IBS ja FODMAP

Juuri kun postasin aiemman Kauraleivät -postauksen, törmäsin tämän päivän Ilta-Sanomien -julkaisuun IBS:stä ja FODMAP-ruokavaliosta.

Totesin postauksessa, että keliakia on poissuljettu itseltäni verikokein sekä paksusuolen tähystyksessä. Diagnooseina IBS, lievä refluksi ja anemia.

"Ihmiset yhdistävät vatsavaivat helposti laktoosi-intoleranssiin tai keliakiaan, vaikka ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on paljon yleisempi vaiva.

– IBS on kymmenen kertaa todennäköisempi kuin keliakia. Ihmiset epäilevät usein gluteeni- ja maitoherkkyyksiä, mutta tämähän se yleisin vaiva on, sanoo lääkärikeskus Aavan ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen."

Omat oireeni ovat tyypillisiä. Turvotus, tukaluus, vaihtelevasti ummetus ja ripuli. Sekä jatkuva aristaminen, kipu sekä paine tietyissä kohdissa kehoa, mm. ylävatsalla vasemman kylkikaaren alla jossa sijaitsee tiukempi suolen mutka (tähystyksessä teki todella kipeää ko. kohdassa). Yhtälailla myös vasemmalla ja oikealla alavatsalla. Vatsan toiminta vaihtelee jatkuvasti. Välillä on ummetusta ja sitten taas ripulia. Ei löydy kultaista keskitietä. Lääkärirumban aikana tajusin, että omat oireeni alkoivat vuonna 2008 Thaimaan matkan yhteydessä ja sen jälkeen olivat kaikista pahimpina.

"Ärtyvän suolen oireyhtymää sairastaa noin 300 000 suomalaista. Tyypillisiä oireita ovat vatsan turvotus, tukala olo tai kipu vatsassa sekä ummetus- tai ripulioireet. Kaikki kokevat näitä oireita joskus, mutta IBS voidaan diagnosoida, jos oireet ovat kroonisia ja kipu jatkuvaa.

– IBS on kymmenen kertaa todennäköisempi kuin keliakia. Ihmiset epäilevät usein gluteeni- ja maitoherkkyyksiä, mutta tämähän se yleisin vaiva on, sanoo lääkärikeskus Aavan ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.

Laatikainen sanoo, että IBS:ää joskus hiukan vähätellään eikä pidetä kovin vakavana vaivana, vaikka se voi aiheuttaa pahemmat oireet kuin elimelliset sairaudet.

– Kivut voivat olla kovat, ja ripuli tai ummetus tai niiden vuorottelu vaikeaa. Olen myös nähnyt vastaanotolla kuvia potilaiden mahoista, jotka ovat turvonneet aivan hillittömästi. Vatsa voi olla aamulla litteä mutta illalla näyttää siltä kuin olisi kuudennella kuulla raskaana."

Sekä lyhyt tiivistelmä FODMAP-ruokavaliosta.

"Mikä FODMAP?

FODMAP-ruokavalio tehoaa näihin oireisiin, koska siinä ongelmia aiheuttavat ruoka-aineet vähennetään minimiin.

– Se vähentää suolistossa syntyvää kaasua ja veden siirtymistä suoleen, mistä ripuli johtuu. Tyypillisesti moni löytää pidemmällä aikavälillä 5–10 ruoka-ainetta, jotka aiheuttavat pahimpia oireita, ja välttää niitä.

Tutkimusten mukaan oireet vähenevät FODMAP-ruokavalion avulla yleensä puoleen. Laatikainen suosittelee kokeilemaan rajoituksia, jos vatsaoireet ovat vaikeat.

– Siitä saattaa saada todella merkittävän hyödyn. Jos ruokavalio jää jatkuvaksi, suosittelen varmistamaan ravitsemusterapeutilta, että ravinto on tarpeeksi monipuolista.

IBS:lle on tyypillistä oireiden aaltoilu kuukausien tai vuosien mittaan. Jos oireet katoavat, FODMAP-dieettiä ei tarvitse jatkaa.

– Nykyään suositellaan, että kieltolistaa noudatetaan vain niin kauan kuin se on tarpeen.

Ohjeita FODMAP-dieetin noudattamiseen:

Tyypillisesti vältettävät elintarvikkeet:

• Palkokasvit (linssit, pavut, herneet)
• Sipulikasvit
• Kaalit
• Makeiset ja muut tuotteet, joissa on ksylitolia, sorbitolia, mannitolia tai maltitolia
• Laktoosi (siirry laktoosittomiin maitotuotteisiin)

Myös näiden välttämistä voit kokeilla:

• Vehnästä, rukiista ja ohrasta valmistetut viljatuotteet (leivät, hiutaleet, murot, puurot, leivonnaiset)
• Omena, päärynä, kirsikka, luumu ja vesimeloni
• Parsa, artisokka
• Sienet

Jos oireet eivät vähene, kysy ravitsemusterapeutilta lisää vältettäviä ruoka-aineita ja varmista ruokavalion turvallisuus.

