Tapahtuneesta on pian jo kaksi kuukautta aikaa. Yksinkertaisesti en ole jaksanut kirjoittaa ajatuksia saati tapahtumia ylös matkan varrella, mutta nyt yritän saada tiivistetyn paketin osissa kasaan..
Marraskuu oli siis yhtä sairastelua meidän koko perheellä. Kun muut joulukuun alussa tervehtyivät, oma sairauskierteeni vain jatkui. Marraskuussa olin vain neljä kokonaista työpäivää töissä ja lopulta kävi niin, että joulukuussakin vain viisi kokonaista työpäivää.
Koska anemiasta oli sovittu kontrolli omalle terveyskeskuslääkärille, menin sinne kuulemaan verikokeiden tulokset. Tilanne oli se, että hemoglobiini oli 105, mutta rautavarastot yhä vajaat. Valitin 8 viikkoa jatkunutta yskääni, äänen käheyttä ja jatkuvaa sairauskierrettä. Lääkärin mielestä kaikki johtuisi anemiasta, heikentyneestä yleiskunnosta, huonosta vastustuskyvystä ja infektiokierteestä. Lääkäri suoritti normaalit tutkimukset anemia-asioiden lisäksi ja sydänääniä kuunnellessa tilanne muuttui niin, että lääkäri kuuli "selvän sivuäänen", jollaista ei ole aiemmin kuulunut. Ääntä tutkittiin istuen, selin ja välillä hengitystä pidätellen. Lopulta lääkäri totesi, että sivuäänen vuoksi minun tulisi mennä käymään EKG:ssa (sydänfilmissä) jahka olen parantunut taudistani ja vointini olisi muutenkin parempi. Menin niin hämilleni, etten osannut vastaankaan laittaa.
Kotiin päästyäni kuitenkin sivuääni, sairastelu, väsymys ja voimattomuus sai oloni epävarmaksi. Päätin soittaa seuraavana päivänä työterveyteen. Sain ajan samalle päivälle, heti työvuoron jälkeiseksi.
Pääsin samalle lääkärille, jolla olin viimeksikin käynyt. Pitkän keskustelun jälkeen lääkäri kuunteli sydänäänet ja totesi, että hänen mielestään se sivuääni on pikemminkin voimakas virtausääni, mutta kaiken oireilun vuoksi laittoi samantien labraan EKG ja verikokeisiin. Labran hoitaja kyseli heti filmin ottamisen jälkeen omia tuntemuksia ja aloin epäillä, että näinköhän siellä jotain kuitenkin näkyy.
Pääsin nopeasti takaisin lääkärin huoneeseen, jossa hän kyseli samat kysymykset ja totesi sitten, että hän kirjoittaisi lähetteen keskussairaalaan koska EKG on poikkeava. Kysyin täsmennystä ja vastaus oli, että "ei millään tapaa normaali". Eli ajelin kotiin ja mies kuskasi minut sairaalalle.
Pääsin nopeasti sänkypaikalle monitoreihin kiinni. Sydänfilmi oli poikkeava. Aina kun maatessani puhuin hoitajien ja lääkäreiden kanssa, pulssini hyppäsi yli 110 - vaikkakin oloni oli hyvin rauhallinen. Onnekseni edellisen käynnin samainen sisätautien lääkäri oli vielä paikanpäällä ja hän oli puheidensa perusteella hieman pahoillaan, että edelliskerralla olivat "vain" keskittyneet anemian diagnosointiin - koska kaikki oireet sopivat silloin siihen. Hän kuitenkin kertoi, että mitä tutkimuksia oli suunnitellut ja tuskin pääsisin heti kotiin.
Sitten lääkäri vaihtui. Lääkäri numero 2 oli sitä mieltä, että ei minua mikään vaivaa - ehkä influenssa tai uusi infektio vain, mutta laittoi kuitenkin keuhkokuviin ja otatti influenssatestit. Kello lähenteli iltayhdeksää ja en ollut vielä saanut varmuutta, että siirtävätkö osastolle vai pääsenkö kotiin ja töihin aamuksi. Vitsikäs hoitaja oli sitä mieltä, että näytin aivan kamalalta (sairaalta), enkä varmasti lähtisi sairaalasta ilman sairauslomatodistusta. Reilun tunnin päästä paikalle tuli päivystävä sisätautilääkäri nopeasti käymään ja kertoi, että sisätautien osastolla oli vain yksi paikka vapaana - mutta että hän oli suositellut, että ottaisivat minut suoraan sinne. Jäisin sairaalaan siis lisätutkimuksiin. Ilmoitin töihin, etten tulisi aamulla. Minut siirrettiin osastolle ja huoneeseen, jossa oli kaksi vanhempaa naista. Sain ikkunapaikan. Pienen iltapalan jälkeen puoliltaöin aloin nukkumaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti