Vesipisaroita

Meillä pitää kiirettä ja ei-kiirettä. Tuntuu että kaikki tapahtuu aina sykähdyksissä. Kaikki kiire tapahtuu peräkkäisinä päivinä ja sitten tylsistytään monta päivää peräkkäin. Kuten näinä sadepäivinä. Sataa kaatamalla, ei paljoa ulkoilu houkuttele.

Sadepäivien päikkäriaika on hyvä käyttää lähestyvien 2-vuotis synttäreiden suunnitteluun. Kohtahan tuo meidän pienempikin on jo puolivuotias! Kääk! Tää aika tosiaan juoksee. Tällä hetkellä nurkat pyörii eteenpäin myytävistä tavaroista - no on niitä onneksi paljon jo haettukin. Mutta noi lastenvaatteet... En jaksa mitään yhden vaatekappaleen postitusrumbaa. Täkäläiset kirpparitkin on sen verran kaukana. Niin ja hei, pian täytyisi ilmoittaa töihin hoitovapaalle jäämisestä!

Tervetuloa sateinen syksy ja leuto talvi! :)

Neurologilla on asiaa

Saimme toissaviikolle peruutusajan neurologin vastaanotolle. Kävimme siellä koko perheen voimin heti aamutuimaan. Olin lasten kanssa paikalla 30min ennen aikaa, joten käytettiin se hetki touhuten neuron aulassa olleilla leluilla. 20min ennen sovittua aikaa meidät pyydettiin ensimmäiseen huoneeseen, jossa tyttö punnittiin ja mitattiin. Se olikin omanlaisensa show, kun tyttöä selvästi pelotti. Itkua ja rimpuilua tuli, vauva huusi samalla nälkäänsä. Onneksi mies tuli toimenpiteen loppusuoralla paikanpäälle. Hyvin ja tasaisesti tyttö kasvaa omilla käyrillänsä, hyvä niin.

Hetken päästä pääsimme jo lääkärin huoneeseen. Lääkäri oli todella mukava ja selitti asiat tarkemmin, kun pyysimme. Tavalliset tutkimukset hän teki tytölle. Ja taas tyttöä pelotti, mutta onneksi oli isi paikanapäällä auttamassa. Ei siitä käynnistä oltaisi kyllä kunnialla selvitty kolmestaan, kun vauvakin vaati jatkuvaa sylissä oloa tytön lisäksi.

Tytön EEG:n aikana ei ollut tuota poissaolokohtausta, mikä nyt oli tiedossakin. Sen sijaan niin valveilla kuin unessa olonkin aikana aivoissa oli jotakin positiivista poikkeamaa. Poissaolokohtaus halutaan saada kiinni sekä tutkia tarkemmin noita poikkeamia, että ovatko ne kasvuun liittyvää, vaiko jotakin epileptistä vai aivan jotain muuta.

No, loppujen lopuksi lääkäri laittoi tytölle lähetteen magneettikuvaukseen ja sovittiin, että otetaan tytöltä 2 vuorokauden mittainen jakso ambulatorista EEG:tä. Magneettikuvaus tehdään kevyessä nukutuksessa. Ambulatorista EEG:tä varten meidän tulee mennä käymään neurolla, jossa tytölle laitetaan lätkät päähän ja saadaan aivosähkökäyrää mittaava kannettava laite mukaan. Ja minä saan vihkon, johon tulee kirjoittaa lähestulkoon kaikki asiat näiden päivien ja öiden ajalta ylös. Tarkemmat ohjeet tulevat ilmeisesti kirjeitse. Niitä siis odotellessa.

Lääkäri kertoi, että koska tytön kasvu ja kehitys on aivan normaalilla ja ikäisellä tasollaan, ei näiden tutkimuksien kanssa ole mitään järisyttävää kiirettä. Meillä on rauhassa aikaa tutkia ja selvittää, onko kyseessä epileptiset poissaolokohtaukset vai jotakin muuta. Jos ne poissaolokohtaukset nyt yhtäkkiä lisääntyisivät mielettömästi, tulisi olla yhteyksissä neurolle ja sinne mennä heti seuraavana päivänä 6h mittaiseen tarkkailuun. Tarkkailussa tyttö saisi päähänsä lätkät/myssyn, joilla otettaisiin ylös aivosähkökäyrää.

