysyin hemoglobiinin mittauttamisesta, johon sairaanhoitaja kertoi, että arvot otettaisiin jos lääkäri niin pyytäisi. Tulos tuli, crp 22 ml/l. Sitten sh lähti hakemaan hemoglobiini-pikatesteriä. Pistettiin uudestaan ja tuloksena hemoglobiini 98 g/l. Eli tulehdusarvot hieman nousseet ja hb pysynyt suht samana 100>98. Puolisen tuntia kerkesin torkkumaan, kunnes lääkäri tuli hakemaan huoneeseensa.

Siellä sitten tutkittiin korvat, nielu ja imusolmukkeet. Lääkäri kuunteli keuhkot ja sydämen, paineli vatsan jota aristikin joka ikisestä kohdasta. Crp-tulos viittasi virus-tartuntaan. Koska lähtötilanne perjantaista alkaen oli yleisvoinnin suhteen jo heikko ja anemia lisää itsessään infektioriskiä, oli lääkärin mukaan vain huonoa tuuria että olin onnistunut saamaan uuden virustartunnan. Hänen mukaansa uskalsin rauhallisin mielin toipua kotona taudista, mutta jos vointi muuttuisi uudemman kerran, niin tulisi olla yhteydessä uudelleen. Silloin ei enää tämä diagnoosi ns. pätisi.

Ilmoitin miehelle, että pääsisin kotiin. Siitäkin huolimatta, että oli jo ipanoiden nukkumaanmenoaika, lähti kolmikko minua vielä kotiin noutamaan. Kotiin päästyä suukoteltiin ja haliteltiin ipanoiden kanssa, jonka jälkeen asetuin sohvalle viltin alle mussuttamaan leipää ja mehukeittoa. Tunnin verran katselin televisiota miehen kanssa (eli silmät välillä ummistaen), kunnes siirryin sänkyyn nukkumaan.  Kaikenkaikkiaan olin 24h aikana jaksanut pysyä hereillä noin 4h ajan.