Jalkakylpy

Maa on valkoinen, aurinko paistaa ja ulkona on -18 astetta pakkasta. Loistokeli, mutta tämä päivä on silkkaa lepoa iltapäivään saakka, kunnes haen tytön päiväkodista. Sohva, kirja, tv, radio, villasukat ja viltti. Ja välissä hyppysellinen hemmottelua, eli yksinkertainen jalkakylpy!

Jalkakylpyyn tarvitaan tietenkin jokin astia, joka tulee täyttää sopivasti lämpimällä vedellä ja johon voi upottaa jalat rentoutumaan. Itselläni oli käytössä vati, jonka täytin kuumalla vedellä. Joukkoon sekoitin 2 ruokalusikallista suolaa (tässä tapauksessa merisuolaa) ja lorauksen hunajaa. Jalkojen annoin liota vadissa noin 10 min ajan.

Omat jalkapohjani ovat olleet jo hyvin pitkään koppuraiset ja kuivat, että suola kirjaimellisesti kirveli alkuunsa haavoissa ;) Kylpyhetken jälkeen pesaisin jalkani hyvinkin hankalasti tämän ison mahan kanssa Palmoliven suihkusaippualla. Jalkaraspia en tohtinut käyttää tällä kertaa. Jalkojen kuivauksen jälkeen hieroin koko sukan peittämälle alueelle roiman annoksen Aqualanin Plus -rasvaa.

 Kuvat Googlesta.

Sukat ja villasukat jalassa, nyt mars sohvalle pötköttämään! Mukavaa pakkaspäivää jokaiselle :)

Kontrolliultra ja neuvola

Tarkoituksena oli kirjoittaa kontrolliultrasta ja neuvolasta erikseen. Mutta koska viikonloppu meni miten meni, tulevat nämä tekstit nyt samalla kertaa.

Viime viikolla oli siis kontrolliultra. Joka osui kyllä hyvään saumaan, sillä olin kärsinyt taas astetta kivuliaammista supistuksista kahtena edeltävänä päivänä. Äippäpolilla ottivat sitten kaikenmaailman testejä ja sydänkäyrillekin laittoivat; siinä ollessa piirtyi useita supistuksia. Ne eivät olleet kylläkään lainkaan niitä kivuliaita. Pissa oli puhdas ja verenpaineet 133/74. Kuulin myös maanantain verikokeiden tulokset, hemoglobiini oli laskenut lukuun 94 tuplarauta-annoksesta huolimatta. Ultran puolella katsottiin sitten nopeasti vauvan painoarvio ja että kaikki on kunnossa perätilassa majailevalla pojalla. Painoarvio oli 2200g, eli kasvua olisi tullut viidessä viikossa 1200g. Lapsivettä oli normaalisti.

Ultrauksen jälkeen lääkäri ja kätilö toimivat yhdessä ja minulta otettiin kohdunsuulta näyte, joka kertoisi että onko juuri nyt päällä ennenaikaisen syntymän uhka. Myös streptokokki-näyte otettiin. Tämän jälkeen lääkäri tutki käsikopelolla kohdunkaulan pituuden ja kohdunsuun tilanteen. Kaulaa jäljellä 2cm ja kohdunsuu pehmennyt. Edellisellä kerralla viisi viikkoa sitten kaulaa oli jäljellä 3,5cm ja kohdunsuu kiinteä. Kohdunsuulta otettu näyte oli valmis ja se oli negatiivinen, onneksi. Tämän jälkeen osaston ylilääkäri kertoi, että jos kohdunsuu olisi ollut vähääkään auki tai näyte olisi ollut positiivinen, olisin joutunut jäämään osastolle ja saanut heti ensimmäisen kortisonipiikin vahvistamaan vauvan keuhkoja. Tuo uutinen tuli hieman puskista, kun en todellakaan ajatellut että oltaisiin nyt tässä edes lähelläkään moista tilannetta. Mietin heti kuumeisesti päässäni, että mitenhän meidän esikoisen hoitojärjestelyt ja kaikki..

