Ipanoilla on ollut yöllisiä unissakävelyitä aiemmin satunnaisesti, toistuvampaa itkuista heräilyä useammin ja painajaisunia vaihtelevasti. Mutta varsinkin neiti on öisin läpikäynyt selkeästi asioita uniensa aikana. Yhdessä vaiheessa yöllisiä heräilyitä saattoi olla kolmesta kymmeneen yössä, joskus vähemmän ja joskus enemmän. Joskus ei lainkaan. Noihin vaiheisiin on toisinaan ollut liitettävissä selkeitä syitä, toisinaan taas ei. Sitten yöt ovat taas rauhoittuneet ja jokainen on nukkunut levollisemmin.
Tämän hetken yölliset kauhukohtaukset ja unissakävelyt liittyvät oletettavasti eniten aiempaan blogipostaukseeni aiheesta kiusaaminen. Tämä nykyinen vaihe alkoi muutama viikko takaperin, kun oltiin palaamassa lomamoodista takaisin arkirytmiin. Selkeästi eskariin palaaminen jännitti ja pelotti neitiä. Mielessä pyöri varmasti monet keskustellut asiat, kuten mitä jos toiset vielä kiusaavat? Mitä jos toinen satuttaa minua? Mitä jos satutan itse toisia? Mitä jos kukaan ei halua leikkiä? Varmasti näiden ajatusten pohjalta yölliset levottomuudet ovat kehkeytyneet.
Neiti menee rytmin mukaisesti unille, nukahtaa hetkessä sänkyynsä tai nukahtamista edeltää levoton pyöriskely ja höpöttely. Unta on kestänyt noin 1,5h kun sängystä alkaa kuulua vaimeaa nyyhkytystä joka kovenee jokaisen hengenvedon myötä. Tulee hiljaisuus. Pian huoneesta kävelee pois neiti, joka vaikuttaa täysin hereillä olevalta, sillä askeltaminen on selkeää - hän kävelee keskellä avointa lattiaa, ei seiniä pitkin - ja silmät ovat auki. Ensin luultiin, että neiti on hereillä. Saatettiin kysyä, että tiedätkö missä olet? Mutta pian kävi selväksi, että hän on täysin unessa. Ei vastausta kysymyksiin, askeleet kiertävät olohuonetta tai suuntaavat keittiöön, vessaan. Pissalla käyntikin sujuu unissaan. Tai sitten hän tulee sohvalle ja kömpii viereen. Saattaa vastata johonkin satunnaiseen kysymykseen "ei", tarkoittaen ilmeisesti ettei tiedä. Puhuu sekavia, sanoista ei saa selvää. Ei katso kuitenkaan missään vaiheessa meitä silmiin vaan katse suuntautuu aina ohitse. Jos hän istahtaa sohvalle, sitä seuraa nopeasti syvä haukotus ja silmien hierominen. Silmät menevät kiinni ja hetken päästä jompikumpi meistä ottaa neitiä kädestä kiinni ja johdattaa takaisin sänkyyn. Yleensä sänkyyn viemistä ei seuraa enää toinen unissäkävely, mutta on ollut öitä jolloin sängystä on noustu kolmesti peräkkäin samalla kaavalla.
Joskus huoneesta alkaa vaimean nyyhkytyksen myötä kuulua huutamista ja säntäämme sängyn luokse. Neiti istuu sängyllään ja lakkaa huutamasta pääsääntöisesti heti, kun pääsemme huoneeseen. Huutoa seuraa useimmiten nyyhkytys, kyynelten valuminen ja tärinä. Yleensä istumme sänkyyn vierelle ja halaamme tiukasti, silitämme poskia ja hikisiä hiuksia. Jos kyseessä on selkeästi ollut painajainen, puhumme rauhallisesti ja kerromme missä olemme, vakuuttelemme että kaikki on hyvin ja mitään hätää ei ole. Se on ollut vain unta. Painajaisunesta havahtuminen ja sitä seuraava uudelleen nukahtaminen vie selkeästi kaueammin aikaa. Joskus huoneeseen mennessä huuto ei kuitenkaan lakkaa, silloin istumme sängylle, nostamme neidin syliin, hyssyttelemme ja paijaamme. Kunnes neiti rauhoittuu.
Seuraavana aamuna neiti ei muista unissakävelystään tai kauhukohtauksistaan mitään. Painajaisunista saattaa olla vielä selkeäkin muistijälki, mutta aamulla uni ei kuitenkaan palaudu enää kunnolla ja kokonaisena mieleen.
Keskustelin unissakävelystä ja kauhukohtauksista kiusaamisasian tilannekatsauksessa psykologin kanssa. Hän kertoi samoja asioita, mitä olinkin jo varmistellut Duodecimin kautta unissakävelyyn ja kauhukohtauksiin liittyen. Vakuutteli, että tämä on täysin normaalia ja voimme itse pyrkiä jatkossakin rauhoittamaan unta jo tekemillämme asioilla. Niitä on illan riittävä rauhoittumisaika, rutiinit (iltapala, hammaspesu, iltasatu sohvalla kainalossa) ja nukkumaan mennessä päivän positiivisten asioiden ja tapahtumien kertaaminen. Niistä joko on apua tai ei ole, mutta joskus tulevaisuudessa näiden unihäiriöiden pitäisi jokatapauksessa päättyä.
Tilanne eskarissa on tällä hetkellä "seesteytynyt" ja välttämättä aivan jokainen yökään ei näyttäydy meille enää yhtä levottomana. Mutta selkeästi neiti on yhä normaalia väsyneempi, itkuherkempi ja kiukkuisempi. Pyrimme rauhoittamaan arkiviikkoa siten, että joka ilta ei olla leikkimässä kavereiden kanssa, vaan tehdään rauhaisia puuhia yhdessä kotona. Pelataan pelejä, askarrellaan tai maataan sohvalla yhdessä läjässä ja katsotaan vaika jokin elokuva porukalla. Ihan vaan ollaan ja säästetään energiaa. Mennään ajoissa nukkumaan ja toivotaan, että jokaista nukuttaa aamun herätykseen saakka.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti