Suunniteltu sektio

Toissapäiväinen kontrolliultra oli täynnä hyviä uutisia. Pienokaisemme painoarvio oli ultrassa 2600g (ekalla mittauksella 2700g). Eli kasvua olisi tullut kahdessa viikossa hurjat +700g, mitä lääkäri kylläkin selitteli sillä, että edelliset mittaustulokset ovat saattaneet olla hiukan vajaita. Tämä samainen mukava lääkäri ollut nyt kolme viimeisintä kertaa :) Lapsivettä yhä normaalisti ja pienokainen edelleen perätilassa. Alatietutkimuksessa lääkäri totesi kanavaa olevan jäljellä noin 1,5cm, kohdunsuu pehmeä ja kiinni.

Pienokaisen painoarviot ultrassa viikolta 24 lähtien viikolle 34.

Nyt loppui myös lääkäreidenkin puolelta se jatkuva veivaaminen synnytystavan välillä. Enää ei tarvitse mennä käymään äitiyspolilla näissä kontrolliultrissa vaan jäljellä on neuvolassa käymiset ennen synnytystä. Ellei jotakin poikkeavaa tapahdu. Eli meille on nyt kuukauden päähän varattu sektioaika, hyvin lähelle laskettua aikaa. Jos synnytys käynnistyy sektiopäivää aiemmin, toteutetaan suunniteltu sektio päivystyksessä. Kääntöyritykseen meitä ei edes laiteta, koska sen ei uskota olevan mahdollista kohdun rakennepoikkeavuuden ja pienokaisen asennon vuoksi. Sekä siitä voisi tulla liikaa stressiä pienokaiselle. Lääkärin kertomat syyt suunnitellulle sektiolle ovat siis perätila sekä pienokaisen hankala asento kohdussa, kohdun rakennepoikkeavuus ja emättimessä oleva väliseinämä. Lääkärit ovat edelleen hyvin vahvasti sitä mieltä, että tämä pienokainen ei mahassa enää käänny raivotarjontaan. Mutta jos näin nyt pääsisikin käymään, on alatiesynnytys toinen vaihtoehto. Synnytystapa-arviota ei kylläkään ole tehty ja ainakin yksi tutkittava asia on häntäluu, jonka olen joskus lapsuudessani murtanut.

Jännittääkö sektio? Kyllä, omalla tavallansa. Aivan kuten alatiesynnytyskin. Pelkään piikkejä sekä neuloja, enkä ole koskaan ollut leikkauksessa. Totta kai se kaikki siis pelottaa. Toipuminenkin, koska se kestänee sektiossa kauemmin kuin alatiesynnytyksestä toipuminen. Mutta pääasiana on saada meidän pienokaisemme turvallisesti maailmaan <3 Kyllä siitä kaikesta muusta sitten toivutaan, ajan kanssa :)

Kuva täältä.

Lääkäri totesikin, että pienokaisemme on jo hyvän kokoinen ja nyt ollaan niin hyvillä viikoillakin jo, että hän on tervetullut maailmaan. Tietenkin toivottavaa on, että pysyisi mahassa vielä vaikka muutaman viikon ajan. Mutta omasta puolestani pienokaisemme on tervetullut vaikka heti <3


- Ann

Perätila

Olen siis maha-asukkini kanssa ollut seurannassa raskauden alkumetreiltä lähtien, monistakin syistä. Näillä myöhäisemmillä raskausviikoilla yhdeksi seurannan aiheeksi on noussut pienokaisen sijainti, joka on perätila. Pienokainen on majaillut perätilassa jo pidemmän aikaa, varmaksi sen voi sanoa rakenneultrasta lähtien. Silloin tila kohdussa alkoi pienentymään huomattavasti ja pienokainen ilmeisesti huomasi tämän asennon itselleen parhaimmaksi. Yhdellä neuvolakäynnillä oltiin vahvasti sitä mieltä, että pienokainen olisi kääntynyt raivotarjontaan. Itse olin ehdottomasti sitä mieltä, että näin ei ollut. Tunsin aivan samalla tavalla liikkeet alavatsallani ja pään pystyin paikallistamaan rintavarustukseni alle. Ja jälleen kerran perätila todettiin tästä neuvolakäynnistä neljä päivää myöhemmin.

Kuva täältä.

Rakenneultrasta lähtien meille on sanottu, että "tässä sairaalassa ei lähdetä synnyttämään alateitse perätilavauvoja vaan mennään automaattisesti sektiolla". Olen kuullut saman lauseen monen eri lääkärin suusta. Itse en haluaisi lähteä edes yrittämään perätilavauvan synnyttämistä alateitse (tässä on meikäläisellä monta mutkaa matkassa jo muutenkin). Mutta itse sektiokaan ei liiemmin pelota tai järisytä omaa ajatusmaailmaani. Olen kyllä kuullut kaiken maailman kauhukertomuksia sektion jälkeisestä elämästä yhtä lailla kuin alatiesynnytyksestäkin. Klassinen lause "ei ne vauvat ole ennenkään sinne vatsan sisään jääneet" nostaa päätänsä tässä vaiheessa. Onhan tässä edelleen muutamia viikkoja siihen, että rv36 on kohdallamme. Tämä tarkoittanee siis sitä, että pienokaisemme pystyvät yleensä vielä hyvinkin viikoille 35-36 saakka kääntymään ympäri kohdussa. Mutta lääkärini ovat sanoneet, että tämä niin kutsuttu poikkeustila on ihannetilanne tälle pienokaiselle. Ja on hyvin epätodennäköistä, että hän edes tulisi kääntymään raivotarjontaan itse. Lisä-muttana on se, että pienokaisen asento kohdussa on sellainen, että kääntöyritystä ei lähdettäisi tästä asennosta edes yrittämään. Eli jos hän ei nyt näiden muutamien viikkojen aikana itse vapaaehtoisesti lähde kääntymään, on hyvin epätodennäköistä että lähdemme edes synnytystapa-arvioon saatikka kääntöyritykseen.

"Yksi neljäsosa vauvoista on perätilassa jossain vaiheessa raskautta. Raskausviikolle 34 mennessä suurin osa on kuitenkin kääntynyt pää alaspäin ja vain noin neljä prosenttia on perätilassa synnytykseen asti. Yleensä perätilalle ei löydy selvää syytä, mutta on oletettavaa, että se johtuu siitä, että sikiöllä on liian vähän tai liian paljon tilaa liikkua kohdussa. Tilanpuutetta voi olla esimerkiksi monisikiöraskauksissa ja paljon tilaa taas ennenaikaisissa synnytyksissä ja äideillä, joilla on monia aikaisempia synnytyksiä. Joskus perätila voi johtua myös sikiön synnynnäisestä poikkeavuudesta. Anatomisia esteitä vauvan pää alaspäin kääntymiselle voi olla esimerkiksi istukan poikkeava paikka, kohdun poikkeava rakenne tai ahdas lantio, jolloin vauvan pää ei pääse kiinnittymään lantioon. Vähäinen tai runsas lapsiveden määrä voi myös olla syynä perätilaan."

Lähde: Mikä perätila?

- Ann