maanantai 6. helmikuuta 2017

90 minuuttia

Maanantai ja vapaapäivä. Heräsin aamulla kuuden jälkeen, kun jäpikkä kömpi meidän väliimme. Oma olo oli heti herätessä hyvä ja virkeä. Liekö tuo nyt toisaalta ihmekään, kun suhteellisen levollista unta oli takana 9h verran. Ipanat eivät yöllä herätelleet, mutta kuorsaavaa miestä sai töniä useampia kertoja.

Aamutoimet sujuivat ipanoiden osalta suhteellisen kivuttomasti. Ja miehen matkassa lähtivät iloisina kohti päiväkotia. Itse jäin nauttimaan hitaasta ja rauhaisasta aamusta Netflixin parissa.


Viikonlopun siivoustouhujen lomassa olin päättänyt, että nyt saisin kerrankin luvan panostaa itseeni ja omaan hyvinvointiini. Kroppa on kiukutellut kaikenlaisten särkyjen ja puutumisten kera töihin paluun jälkeen, joten tuumailin että hieronnasta voisi olla apua. Edellisestä hierojalla käymisestä oli aikaa jo melkein kymmenisen vuotta. Tai siis siitä ensimmäisestä ja tähän mennessä ainoasta käynnistä. Vaikkakin niska, hartiat ja selkä olisivat kaivanneet hierojalla käyntiä  huomattavasti useammin.

Varasin siis viikonloppuna hieronta-ajan fysioterapeutille. Ehkä 60 euroa 90 minuutin kokovartalohieronnasta ei olisikaan kovin paha hinta, jos se auttaisi avaamaan paikkoja ja voimaan paremmin.

Hierontaan mennessä taivas oli pilvinen. Aavistuksen jännitti, että kuinkahan kestäisin kireiden lihasten availun. Mutta loppupeleissä homma suijuikin kivuttomasti. Vaikka varsinkin yläselän jumiutuneilla kohdilla teki tiukkaa.

90 minuuttia meni todella nopeasti jutellessa.. Selälleen kääntyessä tuntui siltä, että veret lähtivät kunnolla liikkeelle ja melkein silmissä pyöri - hyvällä tapaa.

Hierontapöydältä ylös noustessa pää oli hieman tönkköinen ja lihaksissa tuntui painavalta, mutta lämpimältä. Kovaan janoon kulautin puolisen litraa viileää vettä. En tohtinut tokkuraisena lähteä heti ajelemaan kotiin, joten piipahdin läheisessä kaupassa ostoksilla. Aurinko oli alkanut paistaa.


(Tuttuna) ohjeistuksena sain kehoituksen ottaa loppupäivän rennommin ja juoda paljon nestettä pitkin päivää. Loppupäivän liikuntana oli siis vain rauhaisa kävely, kun hain ipanat päiväkodilta.

Ja aivan varmasti varailen seuraavan ajan hierojalle kuukauden päähän!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti