N = närästys ja neuvola

Kyllä tosiaan sen tiesin jo raskauden alussa, että jossain vaiheessa närästys varmasti iskee sellaisena että oksat pois. Ja nyt se taitaa olla tullut jäädäkseen. Pari viikkoa alkaa olemaan tätä vaivaa takanapäin ja viimeinen viikko on mennyt kyllä ihan yhtäsoittoa närästäen. Rennieitä oon napsinut 1-4 päivässä, mitkä on tuoneet jonkinlaista helpotusta. Ainakin ne yrittää viedä hetkeksi sen pahimman polttelun kurkun alueen kohdalta pois. Mutta voin sanoa, että yölläkään vessassa käydessä ei ole oksennus kaukana kun röyhtäyttää ja närästää tolkuttomasti! Mies tuskailee vieressä, kun jatkuvasti pitää kuunnella röyhtäilyä. Mutta se röyhtäily ainakin helpottaa omaa oloa edes hieman :) Vaikka tietty julkisella paikalla liikkuessa onkin vähän vaivaannuttavaa.. mutta minkäs teet, kun raskaana ollaan ja näitä vaivoja on vaikka muille jakaa! ;)

Neuvolassakin tuli käytyä tänään ja jatkossa siellä saan siis käydä kerran viikossa. Verenpaineet mulla on edelleen "todella hyvät", mutta hemoglobiini on laskussa. Tästä syystä neuvolan täti sitten määräsi huomiseksi aamuksi labraan verikokeisiin. Keskiviikkona täti ilmoittaa tulokset tekstiviestitse tai puhelimitse, riippuen tietenkin itse tuloksista. Sf-mitta oli kasvanut edellisestä käynnistä, nyt siis 34cm. Pienokainen liikuskeli masussa hirmuisesti ja sykkeet oli +160 :)

Eilen ihana äitini kuvasi pyynnöstäni meitä järven rannalla auringon paisteessa :) En itse tykkää liiemmin olla kameran edessä kuvattavana.. Mutta mies vielä vähemmän! Näistä syistä sitten saatiin jopa alle kymmenen onnistunutta kuvaa sadasta. Tärkeimpänä tässä koko hommassa oli se, että saatiin muistoja näistä ajoista. Kuvia, missä olemme minä ja mies sekä pienokaisemme mahassa kasvamassa <3

Äsh, ei kun Rennietä kaapista hakemaan...

- Ann

Kesän taittuessa syksyyn

Kävin koiran ja kameran kanssa ulkoilemassa. Kameralla kuitenkin kuvasin vain pihastamme löytyviä asioita, jotka nyt haluan jakaa myös teille muille. Muutamaan kuvaan onnistuin taltioimaan pieniä auringon säteitäkin. Taivas on tällä hetkellä hyvin pilvinen..

 

 

 

Tämä vuosi on ollut elämästäni varmasti erilaisin. Lempivuodenaikani on aina ollut kesä, mutta nyt se ei olekaan mennyt niin. Uskoisin, että suurimpana syynä on jatkuvasti kasvava mahani joka on muuttanut minua ja kehoani. Kesän aikana ei ollut kuin kaksi kertaa, jolloin hetken jaksoin maata kirjaimellisesti pihalla aurinkoa ottamassa. Nekin olivat molemmat 30 minuutin pituisia kertoja. Yöt taas ovat olleet hieman vaikeita niinä hellepäivinä. Vaikka meillä onkin talossamme käytössä ilmalämpöpumppu, on mieheni varsinainen vilukissa jonka vuoksi emme ole voineet kuin muutamana yönä pitää pumppua päällä. Olen siis saanut kärvistellä hikoilujeni kanssa peiton alla, koska ilman peittoa en osaa nukkua! Nyt on ollut ihanaa, kun kelit ovat tosiaankin viilentyneet noin +15 asteen hujakoille ja sisälämpötila pysyttelee +20. Eilen illalla miestä kuitenkin paleli taas siihen malliin, että ilmalämpöpumppu täytyi laittaa lämmittämään taloa. Ja hyvä niin, koska kosteutta sisälle on kertynyt hirveät määrät.

Pihakierrokseni havahdutti siihen, että meillähän on tosiaan omenapuiden aluset aivan täynnä omenia jotka täytyisi kerätä pois ennen kuin ne kaikki kerkeävät mätänemään paikoillensa. Huomasin myös, että mitä korkeammalle omenapuihin katselin, sitä paremman ja kypsemmän näköisiä omenoita niissä oli. Ja kaikki tietenkin käden ulottumattomissa! Eli jahka kun mies kotiin töiden jälkeen saapuu, saa hän tuoda minulle tikkaat jotta pääsen keräämään omista pihapuistamme omenasatoa talteen :)


- Ann