Lääkärille unohdin tietenkin mainita muutamista havainnoistani, mutta täytyy ensi kerralla muistaa ne ottaa puheeksi. Jos niistä on jonkinlaista hyötyä tutkimuksia ajatellen.

EEG

Käytiin kuluneella viikolla EEGssä. Kaikkien ennakkoajatusten jälkeen koko tutkimus sujuikin todella hyvin :) Tyttö pärjäsi reippaasti, äitikin. Tosin, kireän myssyn laittaminen päähän kahden vieraan naisen toimesta oli tytölle selvästi pelottava tilanne. Mutta heti kun naiset menivät kauemmaksi, tyttökin rauhoittui. Myssyn reikiin tungettiin geeliä ruutalla, joka 'hierottiin' päänahkaan puutikulla. Sen jälkeen siirryttiin yhdessä makaamaan tytön kanssa sairaalasängylle, jossa tytön rintakehään laitettiin vielä kaksi läpyskää. Siinä sitten yhdessä maattiin peiton alla, tyttö hengitteli rauhallisesti ja välillä kosketti sairaalasängyn laitaa. Tutkimuksen alkuun tehtiin ns. valotesti, eli kunnon strobovaloshow josta tyttö ei hätkähtänyt lainkaan. 15min jälkeen nukahti ja huoneeseen jäänyt nainen pyysi 36min aivosähkökäyrän ottamisen jälkeen herättämään tytön syvästä unesta. Eipä olisi malttanut millään herätäkään. Kello oli silloin 13:40, eli päiväuniaika oli mennyt jo aikoja sitten ja väsymys oli kova. Tutkimukseen piti tosiaan mennä ilman päiväunia. Mutta nainen huoneessa sanoi, että nukahtaminen ei olisi "pakollista" koska tyttö oli niin rauhallinen. Ilman itkuja herätyksestä selvittiin ja reippaudestaan tyttö sai naiselta ihanan vaaleanpunaisen lapion :) Yksi hyvä lisä meidän pihan hiekkalaatikkoleikkeihin! Ja kyllä tyttö olikin todella ylpeänä lapiosta loppupäivän.

Luulin etukäteen, että tutkimus kestäisi 1-2h, mutta todellisuudessa aikaa kuluikin 45min kaikkine toimenpiteineen. Geelipäisen tytön kanssa lähdettiin sitten kotiin, lippis päässä ;) Kotona tyttö osoitti päätänsä ja tökki sormellaan kertoessaan isille hänen toimenpiteestään. Ihana rakas lapsi <3 ..ja ennen myöhästyneille päiväunille menoa käytiin lapion kanssa suihkussa ;)

Oli kaikkinensa fiksua, että minä menin tytön kanssa tutkimukseen ja isi jäi vauvan kanssa odottelemaan. Molemmat vanhemmat siellä huoneessa olisivat varmasti tehneet koko tilanteesta aivan erilaisen. Eilen ovat sairaalalla katsoneet käyrät läpi ja nyt odotellaan sitten lääkäriaikaa.

Ulkomaanmatka sujui hyvin. Se vaatii kyllä oman juttunsa ja muutaman kuvan. Kerrottakoon siis myöhemmin! :) Nyt nautitaan helteistä!

Arjen askareita

Viikot menee vauhdilla, tällä hetkellä meillä asustaa 9 viikon ikäinen vauva. Reipas pikkukaveri, joka kasvaa hyvää omaa vauhtiansa. Kova on hymyilemään ja höpöttelemään :)

Meidän ulkomaille lähtökin on jo alle viikon päässä! Nyt pitää hieman kiirettä, kun yrittää kuumeisesti haalia lapsille kesävaatteita. Vielä on esikoiselle kesäkengät hakusessa. Sopivia malleja on kyllä löytynyt, mutta ei oikeaa kokoa. 

