No ok, mies sai juuri palkankorotuksen. Koska valmistui uuteen ammattiin (työnantajan kustantamana) ja sai siitä hyvästä monta euroa lisää tuntiliksaan jonka päälle tuli vielä tutkintolisä. Kiitos
Halusin vuosikausia sitten jo saada vauvan, lapsen. Mutta viimeisen parin vuoden aikana työelämä alkoi syödä sisältäpäin ja vauva ilmoitti tulostaan todellakin sopivasti. En tiedä olisinko kaivanut muuten itselleni kuopan takapihallemme ja kieltäytynyt menemästä töihin. Epäilen, että suurimpana syynä tässä on akkavalta joka on niin raivostuttavaa. Sain juuri ennen äitiyslomalle jäämistäni suoritettua tutkinnon työssäkäynnin ohella. Mutta en todellakaan tiedä, haluanko jatkaa juuri näissä hommissa. Kaikki puitteet on kyllä enemmän kuin kunnossa, vastuuta on enemmän kuin olisin osannut 7-vuotta sitten odottaakkaan. Haluaisin jäädä kotiin, tehdä jotakin pientä siinä samalla. Mistä maksettaisiin kuitenkin sen verran, että elämä ei olisi täysin kädestä-suuhun -meininkiä. Vaikeaa se on lähteä mihinkään eri ammattiryhmän hommiin, koska ei ole sitä toista ammattia. Ja siihen tarvittaisiin monta vuotta opiskelua, sitä en halua. Joku lyhyt opiskelujakso olisi jees.
Kuva Googlesta. |
Joinakin päivinä tuntuu siltä, että revin hiukset päästäni pois pelkästä työhön palaamisen tuskasta. Piru vie, kun piti ostaa se uusi autokin. Joka vielä kaiken lisäksi syö rahaa kuin susi, korjauskustannuksista puhumattakaan.
Onko pakko jos ei oikeasti halua? Onko muita mammoja jotka ovat vastaanvanlaisessa tilanteessa? Tai oletteko olleet? Mitä ratkaisuja olette tehneet? Oletteko uskaltaneet ns. aloittaa alusta? Kertokaa, tarvitsen vertaistukea ja inspiraatiota!
- Ann
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti