Sairastupaan herkkua

Tälle viikonlopulle oli kalenteriin buukattuna useammatkin juhlat, mutta niin sitä vaan taas sairastupaillaan. Edellisen sairastupailun takia kuopuksen 3-vuotis juhlat jäi pitämättä ja täten herkut kyhäämättä, joten olin itsekin odottanut että pääsisin vähän herkuttelemaan muiden kyhäämiä gluteenittomia antimia. Noh, väliäkös sillä - nimittäin ipanathan harmistuivat itkuihin saakka sitä, että kaikki juhlat jäävät taas väliin. Harmi.

Onneksi törmäsin heti aamulla Miia Metson blogissa tähän herkkuun! Keittiön kaapissa oli vielä   jemmassa 100g tummaa suklaata ja kaikki muukin tykötarpeellinen löytyi, joten päätettiin ipanoiden kanssa kolmistaan väsätä yhdessä kakku uuniin.

(Fazerin tumma suklaa)

Hieman sovelsin Miian ohjetta, joten tässä oma ohjeeni:

150g laktoositonta voita

100g tummaa suklaata (gluteeniton, laktoositon)

2dl sokeria

2tl vaniljasokeria

3dl gluteenitonta hienoa jauhoseosta

ripaus suolaa

Uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi kattilassa. Ota kattila levyltä pois ja lisää joukkoon tumma suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut voin joukkoon. Mittaa kuivat ainekset kulhoon, lisää sulanut seos ja sekoita. Valuta taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (itsellä oli käytössä 16cm halkaisijan irtopohjavuoka). Paista uunissa 15-20min, riippuen taikinan paksuudesta.

Itse pidin kakkua uunissa 18min ajan ja koostumus jäi keskeltä löysähköksi - toimi hyvin. Ipanoille tarjoilin kakkupalat laktoosittoman vaniljajäätelön kera. Kipeä kuopus ei kakkua edes maistanut, mutta jäätelöt maittoivat.

Jälleen terveempää huomista odotellen..!

Influenssa

Kuumeilun alkamisesta reilu viikko takanapäin. Joka paikkaan koskee ja kolottaa, aaltoillen. Jalkoja ja käsiä pakottaa. Päätä särkee. Vatsa on sekaisin ja pienikin turvotus on kadonnut, puntarin lukema tipahtanut pari lukua alaspäin. Ruokahalu on kateissa. Yskityttää ja kirkasta limaa irtoaa samalla tavoin, kuin viikkoa aiemminkin. Väsyttää ja hengästyttää helposti. Heikko ja huono olo, huimausta unohtamatta.

Kävin työpaikalla kääntymässä. Se käynti osoitti, että olin edellisenä päivänä tulkinnut omaa oloani "oikein". En ollut vielä tarpeeksi työkykyinen. Vaikka en edes rehkinyt, olin silti hetkessä hikinen ja yhtä aikaa palelin. Siinä vaiheessa, kun tunsin pistävää kipua ritakehällä, työkaverin kehoituksesta tajusin luovuttaa ja varata ajan lääkärille.

Oirekuva täsmää kyllä influenssaan ja osa oireiluista sopii myös Tamiflu -lääkitykseen. Kuulemma moni kieltäytyy toistamiseen lääkekuurista, koska ovat saaneet lääkkeestä enemmän haittoja kuin hyötyjä. Ja hyvällä tuurilla taudin potemisaika on lyhentynyt vain noin vuorokaudella.

Vaikea siis sanoa, että otanko kyseisen lääkityksen vastaan toistamiseen jos joskus tulevaisuudessa influenssatartunta yllättää. Kamala tauti kaikkinensa. Ja toivon, että jos ipanat tämän sairastivat, niin selviäisivät ilman jälkitauteja. Tai jos eivät ole tätä sairastaneet, niin eivät sairastuisikaan. Enkä tietenkään itsellenikään jälkitauteja toivo.

Terveempää loppuviikkoa kohti!