Lähde: Terveyskirjasto

Katarina Pimiä "

Kauraleivät

Itselleni uuteen FODMAP-ruokavalioon siirtyminen ei sujunut viime vuoden puolella ilman mutkia. Välissä oli monen kuukauden sairastelut ja yksinkertaisesti en vain jaksanut kiinnostua 100% siitä, mitä suusta alas laitan. Se kyllä tuntui olossa ja näkyi ulkomuodossa.

Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa skarpannut enemmän ja karsinut jälleen ruokavaliosta suolistoa ärsyttäviä ruoka-aineita pois. Yksi suurimmista vihollisistani on selvästi vehnä. Sairaalassa tehtyjen verikokeiden (ja tähystyksen) mukaan en ole keliaakikko, mutta IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä) voi yhtälailla herkistää vehnälle. Ja mistä tiedän sen olevan vehnä? Itselläni se näkyy ehkä parhaiten siinä, että syötyäni vehnäpitoisia ruokia/leipää, turpoan kolminkertaisesti siitä, mitä vatsani on aamulla herätessä ollut. Ja vatsani ei myöskään toimi. Eikä se turvotus lähde pois yhdessä yössä sen jälkeen, kun on ollut päivän syömättä mitään vehnäpitoista. Esimerkiksi nyt olen vältellyt vehnää ja muita kiellettyjä jauhoja kuuden päivän ajan ja tänään, kuudentena päivänä, vatsani ei ole turvonnut jättikokoiseksi. Näinä hetkinä, kun sen turvotuksen poissaolon tajuaa - tajuaa myös, että miksi pitäisi vältellä niitä suolistoa piinaavia ruoka-aineita.

FODMAP-ruokavalioon siirtyessä ostin kaupoista paljon pakkaseen gluteenittomia kauraleipiä, kauraa ja porkkanaa. Sämpylöitä ja viipaleleipiä. Mutta aiemmin niin hyvään totuttua on ollut vaikea siirtyä syömään suhteellisen kuivahkoja ja mauttomia gluteenittomia leipiä.

Lidlin paistopisteessä myytävä kaurasydän on kerrassaan maukas. Se on valmistettu Suomessa, luomutuote, laktoositon ja 100% kauraa. Miinuksena voimakassuolaisuus. Ja toki mahdollisuus on, että kaurasydän sisältää pieniä määriä vehnää, ruista ja maitoa.

"KAURALEIPÄ. LAKTOOSITON. Ainesosat: täysjyväkaura* 57 % (jauho, litiste, hiutale, lese), vesi, siirappi*, psylliumkuitu, hiiva, suola (suola, jodi). *luonnonmukaisesti tuotettu. Kauraa 100 % viljaraaka-aineesta. Saattaa sisältää pieniä määriä vehnää, ruista, seesaminsiementä ja maitoa. Käsitelty samoilla välineillä kuin tuotteita, jotka sisältävät kananmunaa, sinappia, soijaa, selleriä ja pähkinää. Valmistettu Suomessa. Ravintoarvo/Näringsvärde Ø/100 g: Energiaa/Energi 996 kJ/236 kcal; Rasvaa/Fett 4,5 g, josta tyydyttynyttä rasvaa/varav mättat fett 0,8 g; Hiilihydraatteja/Kolhydrat 38,8 g, joista sokereita/varav sockerarter 3,1 g; Ravintokuitua/Fiber 4,9 g; Proteiinia/Protein 7,7 g; Suolaa/Salt 1,76 g. Voimakassuolainen./Kraftigt saltad. Laktoosia/ Laktos: <0,01 g / 100 g." (Kopioitu Lidlin sivuilta.)

Tällä viikolla päätin testata Fazerin vatsaystävällistä kauraleipää. Täytyy sanoa, että olin etukäteen hieman skeptinen - lopulta kuitenkin leipä päihitti odotukset. Odotin kuivaa ja mautonta, mutta leipä oli suhteellisen mehevä ja makuakin löytyi. Plussana myös vähäisempi suolapitoisuus. Hieman kiikunkaakun olen tuon leivän koon kanssa, palat ovat nimittäin pienehköjä. Mutta lisähöysteillä saa toki itse tehtyä täyttävämmän.

