Välillä on viikonloppuja, jolloin ipanat pääsevät nauttimaan isovanhempiensa seurasta ja läheisyydestä, kaikkia mukavia erikoispuuhia aina erikoishuomiota unohtamatta. Ipanat kokevat nuo hetket tärkeiksi ja samaa ajattelen itsekin. On ihanaa, kun isovanhemmilla on heille aikaa ja kiinnostusta. Yhtä lailla he toimivat meidän tukiverkostona ja hoitaessaan yön yli ipanoita, mahdollistavat meille vanhemmille oman ja yhteisen ajan. Meidän tukiverkosto ei ole mahdottoman laaja, mutta sitä on kuitenkin. Lähipiirissä on perheitä, jotka asuvat paikkakunnalla x ilman sukulaisia tai läheisiä ystäviä, jotka voisivat auttaa arjen pyörittämisessä tai sen hengähdystauon tarjoamisessa.
Suurimmaksi osaksi, kun isovanhemmilta hoitoapua pyydetään on kyseessä kahdenkeskinen aika miehen kanssa. Mutta on myös tilanteita, joissa toisella työt painaa päälle ja toinen on samaan aikaan reissun päällä. Tai molemmilla on töissä tai opiskeluissa päiviä, jolloin yhtä aikaa molemmille osuu jotain hyvin tärkeää.
Mutta miten sitten noina hetkinä ollaan "parannettu parisuhdetta"? Vuosien saatossa ollaan käyty monet kerrat elokuvissa, mutta todettu yleensä jokaisen kerran jälkeen, että on mukavempaa vuokrata leffa kotisohvalta käsin ja vain röhnöttää kylki kyljessä. Ollaan myös vuokrattu hotellihuoneita, mökkejä ja lilluttu ulkoporealtaissa, saunottu ja nautittu luonnon rauhasta. Oltu ihan kotosalla, pelattu lautapelejä, käyty lenkkeilemässä tai luontopoluilla pysähdytty laavuille paistamaan makkaraa. Käyty ravintoloissa syömässä, keikoilla kuuntelemassa musiikkia tai standuppia. Matkustettu ja nautittu muiden kaupunkien annista. Ihan vain oltu hiljaisuudessa ja yhtä lailla myös keskusteltu. Pidetty hauskaa kavereiden kesken. Tai sitten remontoitu kotia. Yksi mieleenpainunein kokemus lienee miehen kanssa yhdessä hypätty benji-hyppy.
Aivan yhtälailla edellä listattuja asioita benji-hyppyä lukuunottamatta ollaan tehty ipanoidenkin kanssa, perheenä. Mutta mielestäni on ehdottoman mukavaa ja erityisen tärkeääkin välillä viettää aikaa vain aikuisten kesken. Silloin ei tarvitse olla niin aikataulutettuna ruokailuiden tai nukkumaanmenemisten kanssa, olla niin arkirytmissä kiinni. Toki rytmin vaihtelua tapahtuu ipanoidenkin kanssa, mutta ei samalla tapaa kuin kahdenkesken. Ja kyllä se parisuhdeaika vaan kummasti virkistää, kun voi heittää ns. jalat kohti kattoa ja vaan olla, huolehtia vain itsestään. Ihan yhtälailla nuo pidemmät omat hetket laittaa myös kaipaamaan ipanoiden läsnäoloa. Mutta itse henkilökohtaisesti tarvitsen omaa aikaa ja miehen kanssa kaivataan myös kahdenkeskeistä yhteistä aikaa useampia kertoja vuodessa.
Menneenä viikonloppuna miehen kanssa ennätettiin käydä lenkkeilemässä ja hiihtämässä, katsottiin omaan opiskeluun liittyen muutama elokuva sekä nähtiin ystäviä ravintolassa syömisen merkeissä. Lisäksi katsottiin kaikki 10. jaksoa Ivalo-sarjasta. Kaikkinensa oli mukava viikonloppu viettää pääosin kahdenkeskeistä aikaa. Ja hakea sitten sunnuntaina aamupäivästä hyvin mielin ipanat takaisin kotiin.
Tuttujen joukosta löytyy vanhempia, jotka eivät kaipaa omaa aikaa tai aikaa ilman lapsia. Mitä mieltä itse olet, onko oma aika sinulle tärkeää siinä missä "lapsivapaa" aikakin?
Yhteinen aika on kyllä parisuhteessa hyvin tärkeää. Hienoa, että vaalitte sitä!
VastaaPoistaAikoinaan oma avioliitto ajautui eroon juuri ajanpuutteen vuoksi eikä tässä vältytty asianajotoimistoiltakaan.
No, virheistä oppineina nykyään sitä tulee vaalittua erittäin paljon. Itselläni ei ole lapsia, mutta oma aika on aina ollut hyvin tärkeää. Minusta on hienoa, että vanhemmat myös myöntävät, että lapsivapaata aikaa kaivataan, sillä onhan tämä täysin ymmärrettävää.