J09 Influenssa, aiheuttaja tietyt tunnistetut virustyypit

Pari viikkoa sitten heräsin kurkkukipuun. Neljäntenä aamuna siitä lapset heräsivät räkäisinä ja samaisen päivän iltana esikoisen käytös enteili nousevaa kuumetta. Seuraavana aamuna kuumemittari näyttikin sitten lämpöä ja iltapäivällä sitä oli jo reilut 38.

Siitä seuraavana aamuna suunnistin esikoisen ja kuopuksen kanssa lääkärille. Kuume oli sillä hetkellä laskussa. Koska kuopus oireili täysin samalla tavoin, pyysin lääkäriä katsomaan samalla myös hänen korvansa. Sieltä löytyikin molemmin puoleinen korvatulehdus, johon saatiin antibioottikuuri.

Kun pääsimme takaisin kotiin, olimme kaikki kolme aivan heikkoina. Esikoisella kuume oli palannut takaisin 38, oma ja kuopuksen lämpö oli myös selkeästi koholla. Linnoittauduimme sohvalle peittojen alle.

Seuraavana aamuna heräsin itsekin jo kuumeisena. Lääkäri oli kirjoittanut lapsen nimellä vain kaksi päivää sairauslomaa, koska kummallakaan ei lääkärikäynnin aamuna ollut kuumetta (kunnes tosiaan kotiin palasimme). Varailin alkuillalle työterveyteen ajan, koska tiesin ettei töihin ollut ainakaan seuraavana päivänä menemistä ja mies oireili samanlaisella tautikuvalla. Ties vaikka kohta olisimme kaikki yhtäaikaa kipeänä.

Lääkärissä käytiin jälleen pitkä keskustelu viime vuoden puolella tehdyistä diagnooseista ja mietittiin tämän hetken tilannetta. Lääkäri sydäntä kuunnellessa sanoi kuulevansa selkeän sivuäänen. Kerroin, että sairaalareissulla oli todettu, että sivuääni on vahva virtausääni - hän oli samaa mieltä. Sairauslomaa loppuviikko ja lisäksi sain lähetteet laboratoriokokeisiin.

Ipanat alkoivat tervehtyä kolmen päivän kuumeilun/ lämpöilyn jälkeen ja menivät loppuviikosta takaisin päiväkotiin. Oma oloni kuitenkin paheni. Särkylääkkeet alentivat kuumeen hetkellisesti, mutta sitten taas lämpö palasi lähtölukemiin (38,5-39). Viidentenä päivänä pakottauduin heti aamusta labrakokeisiin ja samalla varasin ajan erikoislääkärille. Oirekuvan kartoituksen jälkeen kävin uudestaan labrassa verikokeissa ja influenssatestissä, jonka jälkeen vielä sydänfilmissä ja keuhkoröntgenissä.

Pääsin nopeasti takaisin lääkärin huoneeseen jossa kuulin, että olin antanut positiivisen näytteen Influenssa A:sta. Sen lisäksi sydänfilmini oli (edelleen) poikkeava. Koska itse en ollut nähnyt lainkaan helmikuun viimeisintä sydänfilmiä enkä ollut saanut kardiologin kirjettä, sovimme että käyn samalla reissulla päivystyksessä josta saisin vastauksen sydänasioihin.

Sydänfilmi oli täysin samanlainen edellisten kanssa. Sain kuulla, että kardiologi oli suositellut kontrolli-EKG:ta kesän lopulle. Sovimme lääkärin kanssa, että samalla kertaa katsottaisiin myös hemoglobiinin tilanne. Tällä hetkellä hb arvo oli jopa 139 (tosin rautavarastot vieläkin osittain alhaiset/ alarajoilla).

Pääsin kotiin apteekin ja Tamiflu -lääkekuurin kanssa. Lääkkeen tarkoituksena on pysäyttää kehossa jylläävä influenssa ja täten katkaista myös kuumeilu. Vielä kolmannen kuuripäivän kohdalla oli lämpöilyä. Yhä myös heikko sekä kolottava olo. Flunssaa unohtamatta.

