Vauvalle siis tosiaankin katseltiin niitä ehtoja, jotka onneksi täyttyivät. Verensokeri piti saada aisoihin. Liian pitkillä syöttöväleillä sokerit heiluivat 2-4,5 välillä. Verensokereissa raja oli 3, sen alle ei olisi pitänyt mennä. Mutta tilanne korjattiin sillä, että vauvaa pakkosyötettiin vuorokauden ajan 2h välein. Määräthän alkuunsa olivat todella pieniä, vain noin 1-6ml kerrallaan.
Ja siinä syömisessäkin oli vaikeuksia. Alkuun ei tissittelystä meinannut tulla mitään, kun toinen iski aina ikenet yhteen (auts!). Tuttipullosta ei suostunut juomaan myöskään lisämaitoa, joten ensimmäiset päivät me sitten tissitteltiin ja lypsin ruiskuihin omaa maitoa. Kunnes se maidontulo vaan tyrehtyi, noustakseen 1,5vrk päästä takaisin. Eli kaiken kaikkiaan maito nousi 3vrk kuluttua leikkauksesta, esikoisen kohdalla taisi olla 4-5vrk leikkauksesta.
Ja tokihan vauvan paino laski, kaikenkaikkiaan -8,5%. Esikoisella rikottiin -10%, mutta kotiin päästyä se korjaantui kyllä - hitaasti mutta varmasti. Kotiinlähtöpäivänä paino oli kuitenkin kääntynyt nousuun, 50g oli tullut vuorokaudessa lisää.
Syömisten lisäksi vauva muuttui keltaiseksi 1,5-2vrk iässä. Aivan kuten esikoinenkin. Bilirubiiniarvot olivat ensimmäisellä mittauskerralla 170, seuraavana päivänä 175. Koska nousu ja itse arvo oli vähäinen, takasi se meille kotiin pääsyn. Sillä ehdolla, että kävisimme vielä perjantaina kontrollilabrassa.
Kotiin siis päästiin - se oli aivan ihanaa niiden kolmen valvotun yön jälkeen! Oma sänkykin oli myötämielinen ja nukkuminen leikkaushaavan kanssa sujui mutkitta - toisin kuin esikoisen aikaan. Koska ei ole kipuja, kaikki sujuu niin paljon paremmin! :) Vauvakin nukkui hyvin, tosin tankkailimme 2h välein pakkosyöttöjä ensimmäiset 3 yötä. Sitten vauva nosti maitomäärät yön syötöillä 90ml/kerta, joten pisensimme syöttövälin 2-3h välille. 1-3 kertaa yössä vauva itsekin heräili syömään. Joskus ruoka ei vaan yksinkertaisesti maita ja maidot tulevat pulautuksena ylös. Tämän viikon ajan ollaan seurattu oman mielenrauhan takaamiseksi maitomääriä (tissittely takkuaa, joten pumppailen maitoa ja vauva syö pääasiassa tuttipullosta). Päivittäiset määrät ovat olleet 550ml, 550ml ja 510ml. Syöttökertoja on ollut 10 vuorokaudessa; määrät kaikkea 10-90ml väliltä.
Eksyin aiheesta.. Perjantaina siis käytiin labrassa antamassa bilirubiinista kontrollinäyte. Iltapäivällä saatiin puhelu synnäriltä, että arvot olivat nousseet 251. Lääkäri oli sitä mieltä, että seuraava kontrolli pitäisi käydä antamassa sairaalan labraan viikonloppuna. Ja niinhän me sitten menimme lauantaina labraan ja 4h päästä tuli puhelu jälleen synnäriltä. Lääkäri oli sitä mieltä, että bilirubiinikontrollit voitiin lopettaa - arvo oli 253. Mutta tietenkin, jos vauvan vointi muuttuisi tai syöminen lakkaisi, tulisi lähteä viipymättä sairaalaan.
Vauva on virkeä ja eläväinen, kun on hereillä. Tomerasti yrittää pitää päätänsä koholla eri tilanteissa ja pyörähtelee selältään oikealle kyljellensä. Valvoo noin 3-4h vuorokaudessa, seurustelee ja tarkkailee. Heräilee useampia kertoja vuorokaudessa itse syömään :) Päivisin suostuu nukkumaan omassa sängyssään, mutta öisin ainut oikea nukkumapaikka on äidin tissejä vasten. Toinen käsi pitää tissistä aina kiinni. Nukahtamisessa täytyy olla myös valot päällä tai muuten tulee kiukku. Kunnon mamman poika <3
Että tälläistä täällä meillä! Nyt odotellaan ja toivotaan, että keltaisuus tuosta häviää pikkuhiljaa ja päästään painon kanssa plussan puolelle :) Esikoisellakin näihin asioihin meni oma aikansa, joten uskoa ja toivoa riittää. Toki huoli toisesta on päällä kokoajan. Mutta kyllä se vaan niin on, että rakkaus tuota pientä ihmistä kohtaan on nyt jo valtavan suuri <3