"Vesi, täysjyväkaura (45 %)(jauho, hiutale, rouhe), auringonkukansiemen (7 %), kaurajauho, kurpitsansiemen (2 %), rypsiöljy, psylliumkuitu, kuivattu taikinajuuri (kaura), kaurakuitu, hiiva, jodioitu suola, säilöntäaine (E200) ja sakeuttamisaine (E412). Tuote onleivottu linjalla, jossa käsitellään myösmuita viljoja. 100 % leivän viljasta on kauraa." (Kopioitu Fazerin sivuilta.)

Molemmat ipanat myös pitävät kumpaisistakin kauraleivistä. Pakastekaappien gluteenittomat kauraleivät eivät heille maistu.

*Teksti ei ole maksettua mainontaa, vain oma kertomani kokemus ja samalla ilmainen mainos yllämainituille.

90 minuuttia

Maanantai ja vapaapäivä. Heräsin aamulla kuuden jälkeen, kun jäpikkä kömpi meidän väliimme. Oma olo oli heti herätessä hyvä ja virkeä. Liekö tuo nyt toisaalta ihmekään, kun suhteellisen levollista unta oli takana 9h verran. Ipanat eivät yöllä herätelleet, mutta kuorsaavaa miestä sai töniä useampia kertoja.

Aamutoimet sujuivat ipanoiden osalta suhteellisen kivuttomasti. Ja miehen matkassa lähtivät iloisina kohti päiväkotia. Itse jäin nauttimaan hitaasta ja rauhaisasta aamusta Netflixin parissa.

Viikonlopun siivoustouhujen lomassa olin päättänyt, että nyt saisin kerrankin luvan panostaa itseeni ja omaan hyvinvointiini. Kroppa on kiukutellut kaikenlaisten särkyjen ja puutumisten kera töihin paluun jälkeen, joten tuumailin että hieronnasta voisi olla apua. Edellisestä hierojalla käymisestä oli aikaa jo melkein kymmenisen vuotta. Tai siis siitä ensimmäisestä ja tähän mennessä ainoasta käynnistä. Vaikkakin niska, hartiat ja selkä olisivat kaivanneet hierojalla käyntiä  huomattavasti useammin.

Varasin siis viikonloppuna hieronta-ajan fysioterapeutille. Ehkä 60 euroa 90 minuutin kokovartalohieronnasta ei olisikaan kovin paha hinta, jos se auttaisi avaamaan paikkoja ja voimaan paremmin.

Hierontaan mennessä taivas oli pilvinen. Aavistuksen jännitti, että kuinkahan kestäisin kireiden lihasten availun. Mutta loppupeleissä homma suijuikin kivuttomasti. Vaikka varsinkin yläselän jumiutuneilla kohdilla teki tiukkaa.

90 minuuttia meni todella nopeasti jutellessa.. Selälleen kääntyessä tuntui siltä, että veret lähtivät kunnolla liikkeelle ja melkein silmissä pyöri - hyvällä tapaa.

Hierontapöydältä ylös noustessa pää oli hieman tönkköinen ja lihaksissa tuntui painavalta, mutta lämpimältä. Kovaan janoon kulautin puolisen litraa viileää vettä. En tohtinut tokkuraisena lähteä heti ajelemaan kotiin, joten piipahdin läheisessä kaupassa ostoksilla. Aurinko oli alkanut paistaa.

(Tuttuna) ohjeistuksena sain kehoituksen ottaa loppupäivän rennommin ja juoda paljon nestettä pitkin päivää. Loppupäivän liikuntana oli siis vain rauhaisa kävely, kun hain ipanat päiväkodilta.

Ja aivan varmasti varailen seuraavan ajan hierojalle kuukauden päähän!

Vuorokausi kuopuksen seurassa

Erikoinen viikonloppu. Vapaapäiviä kolme kappaletta. Mies reissussa. Esikoinen (neiti) ensimmäistä kertaa yökylässä sukulaisilla. Minä ja kuopus (jäpikkä) vuorokauden verran aivan kahdestaan. Outoa. Rauhaisaa. Ihanaa.

Jäpikkä on ollut aina loistotyyppi! Se ei kuitenkaan näin kaksistaan ollessa riehu joka kolmas sekunti saati ole kiusanteossa joka viides sekunti. Vaan jaksaa keskittyä yhteen puuhaan huomattavasti kauemmin, kuin mitä koko perheen ollessa koossa. Auttaa mielellään ruoan teossa (sitä tekee muutenkin), mutta vieläpä erityisen innokkaana. Tulee paljon syliin, halii ja suukottelee (omasta tahdostaan ja pyynnöstä). Jos astuu äidin varpaiden päälle, pyytää heti anteeksi (ja saa anteeksi). Suostuu reippaana potalle (yrittää ainakin). Kaikki äidin tekemisehdotukset kelpaavat. Ulos lähtiessä pukee itse niin pitkälle, kuin parhaiten onnistuu (apua lähinnä pipon nauhojen solmimisessa, vetoketjun loppuun vetämisessä ja lahkeet kenkien päälle).