Puhuimme lääkärin kanssa sitten tulevasta sektiosta. Sehän se tulee nyt olemaan aivan varmasti. Kysyin, että joko sitä aikaa voitaisiin varata. Lääkäri kertoi jo tietämäni, että aikoja voi suunnitellulle sektiolle varata viikoille 38-39 alkaen. Mutta hänen mielestään tämä raskaus ei tule kestämään sinne saakka, vaan nyt edetään päivä/viikko kerrallaan. Hän ehkä vihjaili hienovaraisesti, että seuraavalla kontrollikäynnillä kannattaa olla varautunut sektion ajankohtaisuuteen. Jos supistukset jatkuvat tai kohdunsuu lähtee avautumaan ja viikot 34+0 ovat täyttyneet, on siis edessä sektio. Mutta koska ollaan vielä noiden viikkojen alapuolella, tulee nyt ottaa rauhallisesti. Levätä ja valmistautua tulemaan. Vauvan on hyvä vielä kasvaa mahassa. Ja yheyttä täytyy ottaa äitiyspolille/synnärille jos supistukset jatkuvat useita tunteja kivuliaina tai lapsivedet menevät yms.

Neuvolassa kävin sitten eilen. Heti alkuunsa sain kuulla, että streptokokki-näyte on positiviinen. Eli minulla on nyt todettu Sterptokokki B. Siinä saattaa nyt olla jälleen yksi selittävä syy näille supistuksille. Lisäksi tietenkin tämä kohdun rakennepoikkeavuus aiheuttaa omat vaivansa.. Noh, nyt tiedämme että sektioon mennessä tulee minun saada antibioottitippa suoneen ja vauva tarvitsee omansa synnyttyään. Ja seuraavat 3kk sitten seuraillaan vauvan vointia ja jos kuumetta vauvalla ilmenee, tulee heti hakeutua sairaalan päivystykseen, ei missään nimessä terveyskeskukseen. Listaan vielä tämän tekstin alapuolelle noista streptokokin haittavaikutuksista ja ilmenemisestä.

Tämän keskustelun jälkeen mitattiin verenpaineet, jotka olivat 143/84. Eli yläpaineet aavistuksen koholla, mutta uskoisin että nämä juuri kuulemani uutiset vaikuttivat tässä. Paineita ei mitattu toistamiseen. Hemoglobiini oli jälleen tippunut viikossa, nyt lukema oli 91. Neuvolan täti päätti, että nyt vaihdan tuon Compiron Fe -valmisteen "tuttuun ja turvalliseen" Obsidaniin. Eli sitä tulee nyt ottaa 2 tablettia mehulasillisen kera yöllisellä vessareissulla. Jospa se hemppa saataisiin nyt nousemaan edes sinne lukemaan 100! Sitten kuunneltiin sydänääniä ja otettiin sf-mittaa. Sydänäänet +132-135 ja sf-mitta 33cm. Keskusteltiin vielä, että onko mies nyt ymmärtänyt ja sisäistänyt tämän tilanteen, että vauva pitäisi saada pidettyä mahassa vielä mielellään nämä pari viikkoa ja miten hän on asian ottanut. Neuvolan täti myös mietti siinä, että pitäisikö hänen passittaa minut kuitenkin heti seuraavana päivänä lääkärille tutkituttamaan tilanne - kun olin kertonut hänelle kuinka viikonloppuna oli taas supistellut kivuliaasti ja olin joutunut ottamaan särkylääkettä yms. Sanoin, että sain kuitenkin yöllä nukahdettua reilun tunnin päästä 1g Para-Tabsin otosta, joten omasta mielestäni tarvetta lääkärikäyntiin ei ehkä olisi.

