Sydänkontrolli, EKG ja ultraus

Viimeisin kirjoitukseni pojan sydämen kontrollista on aivan lokakuun lopulta, ensimmäisen tutkimuksen jäljiltä. Tuon käynnin jälkeen olemme käyneet jo kahdesti sydänpolilla kontrollissa.

Toinen käyntimme sydänpolille tapahtui marraskuussa, noin neljä viikkoa ensimmäisen käynnin jälkeen. Käyntimme alkoi sydänfilmin ottamisella. EKG:n ottaminen sujui kaikkinensa hyvin, mitä nyt pienen ja vilkkaan pojan paikallaan pitäminen filmin ottamisen aikana oli hieman hankalaa. Johdot kiinnostivat hirmuisesti, mutta pienet nyrkit saatiin piiloon sentään sukkien sisään. Sen lisäksi olimme taas olleet flunssaisia, mutta paranemaan päin. Sydänfilmin jälkeen päästiin lähes samantien sydänhoitajalle verenpaineiden mittaukseen ja kasvukäyrien tarkastukseen. Sitten saatiinkin kahdestaan odotella tovin aikaa lääkärille pääsyä. Sydämen ultraus tehtiin edellistä kertaa nopeammin. Nyt kontrolloitiin aortan kaaren kapeutta ja aorttaläppää. Poika käyttäytyi levottomasti, joten lääkäri tutki nopeasti kaiken tarvittavan.

Seuraavassa otteita epikriisistä.
"Diagnoosit: kaksiliuskainen aorttaläppä, kapea aortan kaari.
Toimenpiteet: lepo-EKG, sydämen yleinen uä, sydämen doppler-uä.

Esitiedot: Sivuäänen takia tehty sydämen tarkistus ja todettu kaksiosainen aorttaläppä ja nopea virtaus aortankaaressa, kapea aortankaari.

Status: Sydänsyke tasainen, sydämestä kuuluu edelleen karheahko holosystolinen alkumesosystolisesti karheahko sivuääni sternumin oikealta yläpuolelta ja sydämen keskialueelta. Selästä ei sivuääntä kuulu.

Lepo-EKG: Sinusrytmi, normaalit johtumisajat, molemmat kammiot suhteellisesti kookkaat, mutta ei vielä hypertofian kriteeriä täytä.

Ultraääni sydämestä: Aorttaläppä lyhyessä akselissa kaksiosainen. Aortankaari vasemmalle laskevassa aortassa virtaus kiihtyy, pieni kapeuma näkyy. Kaksiosainen aorttaläppä, jossa ei vuotoa tai ahtautta tässä vaiheessa. Aortankaaressa edelleen virtaus kiihtyy, ahtaus ei ole lisääntynyt ja hyvä virtausprofiili. Pulssi tuntuu ja verenpainemittauksessa ei gradienttia. Kasvuiässä seurantaa jatketaan vielä tiheämmin ja seuraava kontrolli 6-7vko päästä."

Eli tilanne tämän toisen kontrollin jäljiltä oli siis oikeastaan pysynyt ennallaan, eikä mikään mennyt huonompaan suuntaan. Meille kerrottiin, että seuraava aika tulee kotiin ja se ajoittuu noin joulun ja uudenvuoden tienoille. Jäimme sitä sitten odottelemaan hyvillä mielin. Kerron tuosta kolmannesta kontrollista sitten eri postauksessa.

Sydämen ultraääni

Kävin pojan kanssa kaksin lastentautien poliklinikalla edellisellä viikolla. Se oli ensimmäinen kosketus kyseiseen osastoon itsellenikin. Menimme sinne siis neuvolalääkärin lähetteellä, joka kuuli sydämestä sivuäänen 6kk käynnillä.

Käynti alkoi odottelulla, olimme 20min etuajassa paikan päällä. Sydänhoitajalle päästiin 20min myöhässä. Onneksi poika on niin reipas ja hyväntuulinen, että viihtyi tuon 40min hyvinkin sylissä. Todellisuudessa olisi varmaankin halunnut konttailla ja touhuta sairaalan likaisella lattialla. Sh:n huoneessa käynti aloitettiin verenpaineiden mittauksella, jotka tarkistettiin oikeasta käsivarresta. Paineet olivat kuulemma normaalit. Sen jälkeen katsottiin pojan pituus ja paino. Kuukauden takaiseen verrattuna paino lähti käyrillä kohoamaan ja pituus laskemaan, kun se tähän mennessä on mennyt päinvastoin. Sh tosin painotti, että jyrkästä muutoksesta ei ollut kyse. Poika vaan naureskeli sh:lle ja leluille. Ei rimpuillut tai kääntyillyt pöydällä. Sh:n huoneesta pääsemisen jälkeen menimme takaisin käytävälle odottelemaan. Vieläkin poika ihmeen hyvin viihtyi sylissä, eikä kaipaillut ruoan tai maidon perään.

