Eskarilaisen unissakävely ja yölliset kauhukohtaukset

Ipanoilla on ollut yöllisiä unissakävelyitä aiemmin satunnaisesti, toistuvampaa itkuista heräilyä useammin ja painajaisunia vaihtelevasti. Mutta varsinkin neiti on öisin läpikäynyt selkeästi asioita uniensa aikana. Yhdessä vaiheessa yöllisiä heräilyitä saattoi olla kolmesta kymmeneen yössä, joskus vähemmän ja joskus enemmän. Joskus ei lainkaan. Noihin vaiheisiin on toisinaan ollut liitettävissä selkeitä syitä, toisinaan taas ei. Sitten yöt ovat taas rauhoittuneet ja jokainen on nukkunut levollisemmin.

Tämän hetken yölliset kauhukohtaukset ja unissakävelyt liittyvät oletettavasti eniten aiempaan blogipostaukseeni aiheesta kiusaaminen. Tämä nykyinen vaihe alkoi muutama viikko takaperin, kun oltiin palaamassa lomamoodista takaisin arkirytmiin. Selkeästi eskariin palaaminen jännitti ja pelotti neitiä. Mielessä pyöri varmasti monet keskustellut asiat, kuten mitä jos toiset vielä kiusaavat? Mitä jos toinen satuttaa minua? Mitä jos satutan itse toisia? Mitä jos kukaan ei halua leikkiä? Varmasti näiden ajatusten pohjalta yölliset levottomuudet ovat kehkeytyneet.

Neiti menee rytmin mukaisesti unille, nukahtaa hetkessä sänkyynsä tai nukahtamista edeltää levoton pyöriskely ja höpöttely. Unta on kestänyt noin 1,5h kun sängystä alkaa kuulua vaimeaa nyyhkytystä joka kovenee jokaisen hengenvedon myötä. Tulee hiljaisuus. Pian huoneesta kävelee pois neiti, joka vaikuttaa täysin hereillä olevalta, sillä askeltaminen on selkeää - hän kävelee keskellä avointa lattiaa, ei seiniä pitkin - ja silmät ovat auki. Ensin luultiin, että neiti on hereillä. Saatettiin kysyä, että tiedätkö missä olet? Mutta pian kävi selväksi, että hän on täysin unessa. Ei vastausta kysymyksiin, askeleet kiertävät olohuonetta tai suuntaavat keittiöön, vessaan. Pissalla käyntikin sujuu unissaan. Tai sitten hän tulee sohvalle ja kömpii viereen. Saattaa vastata johonkin satunnaiseen kysymykseen "ei", tarkoittaen ilmeisesti ettei tiedä. Puhuu sekavia, sanoista ei saa selvää. Ei katso kuitenkaan missään vaiheessa meitä silmiin vaan katse suuntautuu aina ohitse. Jos hän istahtaa sohvalle, sitä seuraa nopeasti syvä haukotus ja silmien hierominen. Silmät menevät kiinni ja hetken päästä jompikumpi meistä ottaa neitiä kädestä kiinni ja johdattaa takaisin sänkyyn. Yleensä sänkyyn viemistä ei seuraa enää toinen unissäkävely, mutta on ollut öitä jolloin sängystä on noustu kolmesti peräkkäin samalla kaavalla.

Joskus huoneesta alkaa vaimean nyyhkytyksen myötä kuulua huutamista ja säntäämme sängyn luokse. Neiti istuu sängyllään ja lakkaa huutamasta pääsääntöisesti heti, kun pääsemme huoneeseen. Huutoa seuraa useimmiten nyyhkytys, kyynelten valuminen ja tärinä. Yleensä istumme sänkyyn vierelle ja halaamme tiukasti, silitämme poskia ja hikisiä hiuksia. Jos kyseessä on selkeästi ollut painajainen, puhumme rauhallisesti ja kerromme missä olemme, vakuuttelemme että kaikki on hyvin ja mitään hätää ei ole. Se on ollut vain unta. Painajaisunesta havahtuminen ja sitä seuraava uudelleen nukahtaminen vie selkeästi kaueammin aikaa. Joskus huoneeseen mennessä huuto ei kuitenkaan lakkaa, silloin istumme sängylle, nostamme neidin syliin, hyssyttelemme ja paijaamme. Kunnes neiti rauhoittuu.