Neuvolakäynnin jälkeen sain mennä jälleen labran puolelle antamaan verinäytteet, tuloksista lääkäri sitten soittelee torstaina. Siinä odottaessa tajusin, että janotti aivan kamalasti ja yhtäkkiä iski heikotus päälle. Huoneeseen päästyäni pyysin saada mukillisen vettä ja hoitaja antoi jääkaapista vielä pillimehun, jonka sain juoda näytteiden annon jälkeen. Hoitaja oli jälleen sama, kuin viikko sitten ja keskustelut jatkuivat siinä samoista aiheista, kuin mihin edellisviikolla olimme jääneet. Toimenpiteen jälkeen menin istumaan aulaan vielä noin 20min ajaksi, kunnes olo alkoi tasaantua. Kauppaan oli "pakko" lähteä, joten käväisin nopeasti KappAhlista hakemassa pojalle uuden raita-bodyn ja housut <3 Sitten siirryin ruokakauppaan lyllertämään ja vähän väliä piti pysähtyä, kun mahaa juili niin ikävästi. Kai siinä tunti meni, että sain kaikki tavarat haalittua kasaan ja pääsin takaisin autolle. Ruoan valmistuksen jälkeen sain vajaat 3h lepäiltyä sohvalla, kunnes piti lähteä tyttöä hakemaan hoidosta. Huh, mitä meidän päivistä nyt tulisikaan jos tyttö olisi kaikki arkipäivät kotona (nyt on siis päiväkodissa 15pv/kk). Kyllä olin illalla taas ihan poikki ja jälleen supisteli, mutta aiempaa harmittomammin! Sunnuntainahan mies kysyi, että pitäisikö jo lähteä synnärille näytille - mutta mielestäni tilanne ei vielä ollut sellainen.

rv 32+5

Tämä aamu alkoikin sitten siten, että heräsin miehen herätyskelloon ja torkahdin uudestaan. Havahduin hereille, kun mies yskäisi noustessaan sängystä ylös (wuhuu, viimeiset 4 yötä on ukkokulta saanut nukkua vieressäni!). Käänsin kylkeäni ja samalla hetkellä iski hirveä polttava kipu vatsaan. Jäin sänkyyn syvään hengittelemään ja mies meni herättelemään tyttöä. Mies toi tytön sänkyyn ja siinä sitten suukoteltiin ja höpöteltiin kahdestaan, kunnes kuulin että mies on aamutouhuiltaan aivan juuri valmis ja olisi aika pukea tytölle päivävaatteet päälle. Vatsan polttelu jatkui. Autoin ulkovaatteiden pukemisessa niin kauan, kunnes tuntui todella pahalta. Eteisessä nojasin käsillä polviini ja hengittelin syvään, suukotin rakkaat ja toivotin mukavat päivät. Aamupala ja kahvi nassun eteen ja tulin tähän koneelle. Tunti sitten aloin kellosta seuraamaan näitä supistusvälejä ja ne tulivat 30min ajan 3min välillä. Nyt on tullut noin 5-7min välein, eli rauhoittumaan päin - toivottavasti. Hetki sitten syvään hengitellessäni ja päätä käsieni välissä hautoen mietin jo, että soittaisinko synnärille nyt. No, jos kerta nyt helpottaa ilman särkylääkettäkin, niin taidan vain siirtyä sohvalle/sänkyyn lepäilemään. Mutta jos tämä nyt tässä jatkuu, niin soitan kyllä synnärille.. Eihän tästä tule mitään, että jo aamusta lähtien pitää kärsiä näistä kivuista - varsinkin kun takana on 10h makoilut sängyssä! Noh, unta tuli ehkä noin 7h koko yönä yhteensä, mutta kuitenkin.

Tähän loppuun vielä Streptokokki B:stä tekstiä.

"B-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki (Group B Streptococcus, GBS, Streptococcus agalactiae) on bakteeri, joka on merkittävä vastasyntyneiden infektioiden aiheuttaja. Lisäksi se voi aiheuttaa infektioita raskaana oleville naisille, vanhuksille ja henkilöille, joilla on jokin pitkäaikaissairaus.