Lääkärin huoneeseen pääsimme myös lopulta noin 25min myöhässä. Riisuin pojalta bodyn ja jätin housut sekä sukat jalkaan. Poika naureskeli naislääkärille ja antoi tämän ultrata ilman rimpuiluja. Johdot kiinnostivat enemmän, kuin lelut tai muut viihdykkeet. Tuntui ainakin siltä, että lääkäri ultrasi 10min ajan sydäntä jonka jälkeen sanoi, että nyt täytyisi ultrata aorttaa ja varoitteli, että siinä vaiheessa vauvat viimeistään ryhtyvät itkemään, koska se tuntuu niin epämiellyttävältä. Ja niin poika alkoikin itkeskellä, muttei mitenkään raivolla. Lääkärillä oli vaikeuksia päästä kunnon näkymään, joten sain nostaa pojan hetkeksi ilmaan ja lääkäri siirsi tyynyn pojan alle niin, että pää oli hieman takakenossa, jolloin rintakehä ja kaula paljastuivat. Aortan ultrauksessa kesti ehkä viitisen minuuttia. Sain nostaa pojan paremmin tyynyn päälle nojaamaan ja lääkäri tutki vielä alavatsan sekä nivuset, joista pulssi kuulemma tuntui hänen mielestään ihan hyvin. Lääkäri lähti hakemaan sydänhoitajan paikan päälle, koska pitäisi vielä ottaa uusinnat verenpaineista. Sydänhoitaja tuli huoneeseen ja asetteli laitteistoin valmiiksi. Verenpaineet katsottiin 3x oikeasta kädestä ja tämän jälkeen 3x oikeasta jalasta. Paineet olivat hyvät.

Lääkäri havainnollista kirjan avulla löydöksensä sydämestä. Pojalla on siis kaksipurjeinen aorttaläppä, eli bikuspidi. Normaalisti sydämen aorttaläppä on kolmipurjeinen. Täten pojalla on siis synnynnäinen sydämen epämuodostuma, joka ei näytä kuitenkaan tällä hetkellä olevan mitenkään haitallinen eikä täten estä meitä elämästä normaalia elämää. Bikuspidin lisäksi pojalla on aortan koarkaatio, eli ahtauma - mutta erittäin lievänä. Näitä nyt sitten seuraillaan ja tilannetta katsotaan, että mihin suuntaan mennään. Ahtauma voi poistua kasvun myötä itsestään tai sitten se voi pahentua. Bikuspidi taasen vaatii koko kasvuiän ajan seurantaa ja vielä kuulemma aikuisiälläkin tarkastuksen/tarkastuksia. Molemmat "vaivat" ovat tarvittaessa korjattavissa.

Raskausaikainen trikuspidaaliläpän vuoto oli tosiaankin korjannut itse itsensä ja toimi täysin normaalisti.

 

Kuvan nuolet kuvaavat veren kulkusuuntaa.
1. Oikea eteinen
2. Vasen eteinen
3. Yläonttolaskimo
4. Aortta
5. Keuhkovaltimo
6. Keuhkolaskimot
7. Hiippa (Mitraali)läppä
8. Aorttaläppä
9. Vasen kammio
10. Oikea kammio
11. Alaonttolaskimo
12. Kolmipurje (Trikuspidaali)läppä
13. Keuhkovaltimon läppä

Seuraavan ajan saimme 4 viikon päähän. Silloin käynti alkaa sydänfilmin otolla ja jatkuu sydänhoitajan luona tehtävillä mittauksilla ja päättynee lääkärin ultraukseen. Jälleen on siis pariksi tunniksi ohjelmaa luvassa sairaalalla. Sinänsä ikävää, kun nuo käynnit osuvat keskelle päivää. Tyttöä ei voi ottaa sairaalalle mukaan, kun saisi olla itsellä silmät selässä ja kaksi lisäkättä. Jotenka mies joutuu sitten ottamaan töistä palkattomia päiviä tai tunteja, riippuen meidän aikataulusta ja omasta työtehtävätilanteestaan. Mutta kyllä näistä asioista selvitään eteenpäin, nämähän on vaan järjestelykysymyksiä! :)