Seuraavana aamuna neiti ei muista unissakävelystään tai kauhukohtauksistaan mitään. Painajaisunista saattaa olla vielä selkeäkin muistijälki, mutta aamulla uni ei kuitenkaan palaudu enää kunnolla ja kokonaisena mieleen.

Keskustelin unissakävelystä ja kauhukohtauksista kiusaamisasian tilannekatsauksessa psykologin kanssa. Hän kertoi samoja asioita, mitä olinkin jo varmistellut Duodecimin kautta unissakävelyyn ja kauhukohtauksiin liittyen. Vakuutteli, että tämä on täysin normaalia ja voimme itse pyrkiä jatkossakin rauhoittamaan unta jo tekemillämme asioilla. Niitä on illan riittävä rauhoittumisaika, rutiinit (iltapala, hammaspesu, iltasatu sohvalla kainalossa) ja nukkumaan mennessä päivän positiivisten asioiden ja tapahtumien kertaaminen. Niistä joko on apua tai ei ole, mutta joskus tulevaisuudessa näiden unihäiriöiden pitäisi jokatapauksessa päättyä.

Tilanne eskarissa on tällä hetkellä "seesteytynyt" ja välttämättä aivan jokainen yökään ei näyttäydy meille enää yhtä levottomana. Mutta selkeästi neiti on yhä normaalia väsyneempi, itkuherkempi ja kiukkuisempi. Pyrimme rauhoittamaan arkiviikkoa siten, että joka ilta ei olla leikkimässä kavereiden kanssa, vaan tehdään rauhaisia puuhia yhdessä kotona. Pelataan pelejä, askarrellaan tai maataan sohvalla yhdessä läjässä ja katsotaan vaika jokin elokuva porukalla. Ihan vaan ollaan ja säästetään energiaa. Mennään ajoissa nukkumaan ja toivotaan, että jokaista nukuttaa aamun herätykseen saakka.

Unessa

Pidemmän aikaa meillä on yöt nukuttu suhteellisen makoisasti. Niin neidin kuin meidän vanhempienkin osalta. Tai ainakin mies ja pikkuneiti ovat nukkuneet hyvin. Itse siinä sivussa potenut stressia, niin turhaa kuin 'tarpeellistakin'. Nyt on alkanut onneksi helpottaa. Puhuminen, se kannattaa.

Mutta siihen uniasiaan.. Neiti nukkuu yleensä viimeiset päiväunensa iltapäivällä, heräten klo 15-16 välillä. Päiväunia neiti nukkuu 2-3 kertaan päivässä, kestot vaihtelevat. Joinakin päivinä nukutaan 3x1h unet, toisina 2x2h unet. Olemme yrittäneet, että nukkumaan ei mentäisi enää klo 17 jälkeen, koska silloin yöunille meneminen pitkittyy huomattavasti. Meillä on pidemmän aikaa ollut iltarutiineina vaipan vaihto, ihottumien rasvaus ja yökkärin päälle pukeminen. Samaan aikaan ollaan himmennetty kodin valaistusta. Aluksi neiti meni nukkumaan klo 22-23 aikaan. Tällöin aloimme iltatouhuihin valmistautua klo 20. Nyt unirytmi on aikaistunut ja iltatouhut alkavat viimeistään klo 19. Riippuen kuitenkin siitä, että kuinka väsynyt neiti on. Nukkumassa ollaan pääsääntöisesti klo 19:30-20 välillä.