GBS voi aiheuttaa raskaana olevalle naiselle virtsatietulehduksen, kohtutulehduksen (amnioniitti, endometriitti), ennenaikaisen synnytyksen ja harvoin vaikean yleisinfektion. Aikuisilla GBS-bakteeria voi olla ruoansulatuskanavassa, emättimessä, virtsarakossa, nielussa tai iholla ilman että se aiheuttaa tautia. Raskaana olevista naisista 10-30 %:lla on GBS-bakteeria peräsuolessa tai emättimessä. Bakteeri tarttuu kosketuksen välityksellä. Jos äiti on GBS-kantaja, lapsi voi saada tartunnan synnytyksen aikana.

GBS on vastasyntyneiden yleisin vaikean yleistulehduksen (sepsis) ja aivokalvontulehduksen (meningiitti) aiheuttaja. Se voi aiheuttaa myös keuhkokuumeen. Noin yksi sadasta GBS-kantajaäidin vastasyntyneestä saa oireisen infektion. Vastasyntyneen GBS-taudin oireita ovat mm. käsittelyarkuus, kellastuminen, huono syöminen ja lämmön nousu tai alilämpö. Vaikeat ja yleistyneet GBS-infektiot voivat aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia kuten kuulon tai näön heikentymistä tai kehityshäiriöitä."
Teksti sivustolta THL - B-ryhmän streptokokki

"Antibiootit purevat GBS-infektioon, mutta B-streptokokkikolonisaatio palaa helposti antibioottikuurin loputtua. Oleellista on päästä ’hyville raskausviikoille’ eli yli 30. raskausviikolle. Tämän jälkeen GBS-infektiota ei yleensä kannata enää hoitaa raskauden aikana, mutta synnytyksen aikana annetaan antibioottisuojaus äidille.

Bakteeritulehdus voi levitä kohtuun, jolloin lapsi täytyy synnyttää mahdollisimman nopeasti. Jos puolestaan äidillä on GBS-infektio synnytyksen aikana, lapsi voi saada infektion itselleen synnytyskanavasta. 

Bakteeri ei kuitenkaan tartu synnytyksessä kovinkaan helposti. Vain 1-3% GBS-tulehdusta sairastavien äitien lapsista saa tartunnan. Jos infektio on tiedossa, äidille annetaan antibiootteja ennen synnytystä.

On muutamia merkkejä, jotka lisäävät tartuntariskiä. Lapsella on kohonnut riski saada GBS-infektio jos:

- lapsi syntyy ennen viikkoa 37
- istukka repeää 18 tuntia ennen synnytystä tai aikaisemmin
- äidillä on kuumetta synnytyksen aikana
- GBS on aiheuttanut äidille raskausaikana virtsatulehduksen
- äiti on synnyttänyt aikaisemmin lapsen, johon on tarttunut GBS. "
 Teksti sivustolta  Vau.fi - B-streptokokki raskausaikana

ps. Mahan ympärys navan kohdalta aamulla mitattuna 116cm.

Pömppis

Raskauspömppispä hyvinkin! Viikot on 31+0 ja sanoisin, että masu on kookkaampi kuin mitä esikoisesta. Painonnousu on tähän mennessä ollut huomattavasti vähäisempää, mistä olen enemmän kuin tyytyväinen. Esikoisesta oli näihin viikkoihin mennessä tullut +20kg, nyt ollaan lisätty massaa noin 10kg verran. Tosin jälleen on alkanut se kausi, että jatkuvasti pitäisi olla jotakin napostelemassa.. Hirvittävää!

31+0

Raskausarvet ovat vielä esikoisen ajalta näkyvissä - mutta kuten ehkä itsekin kuvasta näette, ei niitä juurikaan ole. Molemmin puolin kylkeä on muutamia, jotka erottuvat lähemmällä tarkastelulla. Villi veikkaus kuitenkin on, että tiikerin raitoja saadaan vielä lisää ;) Huonosti näin pienestä kuvasta näkee, mutta myös sektioarven pääty kurkistaa tuolta pikkareiden alta.

