Sairastupailua - AGAIN

Useamman viikon sairasloman jälkeen palasin töihin. Olo oli muuten suhteellisen ok, mutta voimat olivat tipotiessään. Pientä huimausta ja heikotusta tuli, jos ympärillä olleet asiat vilisivät liian vauhdikkaasti silmissä (eli kun vauhti koveni). Ensimmäisen päivän jälkeen olin todella väsyksissä ja kotiin päästyä heittäydyin sohvalle pitkälleen.

Lähes heti kotiin päästyä huomasin jäpikän käytöksestä, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Lämpö kainalosta mitattuna 37,3 astetta. Eli kuumehan se sieltä taas ilmoitti tulostaan.. Mies vietti ensimmäisen päivän sairastelevan jäpikän kanssa, itse seuraavan sekä kolmannen, joka oli vapaapäivä muutenkin. Sairauslomatodistuksen hakureissulla lääkärissä todettiin, että silmätulehdus on palannut jälleen molempiin silmiin - eli uutta kuuria päälle. Korvat olivat vielä punaiset, mutta selkeästi edellisestä käynnistä paremmalla tolalla. Kuume kävi kolmen vuorokauden sisällä korkeimmillaan 38,5 asteessa. Neljännen päivän aamuna lämpö oli (meille) normaalissa 35-35,5 asteen tuntumassa, kunnes päiväunien jälkeen pompsahti taas 37,6. Ei auttanut kuin hätyytellä pappa hätiin, kun siihen oli mahdollisuus eikä tarvinnut kummankaan jäädä palkattomalle vapaapäivälle kotiin. Koko viikko jäpikällä meni siis sairastaessa ja vointi oli heikko. Ruoka ei maittanut ja leikit eivät kiinnostaneet. Kunnes viikonloppuna alkoi näkymään vihdoin pientä toipumisen merkkiä..

Ja siinä vaiheessa sairastuin itse. Flunssa ilmoitti päivää aiemmin tulostaan ja sieltä se lämpö lähti työpäivän jälkeen kohoamaan niin, että yöllä rikottiin 38 raja. Olipa jälleen karsea ja turhauttava olo.. Töistä piti jäädä taas sairaslomalle päiväksi ja marssia työterveyteen. Siellä käytiin erikoislääkärin kanssa anemian "tilannetta" yhdessä läpi. Hän kehoitti harkitsemaan ehkäisypillereiden käyttöön ottamista, sillä erään hematologin mukaan niukatkin kuukautiset voivat olla riittävät anemiaa aiheuttamaan. Ja painotti, että rautavarastoja tulisi tankata jotta saataisiin vointi paremmaksi. Neljästä viikosta kolme viikkoa pelkkää sairastelua, kyllä turhauttaa. Ja sitä ennen vielä yhtäsoittoa kolme viikkoa flunssassa ja ääni käheänä, niinkuin nyt.

Ja jottei tässä olisi vielä kaikki, niin neidin yskä vain paheni viikonlopun aikana ja heti maanantaina päiväkotipäivän jälkeen iloksemme saimme todeta, että ruoka ei maistu ja vain sohvalla tekee mieli maata. Kainalosta mitattuna lämpö 37. Toisella kerralla 37,6. Kolmannella 38. Here we go again!

Marraskuu - tänä vuonna selkästi sairastelun kuukausi. Huoh. Haluan eroon tästä kierteestä! Enkä halua, että ipanat joutuvat sairastamaan näin paljon ja tiheästi.

Uuteen ruokavalioon siirtyminen

Ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) aiheuttamia oireita ja vaivoja vähentääkseni päätin aloittaa erilaisen ruokavalion kokeilun. Tätä kirjoittaessa on menossa kuudes päivä FODMAP-ruokavaliolla, jonka sallituista ruoka-aineista on lisäksi rajoitettu pois kaikki omaa lievää refluksia ja närästystä pahentavat tekijät. Tarkoitukseni ei ole ryhtyä ruokavaliomuutoksella dieetille, vaan tukea omaa terveyttä ja kohentaa oloa sekä lisätä hyvinvointia. Kokeilen, kuinka tämä uusi ruokavalio vaikuttaa kehoni toimintaan ja aion lisätä 1-2kk kuluttua, tai yrittää ainakin, sallittuihin raaka-aineisiin niitä aiemminkin syömiäni.

Painonmuutosta on kuitenkin havaittavissa ja omalla kohdallani siitä ei ole haittaa. Ennen sairastelun alkua tavoitteena on ollut pitkään jo päästä -8kg tilanteeseen, joka on 1. tavoitelukema ja kaikki sen alle menevät uusia saavutuksia. Lukema on siis se, missä olin ennen esikoisen syntymää. Normaalipaino. Viiden päivän ajalta muutos on ollut -1kg. Matkaa tavoitteeseen on siis vielä -5,5kg.