Soseita ollaan syöty reilun 2kk ajan. Aamu- ja iltapuurot tulivat mukaan kuvioihin viikko sitten. En ole huomannut niiden tuoneen minkäänlaisia lisävaikutuksia päiviin taikka öihin. Enemmänkin soseiden ja puurojen syönti on laskenut huomattavasti maidon juontia, vaikka sose- tai puuroannokset eivät olekaan kovin suuria kerrallaan. Joskus on öitä, jolloin neiti herää ja haluaa ison maitosatsin, jonka jälkeen jatkaa uniaan. Mutta viimeaikoina olemme miehen kanssa heränneet siihen, että neiti höpöttelee kerran yössä pinnasängyssään omassa huoneessaan. Emme reagoi siihen mitenkään, koska ei huutele siihen malliin että vaatisi maitoa. Välillä jompikumpi meistä on nousemassa ylös, mutta silloin höpötys lakkaa ja neiti ilmeisesti jälleen nukahtaa.

Yöunet ovat jo pidemmän aikaa kestäneet 11-12h yhtäsoittoa. Pieniä vastoinkäymisiä on meille tullut aamun varhaisesta auringon nousemisesta. Aivan selvästi neiti herää aikaisemmin, jos pihalla on valaistunut. Ensin heräämiset ajoittuivat klo 8, sitten klo 7 ja meinasivat alkaa jo klo 6. Toissaviikolla ostin uudet hieman pimentävämmät verhot neidin huoneeseen ja päästiin takaisin tuohon klo 7 heräämiseen. Viime viikolla kävimme Ikeassa ja mukaan tarttui rullaverho, jonka käyttö sai yöunet jatkumaan noin klo 7:30-8 välille. Mummu ihmetteli, että miten näin "talven ja pimeyden lapsi" voi heräillä päivän valoisuuden mukaan. Taitaa olla tyttö äitiinsä tullut.. En myöskään osaa hyvin nukkua valoisassa vaan vaadin kunnon pimeyttä ympärilleni. Vähintään hämärää.

Tälläisiin hyvin nukuttuihin öihin kun tottuu, tuntuu päässä todellakin omituiselta jos tuleekin huonompi yö vastaan. Neuvolassa täti varoitteli, että tämä todennäköisesti on vain tälläinen parempi kausi ja kohta yöt taas huononevat. Vedoten kaikkeen siihen uudenoppimiseen. No, kyllä ne kääntymiset ja akselinympäri pyörimiset näkyvät nyt jo öissä. Aamuisin (tai öisin) löytyy pinnasängystä pieni tyttö, joka on kääntynyt totaalisesti ylösalaisin. Pinnasängyn reunapehmusteetkin pitivät uusia, kun neiti jumitti yhdessä vaiheessa itsensä pinnojen väliin. Nyt ollaan sitten pysytty sängyn sisällä, mutta hyvin usein ollaan jumituttu sänkyyn poikittain. Tänä aamuna neiti oli sängyssä poikittain, mahalleen ja vieläpä ns. alamäessä. Nostimme viime kuussa neidin ollessa flunssassa sängynpäätyä reilusti ylöspäin kirjoilla. Pari viikkoa sitten poistin yhden kirjakerroksen. Eipä neiti enää ainakaan pinnasängyssään puklaile niiden kirjojen ansiosta. Suosittelen testaamaan, jos on samanlaista sänkyyn puklailua havaittu!


- Ann

Talovahti

Nukkuminen on ihanaa, silloin kun se onnistuu! Toissa yönä en nukkunut juuri lainkaan vaikka käskin miehenkin sohvalle aamuyöksi nukkumaan. Ei se uni vain tullut silmään ja hankalat asennot vaivasivat. Kai olin sitten niin väsynyt eilen edellisestä yöstä, että viime yö meni hyvin vajailla kymmenen tunnin unilla. Koko sänky oli tosin täysin omanani, kun mies oli viikonlopun reissun päällä. Taisi olla pitkään aikaan täysin oma ja yksinäinen yö tässä talossa. Miehelle ei ole nyt tähän tietoon mitään reissuja ennen laskettua-aikaa, mutta lasketun ajan jälkeen tulee olemaan muutaman viikon toisessa kaupungissa. Mutta silloin täällä ollaan saatu jo pienokainen elämäämme <3 Ainakin jos ei ole kääntynyt perätilasta raivotarjontaan ja on päädytty synnytystavassa sektioon..