Mahan ympärys aamusesta mitattuna navan kohdalta oli 113cm.
Eilen illalla ympärys samasta kohtaa mitattuna oli 116cm.
Ahdistaako? Kyllä.

ps. Olen alkanut odottamaan vauvan syntymää myös siinäkin mielessä, että pääsen toipumaan sektiosta ja sitten toivonmukaan saadaa oikeasti vaunuteltua, lenkkeiltyä, touhuttua yms. Haluan kiinteytyä, tiputtaa painoa! Haluan näyttää ukkokullalle, että kyllä mä vielä pääsen sinne tuttuun painolukemaan takaisin - ihan totta. Se kun ei meinaa sitä nyt uskoa, vaikka tiputinkin esikoisen raskausajan jälkeen 20kg pois!

Hei, meillä nukutaan!

Kuten otsikkokin jo ehkä antaa jotain mielikuvaa, niin ajattelin tulla tänne hehkuttamaan viimeyöstä joka nukuttiin hyvin (niin hyvin, kuin se vaan näissä olotiloissa on mahdollista).

Tilannehan on se, että mies on tässä noin 1,5kk aikana nukkunut vain kaksi kokonaista yötä meidän makuuhuoneessamme, yhteisellä sängyllämme. Ja noin viitenä yönä olen kesken yöunien häätänyt sohvalle nukkumaan. Eli käytännössä ukkokulta on joutunut nukkumaan yönsä kohta jo 2kk ajan sohvalla. Emmekä usko, että makuuhuoneen leveään sänkyyn tulee pääsemäänkään ennen pikkuveljen syntymää.

Viimeyönä nukuimme kuitenkin kaikki kirjaimellisesti omissa huoneissamme. Tyttö nukkui pinnasängyssään huoneessansa, suljetun oven takana. Mies "työhuoneessa" vieraspatjalla ja minä meidän makuuhuoneessamme, pehmeässä 160x200cm sängyssä. Ihanaa, unta!

Eilinen oli todella pitkä päivä, lähes kokonaan valvotun yön jälkeen. Tytöllä oli vapaapäivä päiväkodista. Poikkeuksellisesti myös tyttö nukkui vain yhdet päiväunet ja nekin hyvin huonosti. Ja ensimmäistä kertaa tälle vuodelle; tytön päivä oli hyvin itkuinen ja täynnä kitinää (väsymys, hampaat?!). Koko päivän sitä oikeastaan taas pelkäsi, että seuraavastakin yöstä tulisi jälleen hyvin repaleinen..

Tässä eilisten päikkäreiden jälkeinen "ohjelma"  pääpiirteittäin aina tähän aamuun saakka. Eilen aamulla kerkesimme käymään tytön kanssa ulkona ja kaupassa, ennen ensimmäisiä päikkäreitä. Touhukas päivä vaati veronsa; supistuksia ja selän oikuttelua, eli makoilua paljon lattialla ja sohvalla.