FODMAP-ruokavaliolla on tarkoitus vältellä tiettyjä lyhytkestoisia hiilihydraatteja. Niitä on mm. vehnä, ruis, ohra, palkokasvit, sipulit, sienet, osa kaaleista, kivelliset hedelmät, ksylitoli, sorbitoli, mannitoli ja maltitoli. Makeiset, maustetut jogurtit, kuitupitoiset jogurtit, myslit, kevyttuotteet, tuorejuustot ja proteiinipatukat sisältävät yleensä myös ns. piilo-FODMAP-hiilareita. Välteltäviä on myös kaikki ruoat joissa on fruktoosia enemmän kuin glukoosia, eli omenat, päärynät, vesimeloni, mango ja hunaja. Myös laktoosia sisältävät tuotteet voivat toisilla pahentaa oireita. Punainen liha aiheuttaa myös itselläni oireita, joten pyrin sitä myös välttelemään.

Lievästä refluksista ja ruokatorven alaosan tulehduksesta johtuen omalta kielletty -listaltani löytyy mm. sitrushedelmät, kurkku, tomaatti, paprika, chili, kahvi, suklaa, hiilihapolliset juomat ja alkoholi. Myös ruoan maustaminen täytyy pitää minimissä, sillä se pahentaa heti närästystä.

Kielletyn listan raaka-aineet olen korvannut sallituilla, joita omalla kohdallani on tällä hetkellä mm. kana, kala, kaura, gluteenittomat viljat, peruna, riisi, salaatit, pinaatti, porkkana, yrtit, hunaja- ja cantaloupe-melonit, marjat, banaanit ja laktoosittomat tuotteet. Hyvän raaka-ainelistauksen resepteineen löytää mm. FODMAP-keittiöni -sivustolta.

En sanoisi, että olotila tai vointi olisi muuttunut näin lyhyessä ajassa. Mutta selkeästi muutosta on tapahtunut närästyksen ja vatsan turvotuksen kanssa, molemmat ovat vähäisempää parin viikon takaiseen verrattuna. Suuressa avainasemassa on tietenkin närästävien raaka-aineiden ja tuotteiden pois jättäminen. Tällä hetkellä kuitenkin vielä välillä röyhtäilen pelkästä veden juomisesta, mutta se ei sentään aiheuta enää jokaisella kerralla polttavaa tunnetta rintakehän seudulle. Kuukauden Somac-kuuria jatketaan edelleen. Vatsan oireet ovat olleet vaihtelevia, toinen päivä tuntuu olevan edellistä erilaisempi. Välillä on helpompi olo ja turvotuskaan ei ole niin paha. Tänä aamuna kuitenkin vatsaa väänsi ja turvotti jo ennen aamiaista.

Lapset voivat toki syödä samaa ruokaa kanssani, mutta enemmän monipuolisuutta ja niitä itselleni aiemmin sallittuja raaka-aineita tulen heille edelleen tarjoamaan, laktoosin ja gluteenin kera.

Googlettamalla löytyy paljon hyviä sivustoja, tässä kuitenkin tähän mennessä parhaimmaksi kokemani:

FODMAP-keittiöni

Valio, FODMAP-ruokavalio

Kuopuksen ruokailu

Jäpikkä on saavuttanut 2v 8kk iän. Päiväkodissa kuulemma kaikenlainen ruoka tuntuu uppoavan ja siellä syödään hyvällä ruokahalulla, vaikkakin kavereiden seurassa meinaa homma yleensä karata pelkän pelleilyn puolelle.

Kiinteitä jäpikkä opetteli syömään hyvällä menestyksellä. Paitsi, että kaikenlainen siivellinen ei pientä suuta saanut aukeamaan. Sama linjaus on jatkunut sieltä saakka. Kotona ruoka jää syömättä, jos tarjolla on esimerkiksi kanaa. Oli se sitten kuinka pieneksi pilkottu, mehukkaaksi jätetty tai piilotettu muun ruoan sekaan. Ei uppoa. Jää syömättä.

Sama on ollut kaikilla lihapaloilla (nautaa, possua). Ei uppoa. Jää syömättä. Paitsi naudan jauheliha. Tyypin herkkuruokaa onkin ollut kaikki jauhelihaa sisältävät kosteat ruoat kuten jauhelihakastike, lasagne ja makaronilaatikko. Mutta ei missään nimessä mikään kuivahko kuten lihamureke tai -pihvit, oli sitten sisus kuinka mehukas. Eikä ole uponnut oikeastaan edes itsetehdyt jauhelihapyörykät, mutta kaupan einespyörykät kyllä, valitettavasti.

