"Ystävät ovat kuin tähtiä,
aina olemassa vaikkei niitä näkisi!"
Pitää paikkansa. Edelleen, melkein kolmekymppisenä, itseltäni puuttuu se sydänystävä. Ystävä, jolle voi aina tarvittaessa soittaa. Ystävä, jonka luokse voi mennä kylään lähes milloin vain. Ystävä, jonka kanssa voi jakaa niin ilot kuin surut.
Onneksi on kuitenkin ystäviä, joiden kanssa voi aina jatkaa puhumista siitä, mihin viimeksi jäätiin - vaikka aikaa näkemisen välillä olisi vierähtänyt vuosi tai kaksi.
Ystäviä, joiden olemassaolon tietää, vaikkei heitä näkisi pitkiin aikoihin. Ystäviä, joihin voi luottaa.
Onneksi on oma mies, joka on yksi sydänystävä. Tärkein ja läheisin. Ilojen ja surujen jakaja. Ipanoiden isä. Rakkaus.
Muistakaa ystäviänne, muulloinkin kuin ystäväpäivänä ❤
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti