Kolonoskopia

Huom! Tämä kirjoitus on jälleen oma kokemukseni tehdystä toimenpiteestä eikä siten tarkoita, että mahdollisesta omasta tähystyksestäsi tulisi samanlainen. Jokainen reagoi omalla tavallaan!

Saavuin tähystysyksikköön hyvissä ajoin ennen kolonoskopiaa (= perä- ja paksusuolen tähystystä). Ihmettelin kyllä, kun kukaan ei tullut tarjoamaan esilääkitystä. 15 minuuttia ennen varsinaisen ajan alkamista sain kutsun toimenpidehuoneeseen, jossa heti selvisi ettei tietoihini oltu kirjattu mitään esilääkityksestä joten en sitä enää siinä vaiheessa saisi. Silloin iski pieni paniikki.

Vaihdoin viereisessä huoneessa päälleni sairaalasukat ja -housut, joiden takapuolessa oli isohko reikä. Siirryin toimenpidehuoneeseen, jossa odotti kaksi hoitajaa ja lääkäri. Kuulin, että voisin saada tähystyksen aikana tarvittaessa nenän kautta kipulääkettä. Jännitys iski todenteolla ja sängylle kyljelleen asettuessa tuli pieni paniikki kera kyyneleiden. Pyydettiin hengittämään pari kertaa hieman voimakkaammin ja sitten mahdollisimman hyvin rentoutumaan ja pyrkiä hengittelemään normaalisti.

Tähystystä ennen saa sinne tuntemuksia helpottamaan puuduttavaa geeliä. Sitten tähystysletku laitetaan sisälle ja tutkimus lähtee etenemään. Omalla kohdallani ei päästy kuin pieni matka, kun jo itkin ja vaikeroin kivusta. Lääkäri pyysi antamaan lääkettä molempiin sieraimiin. En sanoisi, että tuntemukset olisivat sen jälkeen juuri muuttuneet. Asentoa vaihdeltiin useasti ja toinen hoitaja paineli käsillään vatsaani päältäpäin. Jatkuvasti jouduttiin pysähtymään, koska sattui niin paljon ja kipu oli mutkissa niin repivää, että itkin ja huusin. Hengitys vaikeutui vähän väliä ja hoitaja joutui aina neuvomaan, kuinka pitäisi yrittää hengittää normaalisti. Tutkimus oli edennyt noin puoleenväliin, kun lääkäri pyysi antamaan vielä vahvempaa lääkettä. Sitä laitettiin toiseen sieraimeen ja valuessaan se hieman kirveli ja poltteli nenässä sekä nielussa. Sain hengitellä hetken rauhassa, kunnes tutkimus jatkui. Jälleen huusin kivusta ja päätettiin vaihtaa asentoa selälleen. Vatsaani paineleva hoitaja kehui, että olin saanut suolen hyvin tyhjenemään ja näkyvyys oli hyvä. Vilkaisin itsekin hetkellisesti monitoreilta näkymää, mutta siitä tuli vain huonompi olo. Sitten alkoi helpottaa. Kipu muutti muotoaan terävästä ja pistävästä pehmeämmäksi, olosta tuli rauhallisempi ja hengitys tasaantui. Nenän niiskutus loppui ja suuta alkoi kuivaa. Hoitaja kyseli tuntemuksia ja kertoi, että lääke vaikuttaa selkeästi. Loppujenlopuksi lääkäri pääsi tähystämään umpisuoleen saakka ja koko homman lopuksi otettiin koepaloja. Autuaassa (huumatussa) olossa alkoi unettaa ja tähystysputken pois vetäminen sujui lähes huomaamatta.

Vahvemmasta lääkityksestä ja ilman hakijaa ollessani jäin parin tunnin ajaksi seurantaan. Aika kului sängyllä peiton alla makoillessa. Muutaman kerran seurailtiin oloa, hapetusta ja sykettä.

Kävin myös lyhyen keskustelun tähystäneen lääkärin kanssa ja kuulin hänen mielipiteensä anemiani ns. syntysyistä, joiden epäili johtuvan monen tekijän summasta. Totesi saman, minkä oli jo tähystyksen alkuvaiheessa kertonut, että paksusuoleni on selkeästi toiminnallinen eli kyseessä on ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS). Siitä johtuen myös suolen kipukynnys on alentunut ja toimenpide oli itselleni hyvin kivulias. Lähipiiristä samaa oireyhtymää löytyy useammalta henkilöltä, joten olin kuullut jo aiemmin FODMAP-ruokavaliosta, josta lääkärikin myös mainitsi. Kertoi, että tukea voisin hakea vatsavaivoihin siitä ja tarvittaessa käydä ravintoterapeutilla. Anemian osalta kertoi, että jatkossa hemoglobiiniani täytyisi tarkkailla säännöllisin väliajoin. Tulossa on siis vielä laajemmat verikokeet, joilla kontrolloidaan sairaala-aikaisia tuloksia. Seuraavan kerran tapaan oman lääkärini, jonka kanssa mietitään sitten sen hetken mukaan jatkoja ja kuullaan kolonoskopian koepalojen tulokset.

Yhteenvetona: esilääkitys olisi ollut tarpeen, mutta onneksi sain olooni kesken toimenpiteen helpotusta. On myös omanlainen helpotus, että erilaisille vatsavaivoille löytyi syy. Helpotus oli myös kuulla, että kummassakaan tähystyksessä ei ole löytynyt mitään vakavempaa (kuten haavaumia tai kasvaimia), mahalaukun koepalatkin olivat puhtaat. Tästä eteenpäin tarkempaa huomiota omaan ruokavalioon ja närästävät sekä vatsavaivoja aiheuttavat ruoka-aineet pois (= lievä refluksi, tulehtunut ruokatorven alaosa ja IBS).

