tiistai 8. marraskuuta 2016

Mahalaukun tähystys

Edellisellä viikolla sain kutsun mahalaukun tähystykseen. Ohjeistuksena kerrottiin, että ennen toimenpidettä tulisi olla 6h syömättä ja 2h juomatta. Itse olin ravinnotta 12h ajan.

Jännittää alkoi puolisen tuntia ennen toimenpidettä. Sain kutsun tulla toimenpidehuoneeseen ajallaan. Siinä heti sairaanhoitaja kyseli voinnista ja varmisteli, että olihan jatkotutkimuksista jo selvyys. Ei ollut, joten sitä luvattiin selvittää sitten tähystyksen jälkeen.

Sairaanhoitaja kertoi pääpiirteittäin, mitä tulisi tapahtumaan ja vakuutteli, että koko tutkimus olisi ohitse viidessä minuutissa kaikkine koepalojen ottoineen. Tähystyksen aikana sisälleni laitettaisiin ilmaa, joka laittaisi röyhtäyttämään. Koko tutkimuksen ajan hengittäminen kuitenkin onnistuisi normaalisti niin nenän kuin suunkin kautta.

Sängylle istuttua sain nielaista pienen annoksen gravisconia, jonka tarkoitus on estää mahahappojen nouseminen ruokatorveen. Pyysin saada puuduttavaa ainetta nieluun. Pari suihkausta ja sitten käskettiin nielaisemaan, maku oli varoituksen mukaisesti paha. Jännästi tuntui, kuinka aine alkoi nielussa vaikuttaa.

Sitten käskettiin makaamaan vasemmalle kyljelle. Käsivarret piti laittaa ristiin vatsan kohdalle. Suuhun sain hampaiden väliin pienen muovisen kapistuksen, jonka keskellä oli reikä jota kautta tähystysputki laitettaisiin. Sitten lääkäri laittoi suuhuni mustan tähystysputken, jonka päässä loisti valo (ja pieni kamera). Lääkäri käski nielaisemaan ja lähti sitten samaan aikaan työntämään putkea pitkin ruokatorvea. Tuntui kamalalta, yökkäilin ja röyhtäilin hyvin voimakkaasti. Kyyneleet kohosivat silmiin ja iski tunne, että haluan lopettaa koko toimenpiteen heti! Onneksi sairaanhoitaja piti päästäni kiinni, ohjeisti pitämään leuan viistosti lattiaa kohden ja hengittämään pitkiä vetoja sisään ja pidättämään hetken hengitystä. Neuvoilla pahin tunne hellitti. Lääkäri oli päässyt jo ohutsuolen puolelle, josta otettaisiin ensimmäisenä koepala. Näin edessäni vilahduksen metallia ja sairaanhoitaja kertoi, että nyt tähystysputken sisälle työnnettäisiin vaijeria jonka avulla saataisiin koepalat otettua. Tunsin, kuinka vaijeri liikkui putkessa - lähinnä pienenä tärytyksenä. Vaijerin liikkeet myös kuuluivat selvästi. Sitten kerrottiin, että nyt koepala otettaisiin. Tuntui pieni nykäisy ja sen jälkeen vaijeri vedettiinkin vauhdilla pois. En muista, että otettiinko siinä vaiheessa toinenkin koepala, mutta ohutsuolen jälkeen piti tähystysputkea vetää hieman ulospäin, jotta lääkäri pääsi takaisin mahalaukkuun. Taas tuntui kamalalta, yökkäilin ja röyhtäilin voimakkaasti. Sitten työnnettiin vaijeria putken sisälle pari kertaa ja otettiin lisää koepaloja. Ja taas putkea vedettiin lisää ulos ja jälleen voin pahoin. Pian toimenpide tulikin päätökseen. Helpotus oli suuri putken tullessa ulos. Sairaanhoitaja käski sylkeä enimmät limat suusta ulos ja nousta istumaan. Sain paperia, johon syljeskellä lisää. Toimenpiteen loputtua olotila palasi hetimiten normaaliksi. Toki kurkussa puudutus tuntui edelleen. Pahinta koko toimenpiteessä oli siis tähystysputken liikuttelu. Mikään ei sattunut, mutta tuntui hyvin epämiellyttävältä. Kurkku jäi toimenpiteestä kipeäksi ja mahassa tuntui oudolta, mutta muuten vointi siis oli normaali.

Sen verran omalta osalta selvisi, etten kärsi ainakaan mahahaavasta ja närästys sekä jatkuva röyhtäily johtunee ärtyneestä ruokatorven alaosasta (jos nyt muistan kohdan oikein). Tähän vaivaan siis täytyy tarvittaessa syödä lääkärin määräämää Somaccia ja kiinnittää entistä tarkemmin huomiota ruokavalioon, eli karsia närästävät juomat ja ruoat pois. Heti ensimmäisinä lääkäri mainitsi kahvin, suklaan, paprikan sekä mausteet. Omaa närästys-listaa löytyy itseltäkin jo ennestään, mutta viime aikoinahan on pelkkä vesikin jo närästänyt.

Lääkäri myös laittoi lähetteet verikokeisiin, niissä tulisi käydä parin viikon päästä niin nähdään, että onko arvot lähteneet muuttumaan johonkin suuntaan. Ja tietenkin, että mikä on hemoglobiinin tilanne.

Lisäksi sain myös seuraavalle viikolle ajan paksusuolen tähystykseen, johon valmistelu alkoi heti tänään.

2 kommenttia :

  1. En ole itse ollut tuollaisessa operaatiossa (vielä), vaikka aikamoisella hupirannekkeella viimeksi sairaalareissu tulikin vedettyä. Kuulostaa hurjalta, mutta hyvin selvisit. Eihän nuo tutkimukset koskaan kivoja ole, mutta jos niistä saisi apuja hyvinvointiin, niin ehdottomasti kannattavia ainakin.

    Tsemppiä seuravan tähystelyn valmistautumiseen, toivottavasti sekin menee hyvin ja saat vastauksia hyvinvointiisi.

    Mukavaa iltapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Nimenomaan, positiivisella asenteella täällä mennään eteenpäin. Näistä toimenpiteistä kyllä selvitään ja nämä tutkimukset tehdään vain ja ainoastaan oman terveyden sekä hyvinvoinnin vuoksi.

      Paljon pahempia tarinoita olen saanut kuulla tähystyksistä, joten omasta kokemuksesta tuli niihin verrattuna varsin positiivinen ja nopea kokemus, ainakin mahalaukun osalta.

      Erittäin kiitollinen olen siitä, että oma tilanteeni on otettu vakavasti ja tutkimuksiin ryhdytty heti. Jokainen kanssani keskustellut lääkäri onkin todennut, että anemian syy _täytyy_ selvittää.

      Oikein mukavaa iltaa sinne! :)

      Poista