Eniten varmasti arjesta poikkeavaa on ollut se, että vuorokauden aikana jäpikkä ei itkenyt kertaakaan. Minkään kanssa ei hermostunut lainkaan. Oma olokin tuntui paljon levänneemmältä, kun on saanut olla hampaita kiristelemättä. Eikä ole tarvinnut toimia kertaakaan erotuomarina ja täten voinut jättää myös ne kymmeneen laskemiset väliin.

Mutta kyllä me niitä kahta muuta jo kaivataan! ❤

Kardiologin vastaanotolla

Kävin reilu viikko sitten kontrollissa kardiologin vastaanotolla. Vierailun aluksi puhuttiin hetki omasta voinnistani, joka olikin kyseisellä viikolla ollut jo huomattavasti parempi. En ollut työpäivien jälkeen tuntenut sitä surullisen kuuluisaa megaväsymystä, vaan olin jaksanut ihmeen hyvin touhuilla. Lisäksi olin ollut myös terveenä melkein nelisen viikkoa. Ei flunssaa, ei kuumetta.

Kardiologi kertoi, että EKG:ssa yhä näkyvät poikkeamat ovat joko sydänlihastulehduksen aiheuttamia tai sitten mahdollisesti synnynnäisiä. Koskaan aiemmin kun ei ole EKG:tä otettu, niin ei voida käyriä myöskään verrata mihinkään. Mutta jahka noin kuukauden päästä otettaisiin uusi EKG, silloin voitaisiin jo todeta varmuudella, että olivatko poikkeamat sydänlihastulehduksen aiheuttamia vaiko synnynnäisiä. Samalla kertaa tulisin saamaan vihdoin "terveen paperit", eli urheilukielto kumottaisiin.

Sitten ultrattiin sydäntä. Kardiologi oli aivan loistava - todella hieno eleinen, ystävällinen ja selosti kaiken, mitä ruudulla näkyi. Aivan päinvastainen kokemus siihen, mihin on tottunut jäpikän kardiologin ultrauksissa. Kuitenkin, sydämen toiminta ja itse sydän näytti normaalilta. Pientä paksuuntumaa oli kammioväliseinämässä, mutta sekin oli normaalin rajoissa. Lisäksi hiippaläppä ihan aavistuksen falskasi, muttei sitä voinut kutsua vuodoksi. Aorttaläppä oli normaali kolmipurjeinen. Jäpikällä aorttaläppä on siis normaalia pienempi ja kaksipurjeinen, sekä siinä on viimeisimpänä todettu pieni vuoto. Kardiologi naurahtikin ja sanoi, ettei jäpikkä olisi kaksipurjeisuutta minulta ainakaan perinyt.

Sydämen ultrauksen jälkeen otin vielä puheeksi anemian kontrolloinnin. Kardiologi alkoi puhua, että mahdollisuus olisi käydä rautatankkauksessa - mutta sitten kerroin, että olen käynyt jo kerran verensiirrossa ja kahdesti rautatankkauksessa. Siinä vaiheessa hän sanoi, että näillä 2kk sisällä tapahtuneilla tankkauksilla tulee ehdottomasti katsoa hemoglobiini ja rautavarastot seuraavan kahden kuukauden kuluttua. Ja tulevaisuudessa kerran vuodessa ja aina tietenkin silloin, jos väsymys ja muut oireet pahenisivat. Kiitin kovasti, sillä juuri tämän tiedon olin halunnut kuulla. Kukaan muu lääkäri ei nimittäin ollut puhunut jatkosta yhtään mitään. Enkä toisaalta ihmettelekään, kun olen pomppinut eri lääkäreillä aina keskussairaalan ja terveyskeskuksen puolella.

Luotto terveyskeskuksen omaan lääkäriini on muutenkin tällä hetkellä hieman kyseenalainen. Hän kun silloin väsymyksen, sydämen sivuäänen kuuluessa ja kamalan yskän ollessa pahimmillaan passitti vain takaisin töihin. Käski potemaan flunssan pois ja menemään sydänfilmiin, jahka olisin tervehtynyt. Onneksi en luovuttanut vaan menin silloin työterveyteen, josta päädyin samantien keskussairaalaan sisätautien osastolle. 

Joka tapauksessa, kardiologin tapaamista seuranneella viikolla kova väsymys tuli takaisin. Ei flunssaa, ei kuumetta. Armoton väsymys, jälleen. Juuri, kun olin ilakoinut lasten kanssa touhuamisesta ja omasta parantuneesta jaksamisestani.