Narttukoiramme on oikea talovahti isännän ollessa poissa. On suorastaan hermostuttavaa, että heti pimeän tultua koira alkaa murista ja haukkua kaikille pienille äänille, mitä kuulee tai on kuulevinaan talosta tai pihalta. Selvästi koira on itsekin hiukan jännittynyt, kun karvat pystyssä kulkee ympäriinsä. Aina onkin aikamoinen urakka saada se rauhoittumaan sohvan viereen, kun mies ei ole kotona. Kaikki haukkuminen ja murina tekee itsestäkin hermoheikon ja epävarman. Varsinkin näin omakotitalossa asujana. Ei se koira kerrostalossa tai rivitalossa asuessa pomottanut millään tavalla, mutta selvästi nyt on löytänyt oman reviirinsä ja puolustaa sitä tarvittaessa. Ja sanottakoon nyt, että kun mies on kotona ei tälläistä samanlaista murinaa ja haukkumista ole. Ainoastaan kovempia ääniä, kuten naapuripihalta kuuluva auton oven kolahdus saa sen murisemaan tai ovikellon soittaminen haukkumaan. Saas nähdä mitä sitä sitten keksii, ettei se oikeasti pitäisi samanlaista jöötä yllä, kun mies on poissa ja pienokaisemme on syntynyt. Eniten jännittää se, että sitten vauvakaan ei saa nukuttua.

Kuluneella viikolla huomasin, että vatsani on selvästi tipahtanut alaspäin. Nyt ollaan siis rv 35, joten se on ilmeisesti näin ensisynnyttäjälläkin ihan normaalia eikä välttämättä tarkoita sitä että vauva olisi syntymässä lähiaikoina. Mutta ainakin täällä on tähän päivään saakka oltu edelleen perätilassa, sen mukaisia ovat kaikki liikkeet yhä. Huomenna on kuitenkin jälleen kerran kontrolliultra jossa sekin taas selviää. Toivon, että pienokainen on jatkanut kasvuaan. Oma painoni on pysytellyt nyt ihmeen tasaisena - mikä on kyllä todella hyvä asia, koska sitä painoa on raskauden aikana kertynyt jo lähes 20 kg! Mutta selvästi suurimpana vaikutuksena siihen painon nousuun on "hyvä" ruokahalu, rasvaiset ruoat, herkut ja liikkumattomuus. Aina kun haluaisin lähteä lenkille, muistuttaa pelkkä koiran ulkona käyttäminen siitä, ettei se lenkkeily onnistu ilman hirveitä kipuja. Miehelle puhuinkin viikolla, että jahka se rv 37 on kohdalla, aijon alkaa yrittämään sitä lenkkeilyä silläkin uhalla, että sillä olisi vaikutuksia pienokaisen ennenaikaiseen syntymiseen. Suoranaisesti kun laihduttamaankaan ei voi alkaa heti synnytyksen jälkeen, mutta paino on pakko saada kuriin. Ja uskon, että vaunulenkit koko perheen voimin vaikuttavat jo niin suuresti että paino alkaa itsestäänkin tippumaan liikunnan tullessa taas kuvioihin. Itselläni on kokemusta laihduttamisesta kalorilaskureiden avulla, mutta niitä en aijo hyödyksi käyttää imetysvaiheessa.

Pienokaisen painoarviot ultrassa viikolta 24 lähtien viikolle 32.

 

SF-mitat neuvolassa viikolta viikolta 22 lähtien viikolle 34.

Yllä olevat painoarviot ja SF-mitta -kuvat ovat lähtöisin Raskauskiekko -sivustolta. Siellä voi itse syöttää ko. tietoja jotka näkyvät sitten käyrillä. Yllä olevat kuvat ja punaiset pallot kertovat siis meidän kasvustamme tässä raskaudessa :)

Nyt lähden siistimään kotiamme, että miehelläkin on taas mielekästä palata takaisin uuvuttavan reissun jälkeen. Huomenna kirjoittelen mitä luultavamminkin kuulumisia kontrolliultrasta. Toivotaan nyt vielä, että ensi yönä meitä jokaista jaksaa nukuttaa! :)


- Ann