11:50 tyttö herää päiväunilta itkuisena
12:00 lounaan syönti, jonka jälkeen leikkiä, viihdytystä
13:45 tyttö haluaa välipalaa, jonka jälkeen yritän saada päiväunille
14:15 tyttö itkee huoneessaan, unesta ei tietoakaan, jatketaan leikkejä ympäri taloa
15:00 tyttö kierähtää alas sohvalta, lyö päänsä lattiaan ja siitä seuraa 8min lohdutonta itkua jonka jälkeen leikit jälleen pääsevät jatkumaan
15:30 vilkuilen kelloa, kerron tytölle että isi tulee kohta kotiin
15:50 mies tulee töistä kotiin, touhuamme yhä olohuoneessa
16:00 valmistan itselleni ruokaa, mies viihdyttää ja ruokkii tytön
16:20 istun pöydän ääreen, saan syödä rauhassa
16:45 mies alkaa tehdä lähtöä harrastukseensa
16:50 mies lähtee, ripustamme tytön kanssa pyykkejä
17:05 täytän kylpyammeen vedellä, tyttö ammeeseen
17:15 tytön pesu, kuivaus, vaatetus
17:30 laitamme isille vieraspatjan "työhuoneeseen"
17:50 tytön iltapuuro, syönti sujuu ihmeen hyvin ja reippaasti
18:05 olohuoneeseen leikkimään
18:35 tytön huoneeseen leikkimään (makaan lattialla)
18:55 mies tulee kotiin, jatkamme leikkimistä
19:40 tytölle iltamaidon lämmitys
19:45 tyttö menee nukkumaan (poikkeuksellisesti näinkin myöhään)
21:30 mies menee nukkumaan
22:00 alan itsekin hakemaan unta
01:05 herään, käyn vessassa
03:20 tyttö äännähtää huoneessaan (ei aiheuta toimenpiteitä)
05:00 herään, pyörin tovin sängyssä
06:00 herään jälleen, enkä enää nukahda
06:25 miehen herätyskello soi
06:35 mies herättää tytön, nousen itsekin ylös (kiiruhdan vessaan)
06:40 tytön suukottelua, silittelyä, aamupesut ja vaatteiden vaihto
06:50 tytölle ulkovaatteet päälle, päiväkotitavaroiden pakkausta
06:55 suukotan molemmat, vilkuttelen ovelta ja toivotan mukavaa päivää molemmille
06:57 teen itselleni aamupalan, pari kuppia kahvia ja istutan itseni koneelle

Hyvää huomenta!

Tulevaa suunnitellen

Aloitin hankintojen kerryttämisen jo ennen nt-ultraa. Mitä kyllä kaduin siinä vaiheessa, kun ensimmäiset postipaketit olivat tulleet perille ja olimme juuri saaneet huonoja uutisia. Silloin tuli mietittyä jatkuvasti, että entä jos en olisikaan ostanut mitään etukäteen, olisiko tilanne ollut eri. Järki puhui puolestaan, ei siihen tilanteeseen olisi mitenkään voinut vaikuttaa. Vaikka olisin jättänyt löydöt ostamatta, olisi meidän nt-ultran kuulumiset olleet silti samat.

Jotenkin sitä tytöllä hurahti vaatteiden kanssa enemmän tyttömäisiin väreihin; kuten vaaleanpunaiseen. Eihän ne samat vaatteet nyt mitenkään istu tulevan pikkuveljen päälle värisävyiltään, joten hankintoja on ollut pakko tehdä! En ole pikkuveljelle ostanut vielä yhtäkään vaatetta uutena kaupasta (tänään tilanne kyllä korjaantuu), vaan kasvattanut Facebookin kirppiksien kautta meidän vaatevarastoa. Ja paikalliselta lastenkirppikseltäkin muutaman hyvän löydön olen tehnyt. Tarkka olen ollut siitä, että mitä olen ostanut (hyväkuntoista, mutta edullista Lindexin, KappAhlin tai H&M vaatteita). Noh, joitakin hutiostoja on toki tullut, mutta yhden bodyn posteineen maksaessa 3€ ei kovin korkealta tiputa.

' 

Kuten ehkä huomaatte, ovat nämä vaatteet lipaston laatikoissa. Eli olemme saaneet IKEAn reissun tehtyä ja nyt on pikkuveljelläkin oma lipasto! Ja tottakai sieltä IKEAsta tuli hankittua vaikka mitä muutakin. Niistä varmaan lisää joskus myöhemmin.

Tuplien hankinnan tein kuukausi takaperin. Eli meille on nyt tulossa Emmaljungan Double Vikingit. Pitkän toimitusajan vuoksi saamme ne ehkä juuri helmikuun lopulla kotiin saakka.