Mahalaukun tähystys

Edellisellä viikolla sain kutsun mahalaukun tähystykseen. Ohjeistuksena kerrottiin, että ennen toimenpidettä tulisi olla 6h syömättä ja 2h juomatta. Itse olin ravinnotta 12h ajan.

Jännittää alkoi puolisen tuntia ennen toimenpidettä. Sain kutsun tulla toimenpidehuoneeseen ajallaan. Siinä heti sairaanhoitaja kyseli voinnista ja varmisteli, että olihan jatkotutkimuksista jo selvyys. Ei ollut, joten sitä luvattiin selvittää sitten tähystyksen jälkeen.

Sairaanhoitaja kertoi pääpiirteittäin, mitä tulisi tapahtumaan ja vakuutteli, että koko tutkimus olisi ohitse viidessä minuutissa kaikkine koepalojen ottoineen. Tähystyksen aikana sisälleni laitettaisiin ilmaa, joka laittaisi röyhtäyttämään. Koko tutkimuksen ajan hengittäminen kuitenkin onnistuisi normaalisti niin nenän kuin suunkin kautta.

Sängylle istuttua sain nielaista pienen annoksen gravisconia, jonka tarkoitus on estää mahahappojen nouseminen ruokatorveen. Pyysin saada puuduttavaa ainetta nieluun. Pari suihkausta ja sitten käskettiin nielaisemaan, maku oli varoituksen mukaisesti paha. Jännästi tuntui, kuinka aine alkoi nielussa vaikuttaa.

Sitten käskettiin makaamaan vasemmalle kyljelle. Käsivarret piti laittaa ristiin vatsan kohdalle. Suuhun sain hampaiden väliin pienen muovisen kapistuksen, jonka keskellä oli reikä jota kautta tähystysputki laitettaisiin. Sitten lääkäri laittoi suuhuni mustan tähystysputken, jonka päässä loisti valo (ja pieni kamera). Lääkäri käski nielaisemaan ja lähti sitten samaan aikaan työntämään putkea pitkin ruokatorvea. Tuntui kamalalta, yökkäilin ja röyhtäilin hyvin voimakkaasti. Kyyneleet kohosivat silmiin ja iski tunne, että haluan lopettaa koko toimenpiteen heti! Onneksi sairaanhoitaja piti päästäni kiinni, ohjeisti pitämään leuan viistosti lattiaa kohden ja hengittämään pitkiä vetoja sisään ja pidättämään hetken hengitystä. Neuvoilla pahin tunne hellitti. Lääkäri oli päässyt jo ohutsuolen puolelle, josta otettaisiin ensimmäisenä koepala. Näin edessäni vilahduksen metallia ja sairaanhoitaja kertoi, että nyt tähystysputken sisälle työnnettäisiin vaijeria jonka avulla saataisiin koepalat otettua. Tunsin, kuinka vaijeri liikkui putkessa - lähinnä pienenä tärytyksenä. Vaijerin liikkeet myös kuuluivat selvästi. Sitten kerrottiin, että nyt koepala otettaisiin. Tuntui pieni nykäisy ja sen jälkeen vaijeri vedettiinkin vauhdilla pois. En muista, että otettiinko siinä vaiheessa toinenkin koepala, mutta ohutsuolen jälkeen piti tähystysputkea vetää hieman ulospäin, jotta lääkäri pääsi takaisin mahalaukkuun. Taas tuntui kamalalta, yökkäilin ja röyhtäilin voimakkaasti. Sitten työnnettiin vaijeria putken sisälle pari kertaa ja otettiin lisää koepaloja. Ja taas putkea vedettiin lisää ulos ja jälleen voin pahoin. Pian toimenpide tulikin päätökseen. Helpotus oli suuri putken tullessa ulos. Sairaanhoitaja käski sylkeä enimmät limat suusta ulos ja nousta istumaan. Sain paperia, johon syljeskellä lisää. Toimenpiteen loputtua olotila palasi hetimiten normaaliksi. Toki kurkussa puudutus tuntui edelleen. Pahinta koko toimenpiteessä oli siis tähystysputken liikuttelu. Mikään ei sattunut, mutta tuntui hyvin epämiellyttävältä. Kurkku jäi toimenpiteestä kipeäksi ja mahassa tuntui oudolta, mutta muuten vointi siis oli normaali.

Sen verran omalta osalta selvisi, etten kärsi ainakaan mahahaavasta ja närästys sekä jatkuva röyhtäily johtunee ärtyneestä ruokatorven alaosasta (jos nyt muistan kohdan oikein). Tähän vaivaan siis täytyy tarvittaessa syödä lääkärin määräämää Somaccia ja kiinnittää entistä tarkemmin huomiota ruokavalioon, eli karsia närästävät juomat ja ruoat pois. Heti ensimmäisinä lääkäri mainitsi kahvin, suklaan, paprikan sekä mausteet. Omaa närästys-listaa löytyy itseltäkin jo ennestään, mutta viime aikoinahan on pelkkä vesikin jo närästänyt.

Lääkäri myös laittoi lähetteet verikokeisiin, niissä tulisi käydä parin viikon päästä niin nähdään, että onko arvot lähteneet muuttumaan johonkin suuntaan. Ja tietenkin, että mikä on hemoglobiinin tilanne.

Lisäksi sain myös seuraavalle viikolle ajan paksusuolen tähystykseen, johon valmistelu alkoi heti tänään.