Huomenna pitäisi selviytyä takaisin töihin. Olo on yhä heikohko, mutta eipä se liene ihmekään viikon kestäneen makuulla olon ja sairastamisen jälkeen. Jos itse saisin päättää, lepäilisin vielä kotona - mutta huomenna sen näkee, että onko jo riittävän kunnossa. Toki lääkärit kertoivat kaiken maailman jälkitaudeista, mutta täytyy toivoa että niiltä vältyttäisiin.

Onko teillä tai oletko itse sairastanut tiettävästi influenssan? Miten toipuminen sujui? Tuliko jälkitauteja?

Sairastupa numero XX

Hieman aavistelin oman sairasloman alussa, että näinköhän ipanat pysyvät muutaman viikon ajan terveinä kun enterorokosta lähtien ovat flunssaisia olleet.

Toissailtana miehen tuodessa ipanoita päiväkodista, aavistin jäpikän käytöksestä ettei kaikki ole kohdallaan. Lämpö oli kainalosta mitattuna 37. Silmätkin olivat aivan punaiset. Soittoa papalle, jotta tulisi seuraavana päivänä meille sairasvahdiksi siksi aikaa, kun kävisin mahalaukun tähystyksessä. Illan mittaan jäpikän silmät alkoivat puskea ulos keltaista paksua rähmää, kotidiagnosoitiin silmätulehdus.

Yöstä ei meinannut tulla unellista millään. Aluksi jäpikkä kyllä suostui omaan sänkyynsä unille, mutta aika nopeasti tuli nyyhkyttäen meidän luoksemme olohuoneeseen. Ei auttanut, kuin tehdä pesä makuuhuoneeseen. Siitäkään ei meinannut mitään tulla, kun vähän väliä toinen nyyhkytteli ja voivotteli. Oli pakko kammeta itsensäkin sänkyyn ja silitellä parin minuutin välein pikkuherraa olkapäästä. Parin tunnin rumban ja noin 10 minuutin torkahtamisen jälkeen oli todettava, että nyt on kuume selkeästi noussut ja tarvitaan avuksi lääkettä. Onneksi ipanat on olleet pääasiassa aina reippaita ottamaan lääkeannokset. Tälläkin kertaa meitä aikuisia lähinnä huvitti kaiken valvomisen keskellä, kun lääke -sanan kuultuaan jäpikkä jo nousi puoli-istuvaan asentoon huulet töröllään. Pronaxenin avulla saatiinkin sitten nukuttua nelisen tuntia ilman heräämistä.

Aamulla kuumemittari näytti 37,0. Miehen lähtiessä neidin kanssa kohti päiväkotia, vaihdoin nopeasti vaatteet ja petasin sängyt. Hieman kerkesin taloa tuulettaa ja hampaiden pesun yhteydessä kuulin, että auto saapui pihaan. Pappa tuli siis paikalle etuajassa, kuten yleensäkin. Jäpikkä oli mielissään, kun pääsi köllöttelemään papan syliin sohvalle. Sain siistittyä niin itseni kuin keittiönkin, jonka jälkeen yhteistuumin alettiin ruokkimaan pientä potilasta. Yllättäen kyllä pieni annos jogurttia, pala leipää ja kourallinen viinirypäleitä maittoivat pikkuherralle.

Kellokin oli jo sen verran, että sai soittaa terveyskeskukseen ja varata iltapäivälle käyntiaikaa. Tällä kertaa ei sairaanhoitajakaan kyseenalaistanut mahdollista silmätulehdusta, onneksi. Alkuvuonna meitä ei puhelimitse uskottu, vaikka jäpikällä oli tämänkin kertaista tulehdusta ärhäkkäämmät oireet päällä - käskettiin vain putsailla ja olla yhteydessä jos oireet eivät parin päivän kuluttua helpota. Saman päivän iltana laitoin kuitenkin miehen soittamaan terveyskeskukseen, koska silmien tilanne oli niin paljon pahentunut päivän aikana. Onneksi pääsimme iltapäivystykseen ja hakemaan apteekista silmätipat. Siinä vaan kävi sitten niin, ettei tulehdus lähtenyt ensimmäisillä tipoilla helpottamaan vaan piti parin päivän päästä käydä lääkärin pakeilla hakemassa tujumpi resepti, jonka avulla saatiin silmätulehdus taltutettua.