Äitienpäiväkin tuli ja meni. Mies 'hieman paransi' edellisestä vuodesta ja toi perjantaina töistä tullessaan kukkakimpun. Mutta jäin kaipaamaan sitä hyvää äitienpäivää -toivotusta, jota ei tullut. Ei, ei tullut. Kertoi kyllä viikolla, että oli suunnitellut tekevänsä kortin esikoisen kanssa, mutta ei sitten jaksanut sinä päivänä, kun olin asioilla. Hm, itsestäni on ainakin ollut ilo väsätä ja keksiä miehelle niin syntymäpäivänä, kuin isänpäivänä kortteja ja lahjoja. Olen kyllä sitä mieltä, että nämä isän- ja äitienpäivät ovat enemmän huomionosoituksia lapsilta vanhemmille. Mutta lasten ollessa pieniä, kuuluu mielestäni (omalta osalta!) päävastuu vielä aikuiselle. Eilen illalla sitten keskusteltiin tätä omaa harmitusta lävitse. Mies nauraen tokaisi, että hän kuitenkin kehittyi jo viime vuodesta, tuomalla niitä kukkia. Mutta onhan tämä nyt typerää joka ikinen vuosi kertoa, että "muista sitten ensi vuonna" tms. Olen yrittänyt käyttää esimerkkiä 'mieti minkälainen isänpäivä on ollut'. Ja tottavie kertonut ääneen toiveistani! Joten puhumisesta tai puhumattomuudessa tässä ei ole kyse.

Neuvolalääkäriä

Vihdoin päästiin käymään lasten 1,5v ja 6vkon neuvolalääkärikäynneillä. Tytöllä ikää 1v 7kk ja pojalla 7vko. Molemmat kasvavat hyvin omilla käyrillänsä, kehityksessä ei poikkeavaa. Lääkäri hämmästeli pojan jäntevyyttä ja jämäkkyyttä, onkin ollut samanlainen päänsä kannattelija syntymästään lähtien.

Tuossa jokin aika sitten monen mutkan kautta kuulin epilepsiaan liittyvistä poissaolokohtauksista. Asiasta lukiessani tajusin, että meidän tytöllä on juurikin näitä poissaolokohtauksia. Niitä tulee välillä kerran viikossa, välillä useampia päivässä. En ole osannut asiaa puheeksi neuvolassa aiemmin edes ottaa, kun en yksinkertaisesti vain ole tajunnut että taustalla voi olla jotain vakavaa. Kukaan ei ole neuvolassakaan kysellyt, että onko tytössä jotakin poikkeavaa, vaikka heillä siellä on tiedossa että lasten isällä on ollut nuorena epilepsia, joka hoidettu lääkkeillä pois. Lääkäriltä sain tästä "puhumattomuudestani" negatiiviseen sävyyn palautetta. Paskamutsifiilishän siitä tuli heti. Olisi pitänyt kuunnella itseäni ja ottaa puheeksi, eikä kuunnella muiden mielipiteitä. Noh, asiat viedään nyt eteenpäin ja tutkimuksilla selviää lisää. Eli odottelemme neurologille aikaa EEGhen. Lääkäri oli sitä mieltä, että kohtauksia tulee aivan liikaa jos tulee edes yksi viikossa ja se vaatii jo lääkehoitoa.

Tulee varmasti mielenkiintoinen käynti sairaalassa... Tyttö menee aivan sekaisin pelosta pelkästään neuvolassa. Huutaa ja itkee hysteerisenä, ei millään meinaa rauhoittua. Lääkäri sai kuitenkin kaikki 1,5vuoden käyntiin kuuluvat asiat tutkittua, vaikka neiti itki ja huusi, rimpuili ja läimi lääkäriä käsillänsä.

Poika oli täysi vastakohta; iloisesti silmät auki möllötteli ja hämmästeli seinällä olevia kuvia. Ei pahastunut riisumisesta ja tutkimuksista lainkaan, kuten siskonsa jo pienenä vauvana. Jospa tämä jatkuisi pojan osalta näin jatkossakin :)

Mukavaa vappua! :)