Nyt olen alkanut pohtimaan entistä enemmän tulevia asioita, vauvan syntymän jälkeisiä hetkiä yms. Synnytys/sektio ja esikoisen hoitopaikka tuona hetkenä on yhtenä valvottajana. Meillä oli jo "varma" hoitaja esikoiselle tiedossa, mutta nyt sekin meni puihin. Sektio tullaan kuitenkin suunnitelmien mukaan tekemään arkipäivänä ja aamusta, eli kaikki ihmisethän ovat siihen aikaan töissä! Haluan ehdottomasti mieheni mukaan sairaalaan. Haluan, että isä saa pitää poikaansa paljaalla rintakehällään sillä välin, kun itse aloitan leikkauksesta toipumisen heräämössä.

Myös kastemekon käyttäminen tai käyttämättä jättäminen sekä kummien valinta tuottaa ongelmia (veljeni on lupautunut pojallemme kummiksi - muita ehdokkaita meillä ei edes ole!). Saati nimiäisjuhlien miettiminen.. Ennen kaikkea nimen päättäminen! Miksi se onkaan niin vaikeaa nyt keksiä pojalle? Toinen nimi on aika varmasti jo päätetty, mutta etunimen kanssa käymme suuria taisteluita. Mies ei halua A-kirjaimella alkavaa nimeä pojalle ja omaan korvaani eivät muilla kirjaimilla alkavat nimet oikein iskostu. Tämä nimiasia meillä täytyy olla hyvissä ajoin valmiina, koska pian pikkuveljen syntymän jälkeen meidän täytyy hankkia hänelle passi tulevaa kevään/kesän ulkomaanmatkaa varten.


- Ann

Verikokeita

Eilen olin elämäni ensimmäisessä sokerirasituksessa. Paljon olen näiden parin vuoden aikana kuullut, kuinka se on niin kamala kokemus yms. Joten olin varautunut pahimpaan. Jaanpa teille oman kokemukseni tänne..

Illalla paasto alkoi klo 19:30. Tuota ennen söin herkullisia voileipiä ja 200g jogurtin hedelmämyslillä. Ja viimeisen tunnin aikana tankkasin litran kylmää vettä. Ja aivan viimeisillä minuuteilla otin vielä Rennietä närästykseen ;) Yöllä en meinannut saada nukutuksi, kun päätä särki niin kamalasti. Klo 23 jälkeen oli pakko ottaa 1mg Para-tabs ja pari kulausta vettä.

Aamulla herätyskellot soivat miehen kanssa samaan aikaan klo 6:25. Ylös, vaatteet niskaan, tytölle aamupalaa, vaipan ja vaatteiden vaihtoa. Mies lähti viemään tyttöä päiväkotiin ja itse jäin vielä laittamaan itseäni lähtövalmiiksi. Sitten kohti sairaalan laboratoriota. Olin varustautunut rasitukseen hyvin, tai niin ainakin luulin. Laukussa oli kuulokkeet, kirja ja rasituksen jälkeen nautittavaksi puoli litraa vettä ja banaania, kera särkyläkkeen ja Rennien. Muutama suklaapalanenkin. Takin taskussa piti olla täyteen ladattu iPhone, mutta perille päästyä tajusin, että olin unohtanut sen keittiöön laturiin! No, onneksi oli edes se kirja.

Pääsin klo 7:40 antamaan ensimmäisen putkilon verta ja nauttimaan tuon kuuluisan sokerilitkun. Vielä maanantain verikokeiden jäljiltä molemmat kyynärtaipeet olivat aivan mustelmilla ja kosketusarat. Hoitaja teki pitkään ja tarkkaan tunnusteluita, jotta löysi hyvän suonen josta ottaa verinäyte. Ja tadaa, taas se suoni karkasi alta. Purin hammasta ja yritin muistaa koko ajan hengitellä - inhoan piikkejä ja se tunne on niin epämiellyttävä! Mutta onneksi hoitaja sai suonen kiinni samalla pistokerralla ja ensimmäinen näyte saatiin otettua. Sitten sain puolitoista mukillista nautittavakseni huoneenlämpöistä vadelmanmakuista sokerilitkua. Join molemmat mukit ykkösellä; hirveä jano! Eikä se tehnyt pahaa, mutta vesi olisi kyllä maistunut. Hoitaja ohjeisti, että täytyy mennä käytävälle istumaan ja vain vessassa saa käydä; ei ylimääräisiä askeleita. Ja jos huono olo yllättäisi, niin pitäisi käydä koputtelemassa ovelle.