Kotiuduttuani mahalaukun tähystyksestä pappa  kertoi, että jäpikkä oli tuon vajaan kolmen tunnin ajan vain maannut sohvalla viltin alla ja tuijottanut televisiota. Ei ollut yrittänyt puuhastella mitään, mutta oikeaa korvaansa oli ajoittain hangannut. Papan lähdettyä jäpikkä halusi syödä kourallisen viinirypäleitä ja suostui nauttimaan pienen tilkan mehua. Asetuttiin hetkeksi sohvalle mittaamaan lämpöä, joka näyttikin 38,0. Pienen väsytystaistelun jälkeen sain jäpikän jäämään päiväunille omaan sänkyynsä ja itse pääsin katsomaan edellisillan Ex-Onnelliset.

Tunnin päiväunien jälkeen köllittiin yhdessä hetki sohvalla, kunnes yritettiin hieman taas ruokailla. Ei oikein ottanut onnistuakseen tällä kertaa, mutta vettä sain ujutettua pikkuherralle Muumi-juomapullon avulla. Ulkovaatteiden pukeminen ja terveyskeskukseen lähteminen ei ollut mieleistä puuhaa ja kiirehän siinä sitten meinasi tulla.

Saavuttiin kuitenkin terveyskeskukseen ajoissa ja jäimme sairaanhoitajan oven edustalle odottamaan vuoroamme. Kauaa ei tarvinnut onneksi odotella, kun päästiin jo huoneeseen kertomaan tilannetta. Selkeästi silmätulehdus, siihen avuksi sähköisellä reseptillä silmätipat. Sh alkoi katsomaan jäpikän korvia, joka sai aikaan itkuhuudon - mitä normaalisti ei ole tullut. Ja sh totesikin, että molemmat korvat punoittavat siihen malliin, että meidän tulee käydä vielä lääkärin pakeilla. Urhealle pikkuherralle sh antoi mukaansa kissatarroja.

Lääkärin huoneen takana piti jonkun aikaa odotella. Jäpikkä totesi useasti, että häntä paleltaa ja väsyttää. Huoneeseen päästyämme lääkäri kuunteli jäpikän keuhkot ja sydänäänet. Pitkittyneestä flunssasta huolimatta keuhkot kuulostivat normaaleilta. Sitten katsaus korviin, joka tällä kertaa sujui kivuttomasti ja ilman huutoitkuja. Vasen korva oli lääkärin mukaan ärhäkän punainen ja tärykalvo pullottavainen. Oikea korva myös ärhäkän punainen, mutta tärykalvo toista pullottavaisempi. Kuulemma sen näköinen, että saattaisi puhjeta hetkenä minä hyvänsä, jolloin korvasta valuisi ulos pahan hajuista eritettä, märkää. Jos näin tapahtuisi tulisi korva suojata vedeltä. Suihkun ajaksi laittaa korvansuulle pumpulituppo. Lääkäri laittoi sähköisenä reseptinä antibioottikuurin ja samalla uusi jäpikän ihorasva-reseptin. Korvakontrolliin pitäisi varata aikaa noin kuukauden kuluttua.

Apteekkiin päästyämme selvisi, ettei heillä ole ollut elokuusta alkaen lainkaan ihorasvaamme ja vaikuttaisi siltä, ettei sitä olisi hetkeen tulossakaan. Farmaseutin mukaan markkinoille olisi kuitenkin tullut uusia hyviä rasvoja, mutta niistä tulisi keskustella lääkärin kanssa, joka voisi määrätä uutta reseptiä. Ei auttanut siis, kuin jättää rasvat tällä kertaa ostamatta. Onneksi kotona olisi vielä kahden purkin loput käytettävänä.