Paljon ollaankin siis arkisin iltaruokina syöty sellaista, mikä menisi koko porukalle mukisematta alas. Mutta viikonloppuisin on kiva syödä jotain erilaista kuin arkena, varsinkin kun silloin on yleensä voinut käyttää kokkailuun enemmän aikaa. Yleensä se menee niin, että jäpikkä sitten kieltäytyy ruoasta ja lähtee pois pöydästä, koska lautasella tarjottava ei maistu ja homma menee riehumiseksi. Ellei ole tarjota herralle esim. jämäruokaa viikolta.

Joka tapauksessa, jokunen aika sitten jäpikkä alkoi kieltäytyä kotona myös jauhelihaa sisältävistä ruoista. On yritetty vaihtaa koostumuksia ja raaka-aineita. Tyyppi on saanut olla jatkuvasti apuna ruoanlaitossa, mutta lautasen tullessa nenän eteen homma vaan tyssää täysin. Leipä ja salaatista nypitty kurkku kyllä maistuisi.

Ei olla syömisestä yritetty tehdä numeroa missään vaiheessa. Enkä halua tietenkään ipanoita pakottaa syömään, mutta maistamaan yritän aina houkutella. Nykyään kommentti maistamisen jälkeen on "hyi, pahaa".

Ja sanotaan nyt vielä uudestaan, että päiväkodissa ruoka maistuu. Kotona tyyppi vaatii omaa ruokarauhaa mihin tahansa aikaan päivästä, se hänelle pyritään suomaan. Kai tässäkin pätee "aikaa, aikaa ja paljon toistoja" - vai? Vinkkejä? Omia kokemuksia?

Kolonoskopian jälkeen

Kolonoskopian aikaiset kivut jäivät tosiaan vain toimenpiteen aikaisiksi. Etukäteen varoiteltiin, että ilmaa saattaa jäädä vatsaan paljonkin ja tulee tarve päästellä niitä pihalle. Mutta omalla kohdallani vatsassa ei kiertänyt ilma, ainoastaan hetken aikaa toispuoleisesti tuntui kivistystä joka helpotti heti kävellessä.

Syömään piti alkaa rauhallisesti ja aloittaa enemmänkin "vetisellä" ruoalla. Saman päivän iltana söin siis vain laktoositonta jogurttia ja viiliä. Illalla vatsa piti omaa meteliänsä joka lisääntyi makuulle asettuessa.

Seuraavana aamuna uskalsin viilin kera jo maistaa vaaleaa leipää, mutta pureskelin sitä normaalia kauemmin. Vatsan turvotus oli yön aikana hävinnyt kokonaan. Lounasaikaan söin pinaattikeittoa. Päivälliselle tein jauhelihakastiketta ja perunamuusia, jota syödessä alkoi vatsassa tuntua hieman ilkeältä. Ja ruoan jälkeen alkoi närästää ja röyhtäyttää. Eli "takaisin vanhaan tuttuun". Iltapalaksi söin viiliä ja palan kauraleipää.

Suurta näläntunnetta ei ole ollut tämän viikon aikana lainkaan, vaikka päivät on menneet hyvin pienillä annoksilla. Runsas nesteiden juominen on varmasti ollut myös apuna tässä asiassa. Eikä tuota energiaa ole mahdottomasti kulunutkaan, kun päivät on menneet sohvalla lepäillessä.

Ipanat kyselivät aluksi paljon lääkärikäynnistä ja halusivat kuulla useita kertoja, että miten tutkimus oli tehty. Huolestunein neidin esittämä kysymys oli "näkyikö siellä sun sisällä verta?". Yksityiskohtia toimenpiteestä en heille kertonut ja tarkentavia kysymyksiä ei heiltä tullut, kuten että mitä kautta se tähystysputki oli sisälleni laitettu. Neiti kuitenkin huolehti, että söin ja join varmasti hänen nähden.

Kolonoskopia

Huom! Tämä kirjoitus on jälleen oma kokemukseni tehdystä toimenpiteestä eikä siten tarkoita, että mahdollisesta omasta tähystyksestäsi tulisi samanlainen. Jokainen reagoi omalla tavallaan!

Saavuin tähystysyksikköön hyvissä ajoin ennen kolonoskopiaa (= perä- ja paksusuolen tähystystä). Ihmettelin kyllä, kun kukaan ei tullut tarjoamaan esilääkitystä. 15 minuuttia ennen varsinaisen ajan alkamista sain kutsun toimenpidehuoneeseen, jossa heti selvisi ettei tietoihini oltu kirjattu mitään esilääkityksestä joten en sitä enää siinä vaiheessa saisi. Silloin iski pieni paniikki.