Ensimmäinen tunti sujui hyvin. Mitä nyt heikotus, huono olo ja väsymys kasvoivat suuriksi. Yritin lukea kirjaa ja siinä samalla seurailin ympärilläni vaihtuvia ihmisiä. Meitä sokerirasituksessa olevia taisi olla siinä parin tunnin aikana ainakin viisi äitiä :) Yksi "pääsi" makoilemaan sängyllekin saatuaan mitä ilmeisemminkin hengenahdistus tai paniikkikohtauksen ennen ensimmäistä verikoettaan.

Klo 8:45 pääsin uudestaan hoitajan luokse. Tällä kertaa toisesta kyynertaipeesta kiinni napattu suoni yritti luistaa karkuun, mutta hoitaja sai aiempaa nopeammin siitä kiinni. Ja eikun takaisin käytävään.

Toinen tunti oli aavistuksen haastellisempi. Väsymys kasvoi, tuoli oli epämukava ja silmät hyppivät kirjan sivuilla. Heikotus ja päänsärky vain kasvoivat. Teki pahaa kuunnella pienten lasten itkua ja välillä kyyneleet nousivat silmäkulmiin. Mutta sitten onneksi nuo pienimmät tulivat aina niin reippaina ulos näytteenottohuoneista, että oli pakko hymyillä :)

Klo 9:45 pääsin viimeisen kerran hoitajan luokse. Verikoetta lähdettiin yrittämään samasta kyynärtaipeesta, kuin edellisestäkin. Suoni luisti heti karkuun ja hoitaja joutui taas sitä tovin etsimään. Yritin jälleen muistaa hengitellä ja unohtaa epämiellyttävän tunteen kädessä. Yökh. Sitten se olikin jo ohi, hoitaja toivotti mukavaa loppuodotusta ja kehoitti syömään maittavan aamiaisen.

Jäin hetkeksi vielä istumaan käytävälle, join puolet vesipullosta ja otin yhden särkylääkkeen. Puin päälleni ja lähdin tallustelemaan parkkitalolle päin samalla banaania syöden. Olokin helpottui, vaikka aavistuksen tokkurainen fiilis olikin ajaa autolla. Kävin vielä kaupassa tekemässä ruokaostokset ja sitten palasin kotiin, söin suuren "aamiaisen" klo 11 jälkeen ja lähdin tunniksi lepäilemään sänkyyn.

Tytön hain päiväkodista ja juuri olimme kerenneet syömään, kun puhelin soi. Lääkäri soitteli terveyskeskuksesta, oli kuulemma soittoaika varattuna. No siitä en tiennyt mitään, mutta puhelu koski kuitenkin maanantaina otettuja verikokeita. Neuvolassa sormenpäästä otettu hb oli 98. 40min myöhemmin kyynärtaipeesta otetussa verikokeessa hb oli 97. Lisärautana olen käyttänyt nyt kolmen viikon ajan Compiron Fe:tä. Se on nestemäinen ja kerta-annos on ollut 2,5ml. Lääkäri ei löytänyt ko. tuotteesta mitään tietoja, joten luin hänelle paketin tekstejä sitten puhelimen välityksellä. Sovittiin, että tuplaan nyt päiväannoksen (yht. 5ml päivässä) siihen saakka ainakin, kun on seuraava neuvolakäynti. Tuota neuvolakäyntiä ennen täytyy kuitenkin käydä jälleen labrassa antamassa verinäytteet, jotta nähdään onko arvot lähteneet nousuun. Muita toimenpiteitä ei sovittu, koska oloni on ollut "suht normaali". Eli nyt siis vaan lisärautaa nassuun ja toivotaan, että arvot lähtevät nousuun! :)

Hyvää alkanutta uutta vuotta jokaiselle!


- Ann