Kotiin päästyä puhdistin jäpikän silmät rähmästä sekä laitettiin hyvällä yhteishengellä tipat molempiin silmiin ja antibioottiannos suusta alas. Jäpikän kommentti antibiootista oli "hyvältä maistuu". Kerettiin istahtaa sohvalle ja avata televisio, kun mies ja neiti saapuivat kotiin.

Illalla silmätippojen laittaminen ei sujunutkaan väsyneelle pikkuherralle niin hyvin, kuin päivällä. Piti hieman taistella, mutta onnistuttiin. Antibiootin ja Pronaxenin ottaminen sujui hyvin. Kuumeinen pikkupotilas kömpi sänkyynsä ja nukahti hetimiten. Tunnin päästä heräsi kuitenkin itkemään ja huoneeseen mennessä tärisi sängyssään istualteen silmät kiinni, aivan hiestä märkänä. Vähennettiin vaatetusta ja jäpikkä pääsi takaisin uneen.

Jossain vaiheessa yöllä havahduin hereille jäpikän kömpiessä väliimme.

Enterorokko

Koko kesän saimme ipanoiden osalta nauttia terveistä päivistä. Syyskuun loppupuolella, kelien viilennettyä, iski ensimmäinen tautiaalto päälle. Ensimmäisenä jäpikälle nousi korkea kuume, jota seuraavana päivänä seurasi suunpieleen ilmestyneet punaiset pisteet, jotka lähtivät tummumaan hurjaa vauhtia. Seuraavana päivänä koko jäpikkä oli yltäpäältä täynnä näppylöitä. Googlettamalla ja muilta äiti-ihmisiltä kyselemällä kotidiagnosoitiin enterorokko. Niitä näppyjä löytyi aina suusta jalkapohjiin saakka. Kuumetta oli sen kolmisen päivää. Vähän rokkonäpyt tuntui raavituttavan, jos vaatteita ei ollut suojana. Ihottumakin paheni selässä.

Ja sitten jäpikän lähestulkoon toivuttua sairastui neiti. Korkea kuume nousi yöllä ja oksennukset tulivat sänkyyn. Samaan aikaan huomattiin punaiset täplät suun ympärillä ja osattiin aamulla terveyskeskukseen mennessä kertoa hoitajille, että enterorokkoa meillä sairastetaan. Samaa mieltä olivat. Ei ollut nielu- tai korvatulehduksia kummallakaan. Pikaisen käynnin jälkeen päästiin toipumaan kotiin.

Neidiltä oli voimat vähissä kahden päivän ajan, lähinnä sohvalla ja sängyllä makoillessa kulutettiin aikaa. Jäpikkä oli tuossa vaiheessa jo aivan kyllästynyt kotona kököttämiseen. Eli tervehtynyt härnäsi vähän väliä sairastelevaa. Tilannetta ei myöskään helpottanut se, että itsellä oli myös voimat täysin pois. Lämpöä ja aivan kamala olo kolotuksen kera, niin ettei tehnyt mieli sohvalta nousta ylös edes komentamaan jäpikkää.

Viimeinen sairaslomapäivä oltiin vielä kiltisti sisällä. Yritettiin keksiä kaikenlaista tekemistä kolmistaan. Väritys- ja kirjoitusharjoitukset muovailuvaha touhuineen siivittivät aamupäivää. Iltapäivällä järkättiin sitten keskelle olohuonetta "maalaustalkoot". Oikeastaan järjestämistä oli vain isojen papereiden lattiaan teippaaminen ja sopivien työkalujen etsintä. Sillä neidin ensimmäisen sairasyön oksentamisen johdosta oltiin otettu matot pois lattioilta.

Ipanat menivät takaisin päiväkotiin tuon viikon perjantaina. Siellä kuultiin, että on paljon ollut enteroa liikenteessä. Aika väsähtäneitä olivat päivän päätteeksi, mutta innoissaan että olivat saaneet leikkiä kavereiden kanssa.