Vaihdoin viereisessä huoneessa päälleni sairaalasukat ja -housut, joiden takapuolessa oli isohko reikä. Siirryin toimenpidehuoneeseen, jossa odotti kaksi hoitajaa ja lääkäri. Kuulin, että voisin saada tähystyksen aikana tarvittaessa nenän kautta kipulääkettä. Jännitys iski todenteolla ja sängylle kyljelleen asettuessa tuli pieni paniikki kera kyyneleiden. Pyydettiin hengittämään pari kertaa hieman voimakkaammin ja sitten mahdollisimman hyvin rentoutumaan ja pyrkiä hengittelemään normaalisti.

Tähystystä ennen saa sinne tuntemuksia helpottamaan puuduttavaa geeliä. Sitten tähystysletku laitetaan sisälle ja tutkimus lähtee etenemään. Omalla kohdallani ei päästy kuin pieni matka, kun jo itkin ja vaikeroin kivusta. Lääkäri pyysi antamaan lääkettä molempiin sieraimiin. En sanoisi, että tuntemukset olisivat sen jälkeen juuri muuttuneet. Asentoa vaihdeltiin useasti ja toinen hoitaja paineli käsillään vatsaani päältäpäin. Jatkuvasti jouduttiin pysähtymään, koska sattui niin paljon ja kipu oli mutkissa niin repivää, että itkin ja huusin. Hengitys vaikeutui vähän väliä ja hoitaja joutui aina neuvomaan, kuinka pitäisi yrittää hengittää normaalisti. Tutkimus oli edennyt noin puoleenväliin, kun lääkäri pyysi antamaan vielä vahvempaa lääkettä. Sitä laitettiin toiseen sieraimeen ja valuessaan se hieman kirveli ja poltteli nenässä sekä nielussa. Sain hengitellä hetken rauhassa, kunnes tutkimus jatkui. Jälleen huusin kivusta ja päätettiin vaihtaa asentoa selälleen. Vatsaani paineleva hoitaja kehui, että olin saanut suolen hyvin tyhjenemään ja näkyvyys oli hyvä. Vilkaisin itsekin hetkellisesti monitoreilta näkymää, mutta siitä tuli vain huonompi olo. Sitten alkoi helpottaa. Kipu muutti muotoaan terävästä ja pistävästä pehmeämmäksi, olosta tuli rauhallisempi ja hengitys tasaantui. Nenän niiskutus loppui ja suuta alkoi kuivaa. Hoitaja kyseli tuntemuksia ja kertoi, että lääke vaikuttaa selkeästi. Loppujenlopuksi lääkäri pääsi tähystämään umpisuoleen saakka ja koko homman lopuksi otettiin koepaloja. Autuaassa (huumatussa) olossa alkoi unettaa ja tähystysputken pois vetäminen sujui lähes huomaamatta.

Vahvemmasta lääkityksestä ja ilman hakijaa ollessani jäin parin tunnin ajaksi seurantaan. Aika kului sängyllä peiton alla makoillessa. Muutaman kerran seurailtiin oloa, hapetusta ja sykettä.

Kävin myös lyhyen keskustelun tähystäneen lääkärin kanssa ja kuulin hänen mielipiteensä anemiani ns. syntysyistä, joiden epäili johtuvan monen tekijän summasta. Totesi saman, minkä oli jo tähystyksen alkuvaiheessa kertonut, että paksusuoleni on selkeästi toiminnallinen eli kyseessä on ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS). Siitä johtuen myös suolen kipukynnys on alentunut ja toimenpide oli itselleni hyvin kivulias. Lähipiiristä samaa oireyhtymää löytyy useammalta henkilöltä, joten olin kuullut jo aiemmin FODMAP-ruokavaliosta, josta lääkärikin myös mainitsi. Kertoi, että tukea voisin hakea vatsavaivoihin siitä ja tarvittaessa käydä ravintoterapeutilla. Anemian osalta kertoi, että jatkossa hemoglobiiniani täytyisi tarkkailla säännöllisin väliajoin. Tulossa on siis vielä laajemmat verikokeet, joilla kontrolloidaan sairaala-aikaisia tuloksia. Seuraavan kerran tapaan oman lääkärini, jonka kanssa mietitään sitten sen hetken mukaan jatkoja ja kuullaan kolonoskopian koepalojen tulokset.

Yhteenvetona: esilääkitys olisi ollut tarpeen, mutta onneksi sain olooni kesken toimenpiteen helpotusta. On myös omanlainen helpotus, että erilaisille vatsavaivoille löytyi syy. Helpotus oli myös kuulla, että kummassakaan tähystyksessä ei ole löytynyt mitään vakavempaa (kuten haavaumia tai kasvaimia), mahalaukun koepalatkin olivat puhtaat. Tästä eteenpäin tarkempaa huomiota omaan ruokavalioon ja närästävät sekä vatsavaivoja aiheuttavat ruoka-aineet pois (= lievä refluksi, tulehtunut ruokatorven alaosa ja IBS).